Twitter
Pinterest
Linkedin
Instagram
Facebook
Bloglovin

5 kohdetta Suomessa, joissa viihdyn eniten

Rauhaton sieluni kaipaa aina aika ajoin kaukomaille, mutta mikään ei silti voita sitä tavallista elämää Suomessa. Sinne on aina mahtava palata reissuilta ja viettää sitä ihan normaalia arkea. Voi kuinka onnellinen olen siitäkin, että saan lentää jouluksi kotiin täältä Leipzigista!

Suomi 100 -päivän kunniaksi esittelen omat suosikkini kotimaasta. Oma instafeedini paljasti loppujen lopuksi aika helposti teemoittain, missä vietän eniten aikaa Suomessa. Tai ainakin paikat, joissa olen innostunut kuvaamaan eniten. 😉

  • Mökillä Pirkanmaalla

Vietin kaikki lapsuuden kesät näissä maisemissa. Nykyisin kesät ovat mukamas niin kiireisiä, ettei tänne ehdi enää kuin kerran tai kaksi kesässä. Ne ovatkin useimmiten koko kesän rentouttavimmat päivät, kun pääsee soutelemaan, marjastamaan ja savusanomaan. Olen myös aina ollut kovien ukkosmyrskyjen suuri ystävä ja mökillä ukkostikin joinain kesäiltoina oikein rytinällä. Miksi Turussa ei koskaan ukkosta kunnolla?!

Midnight Swim. 👙💕

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

Mökillä on jees 👙👒

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Jossain päin Airistoa tai Turun saaristoa

Turun saaristo on ehdottomasti pala kauneinta Suomea. Huomasin omia instakuviani selatessa, että yleisestikin meri on ollut yhdistävä teema lähes kaikissa kuvissani. Ensi kesänä ehdottomasti voisi upgreidata mummotunturin johonkin vaihteelliseen fillariin ja polkea koko Saariston rengastien. Tai sitten purjehdusreissu isolla porukalla Ahvenanmaalle, niinkuin silloin kolme vuotta sitten! Erityisesti kesällä Suomessa kannattaa lähteä kaikkeen mukaan, mihin vain pyydetään! Spontaaneista reissuista jää aina parhaimmat muistot. Ainakin nyt näitä kuvia selatessa tuntuu vahvasti siltä.

☀🙌🏼🍾 #juhannus

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

Silence, sunset and the sea. 👌@exclusivehillbilly #airisto #summernights

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

Tutkimusmatkalla yhdessä. 💕

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

Calm and no wind at all. Fun though. ⛵️#pläkä

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Turku ja sen lähiseudut

Olen asunut Turussa vasta reilut viisi vuotta, enkä siksi ikinä saa kutsua itseäni paljasjalkaiseksi turkulaiseksi (sillä että haluaisinkaan), mutta silti tällä hetkellä en voisi kuvitella asuvani muualla. Turussa on kaikki mitä ihminen vain voi kaivata; Ruissalo rentoutumista varten, Ruisrock toisenlaista rentoutumista varten, Aurajoki hengailua ja syömistä varten, saaristo seikkailua varten ja metsät päiväretkiä varten… ja tietenkin ystävät sekä koti. Ainostaan perhe ja sukulaiset puuttuvat.

Turku – Lieto – Turku 30km 🚴🏻

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

Ruissalo ❤️

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Pälkäne

Tälle pienelle kunnalle menee titteli siitä, missä olen suurimman osan elämästäni tähän mennessä viettänyt. Pälkäneestä on ihanat muistot. Onneksi Turun pikajuna painaa vajaassa parissa tunnissa Tampereelle, josta pääsee helposti tänne. Kävin koulut lukioon asti pältsyssä, jonka jälkeen muutin Tampereen kautta Itävaltaan. Hävettää välillä, kuinka huonosti saan pidettyä yhteyttä silloisiin koulukavereihini ja ystäviini. Suurin osa on tosin muuttanut opiskelemaan muualle. Jos teistä joku lukee tätä ja olisi innokas järjestämään luokkakokousta, niin olisi huippua nähdä teitä kaikkia! Nykyisin useimmiten painan Turku-Tampere-Turku väliä lähinnä katsomaan perhettäni ja Madonna-kissaa.

mirrit mettällä #birchwood

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Koli

Kuvia selatessani huomasin, etten ole viime vuosina juuri poistunut Turku-Helsinki-Tampere -akselilta. Jopa oikein nolostuin – miten tässä näin on päässyt käymään? Nuorempana kun vielä kilpaurheilin, kävin kisoissa ympäri Suomen lähes viikoittain ja talvella vietimme aina vähintään yhden viikon jossain päin Lappia. Instassani koreili kaksi kuvaa Leviltä vuodelta 2014, jotka olivat otettu jollain klassisen 3310 jälkeläisellä, joten sitä pikselisörsseliä en kehdannut tähän edes liittää. Pari kertaa olen sentään käynyt opintojen takia hieman pidemmällä vierailulla Itä-Suomessa, jolloin muun muassa ihastuin Kolin kauneuteen.

Ensi vuonna lupaan skarpata kotimaanmatkailussa. Alku on jo hyvä, sillä vuosi vaihtuu näillä näkymin Rukalla ja pääsen vihdosta viimein parin vuoden tauon jälkeen taas laskemaan! Kansikuva on syksyiseltä päiväretkeltä Kuusiston linnanraunioilta.

Mitkä on sun suosikit kotimaassa (instan mukaan) ?

Kuuba – Parhaat vinkit autenttiselle lomalle

Myönnän, että olen aina metsästämässä niitä autenttisia matkustuskokemuksia. Paikallista ruokaa parhaimmillaan, eläväistä kulttuuria ja paikallisia ihmisiä. Minulle lämpimimmät muistot matkoilta liittyvät usein ihmisiin ja heidän kanssaan koettuihin kommelluksiin. Kuuba oli matkakohteena unelmieni täyttymys.

Lähtökohtaisesti mitä vähemmän ihmisillä on, sitä sydämellisempiä ja välittömämpiä he mielestäni ovat. Uskoisin jopa monen köyhyysrajan alapuolella elävän olevan paljon keskimääräistä länsimaalaista onnellisempi. Kuubassa tämä näkemykseni vahvistui entisestään. Jos pysähtyi kadulla tuntemattomalta kuubalaiselta kysymään tietä pankkiin, sai vastaukseksi innokasta espanjaa ja vielä halauksen. Kun olimme jatkaneet matkaa sinne suuntaan, minne edellinen oli viittonut, kysyin apua taas seuraavalta. Hän viittoi meidät mukaansa ja vei pankin ovelle asti. Suosittelen siis ehdottomasti matkustamaan Kuubaan, jos vain voi! Alla on näppäriä vinkkejä siihen, mitä kannattaa tietää, kun suunnittelee matkaa Kuubaan.

Auto

katukuva Havanna

Hanki turistikortti ja ota kaikki mahdollinen mukaan, mitä vaan voit tarvita.

Kuuban turistikortin saa Helsingin Kuuban suurlähetystöstä anomalla, jos saapuu maahan suoraan Euroopasta. Aiemmassa postauksessani kirjoitin, kuinka me emme saaneet turistikorttia Suomesta, koska lentomme Kuubaan oli Yhdysvaltojen puolelta. Meidän lento oli loppujen lopuksi Los Angeles – Panama City – Havanna, ja saimmekin hankittua turistikortin vasta Panaman lentokentällä. Panamassa turistikortti maksoi 20 dollaria ja sitä varten ei kysytty edes passia. Jos lentää Yhdysvaltojen puolelta suoraan Kuubaan, kannattaa tutustua etukäteen matkustusehtoihin. Ne tuntuvat muuttuvan vähän väliä.

Kuubaan kannatta pakata mukaan kaikki mahdollinen, mitä vain voin kuvitella matkan aikana tarvitsevansa. Kuubassa ei ole selkeitä marketteja ja lähes kaikki tarvikkeet myydään erikseen omissa putiikeissaan. Kauppoja voi olla hankala löytää ja varsinkaan sellaista, josta ne kyseiset akuutit tamponit tai ripulilääkkeet sillä hetkellä löytyisivät.

Opettele espanjan kielen alkeet

Kuuba on Espanjan vanha siirtomaa ja siellä puhutaan siis espanjaa. Vain pieni väestöstä osaa englantia. He ovat kuitenkin innokkaita tutustumaan sinuun espanjaksi. Reissun aikana opin nopeasti asioimaan kassalla ja ymmärtämään numeroita. Se auttoi paljon, kun halusi esimerkiksi tietää hinnoista. Ne ihmiset, jotka Kuubassa osaavat englantia, puhuvat ja auttavat sinua myös mielellään. He tosin ymmärtävät kielitaitoinsa edut. Meidätkin usein vietiin puolivahingossa kaupungin parhaille mojitoille, missä kuubalainen tilasi sujuvasti yhden itselleenkin – meidän laskuun tietenkin. Itse en tätä pannut niin pahakseni, koska minusta oli äärettömän mielenkiintoista päästä hieman lähempään paikalliskontaktiin.

Suosi paikallisten palveluita

Kuuba on sosialistinen valtio. Paikalliset saavat harjoittaa laillisesti pienimuotoista yrittäjyyttä ymmärtämäni mukaan ainostaan vuokraamalla huonetta omasta asunnostaan turisteille (casa particular) tai pitämällä pienehköä ravintolaa (paladar). Tästäkin tulosta pitää maksaa suurin osa tuotosta valtiolle.

Majoittumisvaihtoehtoja Kuubassa on käytännössä kaksi; valtion omistamat hotellit ja casa particularit. Valtion hotellit maksavat hoosiannaa tasoonsa nähden, joten suosittelen ehdottomasti varaamaan paikallisten pitämän casan. Me varasimme ensimmäisen casan Havannasta Airbnb:n kautta ja sitä seuraavat lennosta. Casojen omistajat puhuvat usein muutaman fraasin englantia, mutta ainakin ensimmäisessä casassa meitä oli vastassa pariskunnan poika, joka tulkkasi reissutoiveemme pariskunnalle. Casojen omistajat usein tarjoavat 5cuc lisähintaan loistavaa ja tuoretta aamiaista, usein myös päivällistä olisi ollut tarjolla. Casa particularit olivat kaikki todella siistejä. Omistaja pariskunta asuu itse samassa asunnossa, mutta vieraille vuokrattavan huoneen ovessa on lukko. Meillä kävi tuuri ja meillä oli aina myös oma parveke! Casan omistajat kunnioittavat vieraiden yksityisyyttä ja ainakin me uskalsimme jättää osan arvotavaroistamme huoneistoon. Ilmeisesti turisteja kohtaan kohdistuneista rikoksista saa Kuubassa valtavat sanktiot.

Ravintoloita on Kuubassa vastaavaan tapaan valtioiden omistamia ja yksityisten omistamia. Yleisestihän ruoka ei Kuubassa ole mitään makujen ristiloistoa ja mausteita käytetään kovin maltillisesti. Kerran eksyimme Santa Clarassa valtion omistamaan ravintolaan, ja se ruoka ja koko palvelukokemus oli tähänastisen elämäni hirvein. Tämän yhden kokemuksen perusteella ei kuitenkaan kannata leimata kaikkia valtion ravintoloita huonoiksi. Yksityisten omistamissa paladareissa ruoka oli oikein hyvää ja sitä tuli niin paljon, että emme koskaan jaksaneet syödä kaikkea.

Tutustu paikallisiin ihmisiin

Matkan jälkeen voin täysin allekirjoittaa Kaukaa haettua -blogin Anna kommentin: “parasta kuubassa ei ole rommi, salsa tai autot, vaan ihmiset.” Se todellakin pitää paikkansa, sillä kuubalaiset ovat erittäin kiinnostuneita sinusta ja haluavat tutustua. Paikallisilla tuntuu olevan loputtomasti aikaa. Kukaan ei nyhjää kotonaan, vaan kaikki elämä on kaduilla.

Kannattaa kuitenkin olla hieman kriittinen varsinkin heidän suosittelemiensa asioiden kohdalla. Monilla paikallisilla on tuttavia ympäri kylän, joita suosittelevat ensisijaisesti. He saavat siitä pienen komission, mikä usein näkyy hinnassa. Aitoja sikareita ei myöskään saa ostettua kadulta, vaikka paikallinen kuinka niiden aitoutta vakuuttaisikin. Ne kannattaa käydä ostamassa ihan virallisesta valtion sikarikaupasta.

Elämää kaduilla

kissa

Vältä liian tiukkaa aikataulutusta

Kuubassa paikasta toiseen liikkuminen on melko hidasta ja yllätyksiä saattaa sattua matkan varrelle. Kuubalaiset ilmastoidut Viazul-bussit kuljettavat turisteja suhteellisen mukavasti paikasta toiseen, mutta varsinkin suosittuina matkustusaikoina bussit voivat olla todella täysiä. Liput kannattaa hankkia etukäteen joko bussiasemalta tai netistä. Meillä kävi tuuri ja saimme liput aina ostettua tuntia ennen lähtöä. Tosin matkalla Trinidad – Santa Clara kuski sanoi meille, että maksakaa vasta myöhemmin bussissa ja piilotti matkalaukkumme ruuman pimeimpään nurkkaan ilman tägiä. Normaalisti laukut merkitään lipun oston yhteydessä. Se matka taisi mennä kuljettajan omaan taskuun, mutta me pääsimme ongelmitta perille.

Kimppataksit ovat Kuubassa myös yksi hyvä vaihtoehto. Havanna – Varadero välillä olimme menossa ostamaan etukäteen bussilippua, mutta taksikuski bussiaseman ulkopuolella tarjoutua hakemaan meidät aamulla kämpiltämme ja viemään perille hotellillemme asti. Hintakin oli varsin kohtuullinen siihen nähden, että bussiasemat molemmin puolin olisivat vaatineet joka tapauksessa taksia. Varsinkin Havannan bussiasema on aika kaukana niistä alueista, missä turistit normaalisti aikaa viettävät. Hieman epäilevinä suostuimme sillä ehdolla, että saisimme maksaa vasta perillä. Aamulla kuski oli hakemassa meitä virallisella taksillaan sovittuna aikana ja hänellä oli kyydissä kaksi meksikolaista. Matka oli erittäin ikimuistoinen ja ihana. Meksikolaiset pysähtyivät ostamaan olutta melkein jokaiselta huoltoasemalta ja välillä pysähdyimme ihan vain ottamaan valokuvia. Matka hurahti ihan hetkessä.

Pienempiä välimatkoja pääsee Kuubassa liikkumaan helposti ja paikalliset huutelevatkin vähän väliä tarvitsetko kyytiä. Varsinkin kaikki vanhat amerikan autot ovat potentiaalisia takseja. Me käytimme huoletta näitä “pimeitä kyytejä” ja kaikki sujui aina hyvin. Sen kerran kun käytimme Havannassa virallista taksia, maksoimme kyllä heittämällä enemmän, mitä paikallinen olisi pyytänyt. Kuubassa on myös ihania coco-takseja, jotka toimivat thaimaasta tuttujen tuktukien tapaan.

Coco taksi

Nettiä on tarjolla maksua vastaan

Kuubassa toimii suomalaisten puhelimet yleisesti ottaen hyvin, jos haluaa soittaa tai laittaa viestiä kotiinpäin. Edullista se ei tosin ollut, samat hinnat kuin Yhdysvalloissa. Koko kuuba ei vielä surffaa netissä, vaan ihmiset ovat aidosti läsnä. Julkisia wifi-spotteja on kuitenkin tarjolla esimerkiksi puistoissa ja isommissa hotelleissa. Nettiaikaa pitää erikseen ostaa ja sitä saa tunniksi kerralla. Yksi nettitunti maksoi noin kaksi euroa. Tuntia ei tarvinnut myöskään käyttää kerralla.

Hinnat Kuubassa vaihtelevat

Kuubassa on käytössä kaksi valuuttaa, paikallisten pesot CUP ja turistien pesot CUC. Kuuban valuuttoja ei saa vaihdettua ennen matkaa, joten niitä voi vaihtaa vasta lentokentällä. Me emme silloin jaksaneet jonottaa rahanvaihtopisteelle, joten maksoimme casamme tilaamalle taksikuskille matkan euroissa. Tällä hetkellä yksi euro on melko saman arvoinen kuin yksi CUC. Usein pystyimme maksamaan myös euroilla, kun pesot olivat päässeet loppumaan. Varsinkin pimeät taksikuskit ottivat mielellään euroja vastaan, varsinkin kun euro oli hieman CUC:ia vahvempi. Rahaa voi vaihtaa esimerkiksi pankeissa ja Cadecassa.

Yleinen hintataso vaihteli reippaasti eri kaupunkien välillä. Havannassa hinnat olivat melkein Suomen hinnoissa, mutta esimerkiksi Trinidadissa hinnat jo puolittuivat. Kannattaa aina neuvotella hinnat etukäteen.

Kuuba on kaiken hehkutuksen arvoinen matkakohde. Lähtisin milloin vain uudelleen.

Florida Keys – Miten hurrikaani Irma näkyi?

Miltä Florida Keys näytti kaksi kuukautta hurrikaani Irman jälkeen? Surulliselta, mutta silti ihailtavan elämäniloiselta.

Yleisilme noin 150 kilometrin matkalla Key Largolta Key Westiin oli epäsiisti, totta kai. Matkalla ehdimme nähdä lukuisia pientareille paiskautuneita vesijettejä, asuntovaunuja ja veneitä. Ja tietysti romahtaneita koteja ja naapurustoja. Uutisten mukaan joka neljäs koti olisi menetetty hurrikaanille. Tienvarsille oli kerätty kasoittain luonnonroskaa ja muuta irtaimistoa odottamaan noutamista, sillä noin pitkän tieosuuden siistimiseen kuluu luonnollisesti aikaa. Silti yllätykseksemme useimmat palvelut tienvarrella olivat avoinna. Emme kiinnittäneet huomiota kuin yhteen ilmeisesti kattonsa menettäneeseen Burger Kingiin.

Määränpäämme oli Key West, jonne huristelimme Overseas Highwayta pitkin pirteän keltaisella vuokra-autolla. Hurrikaani Irman draamaattisimmat tuhot olivat ymmärtääkseni keskittyneet tieosuuden keskivaiheille, eli itse Key Westissä tuhot eivät olleet kuulemani ja näkemäni mukaan kaikista pahimmat. Key West oli Overseas Highwayta huomattavasti siistimmässä kunnossa. Paikallisten yrittäjien elanto on kuitenkin pitkälti riippuvainen turisteista, joten jo senkin takia uskon jälleenrakentamisen olleen niin nopeaa. Key West avattiin uudelleen turisteille todella nopeasti. Jo kaksi viikkoa hurrikaanin jälkeen risteilyalus Empress of the Seas rantautui jälleen Key Westiin.

Ensi näkemältä voisi sanoa, ettei hurrikaanin jälkiä näkynyt kahden kuukauden jälkeen juuri mitenkään, mutta pidempään aikaa kohteessa vietettyämme merkkejä oli huomattavissa.  Jos siis uskaltaa kirjoittaa googleen hakusanoiksi esimerkiksi “irma key west damage,” on yleisilme muuttunut jo siitä paljon pirteämmäksi. Tosin Mallory Squaren vastapäiselle Sunset Key:n saarelle haaksirikkoutuneet purjeveneet odottivat edelleen epätoivoisesti pelastajiaan ja osa kodeista oli selvästi asuinkelvottomia.

Temporarily Closed for Repairs due to Hurricane Irma”

Yksi ilta olimme matkalla netistä löytämäämme “Better than Sex” -kahvilaan maistamaan Key Westin kuuluisaa Key Lime piirakkaa. Paikalle päästyämme paikka oli remontissa ja ovessa urhea tarina siitä, kuinka he olivat aiemmalle hurrikaanille menettäneet kotinsa ja nyt Irmalle bisneksensä. He kuitenkin rakensivat kotinsa uudelleen ja nyt vuorostaan uudelleenrakentavat kahvilansa. Ainoana toiveena oli, että turistit kävisivät heidän vastaavassa kahvilassaan Orlandossa, jos se vain osuu matkan varrelle.

Key Westissä sijaitsee myös Yhdysvaltojen eteläisin kohta mantereella, jossa on myös ikoninen nähtävyys Southernmost Point. Jonotimme sinnikkäästi, jotta pääsin poseeraamaan törpön viereen. Viereisessä kuvassa on vertailun vuoksi kuvat siitä, miltä törppö näytti heti Irman jälkeen ja miltä kaksi kuukautta myöhemmin. Toisen kuvan lähde tässä.

Shouternmost point

Perinteisissä joka iltaisissa auringonlaskun juhlissa Mallory Squarella ostimme popcorneja ja guacamolea paikallisilta katukauppialta. Maan tapaan jätimme heille myös pienen tipin, jonka he sanoivat sijoittavansa vapaaehtoisesti kylän uudelleenrakennukseen.

  

Tapaamani paikalliset ihmiset tekivät minuun todella vaikutuksen. En voi kuin ihailla sitä elämäniloa ja taistelutahtoa. Usein puhutaan suomalaisesta sisusta, mutta kyllä vastaavanlaista luonnetta tarvitaan tälläisistä tragedioista selviämiseen. Tapasin ensimmäisenä iltana paikallisessa pubissa kolme ihanaa eläköitynyttä miestä. Kaksi heistä oli palomiehiä ja yksi poliisi. He olivat muuttaneet heidän sanojensa mukaan synkästä ja sateisesta New Yorkista Key Westiin viettämään ikuista kesää ja nauttimaan helposta elämästä. Uskalsin hieman udella heiltä hurrikaanista. Yksi palomiehistä kertoi paenneensa hurrikaania takaisin New Yorkiin. Hänen isä ja tuttavat olivat jääneet Key Westiin ja hän oli pelännyt päivittäin, ovatko he vielä hengissä, koska kaikki yhteydet olivat katkenneet. Sähköt ja vedet olivat poikki ja ruokaakin oli ollut hankala saada. Hänen palattuaan kaikki hänen tuttavansa olivat selvinneet, mutta monet kodit olivat tuhoutuneet, mukaan lukien hänen. Hän asui edelleen toisen ystävänsä luona. Rankinta hänelle oli kuulemma se, ettei enää ikänsä vuoksi jaksanut osallistua uudelleenrakennustöihin, niin kuin oli työnsä puolesta tottunut.

Tämän jälkeen hän pyysi minua tanssimaan tyhjälle tanssilattialle hänen kanssaan. Livebändi soitti mahtavaa countrya. Tämän jälkeen tanssin myös hänen ystänsä kanssa, hän oli hieman nopeamman biisin ystävä. Yleisö taputti ja taisimme päästä muutamien lomavideoillekin. Toinen palomiehistä kävi kuiskaamassa bändille jotain. Pian kuului: “this girl is from Finland, welcome to America!” Onneksi olen ujo häpeämään ja vaikka Iiron mukaan tanssini oli jotain rytmitajutonta kantrin ja salsan välimuotoa, tein sinä iltana pari miestä ilmeisesti erittäin onnelliseksi.

Mietin pitkään kuinka eettisesti oikein on kuvata ja kirjoittaa toisten ihmisten hädästä ja ahdingosta. Ainakin omalla kohdallani huomasin olevani entistä kiitollisempi siitä, että meillä on Suomessa asiat taas jälleen todella hyvin. Vastaavaa näkyä ei tulla tuskin koskaan näkemään Suomen kaduilla. Toivon, että tämä teksti saisi muutkin pohtimaan sitä, mikä on oikeasti tärkeää.

Tämän näkemisen jälkeen osaan taas asettaa ne omat elämääkin suuremmat ongelmat paremmin perspektiiviin. Ei tulisi mieleenkään valittaa esimerkiksi väärän värisestä joululahjasta tai hieman palaneista pipareista, sillä useimmilla meistä on kuitenkin koti, missä tulevaa joulua viettää.

Follow my blog with Bloglovin

 

STHLM Brunch Club – Mitä muut edellä, sitä minä perässä

Välillä tulee ihan ääneen ilmeteltyä, miksei Tukholmassa tule käytyä useammin. Näin turkulaisena kynnys nousta illalla laivaan ja herätä aamulla toiselta puolen lahtea pitäisi olla suhteellisen matala, mutta ainakin omalla kohdallani tilaisuus on jäänyt täysin käyttämättä. Opiskelun alkuvaiheessa laivalla oltiin tyttöjen kanssa parhaillaan neljästikin vuodessa, mutta niiden reissujen tarkoitus ei liittynyt varsinaisesti matkusteluun (SuperGoom!), eikä laivasta poistuttu kuin vasta jatkoille Forteen.

Menolento Arlandasta Los Angelesiin sai meidät kaivamaan tarjouskupongit esiin ja Viking Gracen keskiviikkoristeilyllä pääsimme oikein mielyttävästi Anne Mattilan saattelemana aamuksi Tukholmaan. En muista hetkeen olleeni selkeästi nuorin laivan tanssilattialla. Tukholmassa kello kuusi aamulla polleasti kehuin, että kyl mää tiärä mist se metro keskustaan menee. Lopulta kävelimme koko matkan. Metropysäkkiä ei koskaan löytynyt.

Koska laiva saapui satamaan jo ennen auringonnousua, oli minunlaisen aamupalaintoilijan pakko päästä nauttimaan pitkästä ja hitaasta aamiaisesta. Rakastan rauhallisia aamiaisia, varsinkin jos tarjolla on jotain terveysherkkuja. Muistin Veeran juuri kirjoittaneen ihanasta brunssista STHLM Brunch Clubilla ja sinne siis suuntasimme mekin. Hymy korvissa tallustin määrätietoisesti kohti acai bowleja, joita en ollut nähnyt sitten Aasian matkan. Paikkaa ovat hehkuttaneet myös lukuisat muutkin, esimerkiksi Sara ja Veera Bianca. Tämä kolmen viikon matkamme ehdoton ykkösaamiainen maistui varsin taivaalliselta pienen tahattoman kävelylenkin jälkeen.

Kuvat voivat puhua puolestaan. Ja hei, kahvia sai santsata ainakin kolme kertaa!

Ei tätä turhaan ole hehkutettu! STHLM Brunch Club aukeaa arkisin 7:30 ja viikonloppuisin 8:30. Me taidettiin olla paikalla hieman ennen kahdeksaa ja tilaa oli vielä hyvin. Vasta lähempänä kymmentä aamiaistaivas alkoi täyttymään. Osoite on Dalagatan 24.

Tukholma on kyllä mieletön kaupunki ja pitääkin mennä sinne pian ihan oikeasti, eikä pelkälle läpikulkumatkalle. Olenko muuten ainoa, joka ei vielä hetki sitten tiennyt Ruotsin kruunujen uusiutuneen jokin aika sitten?

Kuvat: Iiro Bärlund.