Playa Ancon ja muuttunut suhteeni aurinkorasvoihin

Kuinka moni haaveilee tällä hetkellä rantalomasta? Taitaa näillä sateisilla talvikeleillä yhdellä jos toisella mieli haikailla kohteeseen, jossa saa vain nauttia auringon paahteesta omilla poskipäillä ja imeä pillillä kookosvettä suoraan tuoreesta kookoksesta. Auringon vaalentamat aurinkorasvoihin takertuneet sotkuiset hiukset roikkuvat merivedestä märkinä pitkin selkää ja et edes tiedä mikä viikonpäivä on kyseessä. Taustalla aallot liplattavat lempeästi ja palmut huojuvat mukavasti trooppisessa tuulessa.  Täällä ainakin bingo!

Omalla kohdallani haaveilen aina ensimmäiseksi kohteesta, joissa ei vaatetuksena tarvita kuin bikinit ja flip flopit. Rakastan rentoa rantaelämää, mutta harvemmin kuitenkaan jaksan koko päivää vain kerätä rusketusta rannalla. Kaipaan usein pientä aktiviteettia loikoilun ohelle. Kuuban Trinidadin läheisyydessä sijaitseva ranta Playa Ancon on täydellinen rantapäivän viettoon. Ranta on vielä suhteellisen rauhallinen, koska resortteja löytyy vain kourallinen. Pitkää rantaviivaa pitkin voi kuka vain hetkeksi unohtaa oman arkensa ja pysähtyä vain nauttimaan lähes ilmaisista mojitoista rantapyyhkeelleen. Ehkä jossain kohtaa sinulta kysytään, haluatko lähteä snorklailemaan merelle. Korallejakin voi kyseisellä reissulla nähdä, mutta niitä en lähtisi ensisijaisesti metsästämään.

Olen aina ollut kovin onnekas siinä mielessä, että olen aina ollut suhteellisen terve.

Jos oma terveys on kunnossa, ei silloin oikein osaa kantaa huolta asioista, jotka eivät itseä sillä hetkellä kosketa. Kovinkaan monea tuskin kiinnostavat verenpainelääkitykset tai malarian estolääkkeet, ennen kuin diagnoosi koreilee jo paperilla. Minullakin unohtui Aasiassa kolmen kuukauden reppureissun aikana tyystin varoitukset hyttyskarkotteista ja pitkistä vaatteista, joilla voisi malariaa tai dengueta ehkäistä. Huolettomasti vain painelin menemään kohti uusia seikkailuja. Kummasti varoitukset palasivat mieleeni, kun makasin uuden vuoden aattona neljänkymmenen asteen kuumeessa ensiavun tippaletkussa dengue-diagnoosini kanssa.

Olen perus mentaliteetiltani melko huoleton, enkä välitä stressata kaikista mahdollisista matkailun vaaroista etukäteen. Turhaan sitä käyttää energiaa murehtimiseen, mitä voisi mahdollisesti sattua. Vasta kun itselle käykin jotain, alkaa aivan eri tavalla kiinnittämään huomiota asioihin. Denguen jäkitarkastuksessa Suomessa hätääntyneenä utelin, voinko enää lähteä matkalle dengue-alueelle. Lääkäri vastasi, että riski sairastua uudelleen on minimaalisen pieni ja voit yhtä hyvin jäädä myös Suomessa huomenna auton alle. Alright!

Omalla kohdallani tunnustan, että olen ollut maailman huonoin aurinkorasvojen käyttäjä.

Mielestäni rasvoilla läträäminen ennen aurinkoon menoa ei vain yksinkertaisesti ole sitä kaikista mukavinta puuhaa, saatika että uskoisin niiden vaikutukseen. Olen siitä mielessä onnekas, etten vaaleudestani huolimatta pala auringossa kovinkaan nopeasti. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei auringolta suojautuminen olisi tarpeen. Muutaman kerran elämäni aikana olen silti kärvistellyt punaisen ihoni kanssa ja vasta kesänä aloin ensimmäistä kertaa ottamaan selvää erilaisista aurinkorasvoista.

Aiemmin olen mieltänyt kaikki aurinkorasvat vain kemialliseksi humputukseksi, jota myydään ihmisille siinä uskossa, että ne suojaisivat täydellisesti ultraviolettisäteilyltä ja ihosyövältä. Kriittisyyttäni on puoltaneet myös tutkimukset, joissa on todettu aurinkorasvojen olevan haitaksi niin itselle kuin ympäristölle, sekä mahdollisesti jopa lisäävän ihosyöpien riskiä. Aurinkorasvat jaoitellaan pääpiirteittäin kemiallisiin ja fyskaalisiin rasvoihin. Kemiallisissa rasvoissa teho useimmiten perustuu siihen, että UV-suodatin imee UV-säteet itseensä, kun taas fysikaalisissa aurinkorasvoissa UV-säteet heijastuvat pois iholta. Fysikaaliset aurinkosuojat ovat usein luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Varsinaiseksi aurinkorasva-asiantuntijaksi en kuitenkaan tässä kohtaa aio heittäytyä, koska mielestäni henkilökohtainen pohjatieto, omat mieltymykset ja uskomukset valikoivat aina kaikesta saatavilla olevasta tiedosta sen, mihin kukin sillä hetkellä haluaa perustaa oman mielipiteensä.

aurinkorasvoihin

Viime kesänä päädyin kokeilemaan ystävältäni luonnonmukaista Algamariksen aurinkosuojaa, joka levittyi ja imeytyi ihoon hyvin. Tuoksukin oli miellyttävä! Muistan lapsuudestani ne karseat paksut aurinkorasvat, jotka vain maalasivat ihon vielä entistäkin valkoisemmaksi. Eipä enää! Kiinnostukseni luonnonmukaisiin tuotteisiin on viime vuosina nostanut päätään ja aurinkorasvoihin oli herännyt pieni kiinnostus. Päätin niille uuden mahdollisuuden. Ennen Kuuban matkaa hankin pitkästä aikaan ihan ihka oman aurinkosuojan. Pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen päädyin Biosoliksen aurinkosuojaöljyyn. Viime reissulla löysinkin itseni rasvailemasta itseäni päivittäin. Tässä öljyssä suojakerroin on 20 ja itsellenikin yllätyksenä öljy kimalteli iholla kauniisti.

Edelleenkin olen hieman epäileväinen sen suhteen, onko aurinkosuojien vaikutuksia tutkittu pitkällä tähtäimellä tarpeeksi, varsinkin synteettisten suojien kohdalla. Kemikaalitärpätit siirtyvät iholta aina suoraan vesistöihin, minkä jälkeen ne löytyvät pikkuhiljaa seuraavalta aterialta. Oma mielipiteeni aurinkorasvoja kohtaan muuttui siinä kohtaa, kun huomasin luonnonmukaisten fysikaalisten aurinkosuojien olevan jopa nykyisin ihan mielyttäviä käyttää, sekä olevan samalla myös parempi vaihtoehto itselle ja varsinkin ympäristölle. En usko niiden käytöllä olevan haittaakaan.

Millainen on sinun suhteesi aurinkorasvoihin?

Pssst! Lisää Kuubasta voit lukea täältä:

Kuuba – Parhaat vinkit autenttiselle lomalle

Varadero – All inclusive -hotelli jätti kylmäksi

5x miten päästä Havannan tunnelmaan

Kuuban turistikortti + 5 matkavinkkiä

Trinidad – pala Kuubaa, johon uskon sinunkin ihastuvan


Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?

Facebook: @korkkaritrinkassa

Instagram: @eveliinatyllinen

Twitter: @eveliinatylline

14 Comments

  • I don’t think the title of your article matches the content lol. Just kidding, mainly because I had some doubts after reading the article.

  • Minulla oli kaksi aurinkorasvaa viime kesänä Italiassa ja en palanut, silloin oli +40C lähes joka päivä

  • Minulla oli kaksi aurinkorasvaa viime kesänä Italiassa ja en palanut, silloin oli +40C lähes joka päivä

  • Vietin kesän Italiassa ja käytin kahta aurinkorasvaa, joiden ansiosta en palanut. En yleensä pala mutta riippuu kohteesta

  • Minulla on niin vaalea iho, että aurinkorasvaa on aina ollut pakko käyttää. Käytän aurinkorasvaa niin kaupunkilomalla kuin varsinaisella rantalomallakin. Olen kyllä ollut tarkka siitä, että snorklaamaan ja uimaan en mene vesistöjä vahingoittavissa rasvoissa.

    Aurinkorasvoissakin on eroja suojaavuuden kanssa, vaikka ilmoitettu suojakerroin olisi sama.

  • Mä ennen suhtauduin suhteellisen huolettomasti aurinkorasvojen käyttöön, aina sitä tuli laitettua ihoon kun oli päivän rannalla. Nykyisin läträän rasvan kanssa välillä liikaakin (voiko niin edes olla) ja pitkillä biitsipäivillä mulla on jopa muistutus puhelimessa, kun pitäisi lisätä rasvaa. :’D

    Ehdottomasti kannattaa kyllä rasvaa käyttää, iho pysyy paljon paremmassa kunnossa ja ainahan se melanooma on myös mielessä, kun viettää paljon aikaa auringossa – vaikka olisikin hyvin epätodennäköistä, että se juuri omalle kohdalle sattuisi. Sitten jos sattuisikin, niin miettisin monta kertaa että oliko ne rannat ja aurinko nyt sen arvoisia. 🙂

  • Hep, täällä toinen rantojen rakastaja! 🙂 Mutta kannatan ehdottomasti aurinkorasvojen käyttöä – siinä missä aiemmin saatoin huoletta käyttää SPF 20-30 rasvoja, siirryin maailmanympärimatkalla jopa 50 suojakertoimiin. Ja iho kiittää. Hyvänä esimerkkinä aurinkorasvojen hyödyllisyydestä mainitsisin, että esim. Balilla monet australialaiset luulivat minua 10 vuotta nuoremmaksi – aussinaisilla nimittäin aurinko on usein tehnyt tuhojaan iholle, ja heillä taas parikymppiset neidot saattaa näyttää pitkälti päälle kolmekymppisiltä auringon vaurioittaman ihon kanssa…

  • Tärkeästä aiheesta kirjoitat ja juurikin noiden kemikaalisten ja fysikaalisten aurinkorasvojen eroista. Olisi hienoa, jos kaikki käyttäisivät fysikaalisia rasvoja, niin korallit, kalat ym. eivät kärsisi eikä kemikaaleja päädy kehoomme kaloja syödessämme. Minäkään en ole asiantuntija 🙂 Mulla on ollut käytössä Biosoliksen rasvat ja ne on olleet hyviä, joskin tuoksu on hieman erikoinen. Pitääpä testata tuota sun käyttämää merkkiä.

  • Täällä ilmoittautuu yksi, joka suuntautuisi mieluiten kaikilla reissuilla johonkin, missä tarkenee shortseissa ja fliplopeissa!

    Siispä hyvä tuo aurinkorasvavinkki! Mä olen ollut autuaan tietämätön noista eroista, vaikka aurinkorasvaa olenkin käyttänyt orjallisesti sen jälkeen, kun Kreikassa asuessani näin turhan monen pohjoismaisen turistin polttaneen itsensä karrelle.

    Olen kerran ostanut luonnonkosmetiikkamerkin aurinkovoidetta, ja se oli just sellainen huonosti levittyvä, koko ihon valkoiseksi maalaava voide, joten siihen en oikein ihastunut. Täytyypä kokeilla tuota sun lempparia!

  • Täällä on käsi ylhäällä. Mielummin olisin nyt auringon alla jollain ihanalla rannalla, kun täällä harmaassa tammikuisessa säässä (tai totta puhuen nyt paistaa aurinko, mutta kylmä on). Aurinkovoiteita olen käyttänyt aina ja ne suojaavat ihoa palamiselta. Ensimmäisinä päivinä korkeammat kertoimet (sk 50) ja kun iho vähän ruskettunut, niin sitten voi ottaa sk 30 tai 20 käyttöön. Keskipäivällä hakeudun varjoon. Illalla after sunia tai muuta kosteuttavaa vartalovoidetta pintaan ja iho kiittää! Kuulostanko jo ihan Sokoksen kempparimyyjältä? 🙂

  • Tuo ranta näyttää todellakin paratiisilta. Täällä kylmässä Suomessa todellakin haaveilee lämpimistä aurinkorannoista, joilla voi vain relata x-asennossa.

    Aurinkorasvoja olen oppinut käytännön kokemuksen kautta käyttämään reilusti. Mulla on todella vaalea iho ja se palaa niin helposti, että läträän koko ajan +50 suojakertoimen kanssa.

  • Auringolta kannattaa suojautua, joskin aurinkorasvat lienevät se kevyin (ja huonoin) tapa.
    Parempi olisi suojaavat vaatteet ja auringossa oleskelun välttäminen.
    Itse olen sairastanut melanooman vaikken koskaan varsinainen auringonpalvoja ole ollutkaan, mutta nuoruudessani 60-luvulla palamiseen suhtauduttiin aika huolettomasti.
    Melanooma ei ollut kiva kokemus – ja vähän huonoa tuuria ja tautiin voi kuolla, jos se ehtii leviämään ja melanooma on nopea leviämään.
    Edelleen matkustan, myös aurinkoisissa maissa, mutta laitan aurinkovoidetta myös vaan kaupunkikävelylle ja käytän melko peittäviä vaatteita.
    Eli suosittelen oikeasti varovaisuutta auringon suhteen!
    http://meriharakka.net/2015/12/09/viisi-elaman-vuotta/

  • Nuorempana en piitannut aurinkorasvoista ja tapana oli ruskistaa itseni tummanruskeaksi auringossa maatessa. Vieläkin olen rantojen rakastaja, mutta auringossa makaaminen on jäänyt pois. Istun mieluummin kookospähkinän kanssa palmupuun alla varjossa. 🙂

    Australiaan muuton myötä oli vähän pakko muuttaa suhtautumista aurinkorasvoihin. Täällä se aurinko on niin petollinen ja voimakas, ja joka kolmas saa ihosyövän. Mutta itse suosin myös luonnonmukaisia tuotteita ja varjossa pysyttelyä, ei myrkkyjä kiitos! Hyviä luonnollisia aurinkotuotteita on kuitenkin usein vaikeaa löytää. Täytyy tsekata tämä suosittelemasi, saiskohan sitä täältä toiselta puolelta palloa, vai onkohan se suomalainen merkki?

  • Täällä myös se, joka suojautuu todella tarkkaan auringolta. Mieluiten varjolla, mutta jos ei ole varjon mahdollisuutta, niin sitten 50-kertoimella. Ihosyöpätilastojen räjähtäminen ja toisaalta myös lapsen saanti on vaan pönkittäneet tätä eteenpäin. Ja meilläkin ehdottomasti käytetään noita eko-versioita. Niissä on tosiaan tullut suuria kehitysaskeleita ja niistä löytyy tosi hyviä ja mukavia käyttää.

  • Ah, mä olen taas just sieltä toisesta päästä niitä jotka on vähän neuroottisia auringon suhteen 🙂 Silti vahinkoja on päässyt tapahtumaan, vaikka en olekaan mikään auringonpalvoja ja hakeudun mieluiten varjoon päivän paahtavimpina tunteina.
    Viime keväänä olin haasteen edessä kun Karibian auringon alla osallistuin purjehduskisoihin, eli keskipäivän tunteina oli oltava kannella ja merivesi huuhteli aurinkorasvat säännöllisesti iholta. En kuitenkaan palanut! Kirjoittelin blogiini miten suojasin ihoani auringolta tuolla reissulla: https://www.heli.voyage/blog/2017/3/auringolta-suojautuminen

Vastaa

Eveliina

Writer & Blogger

Scroll to Top