Korkkarit rinkassa

Blogin synttärit – ensimmäinen vuosi pähkinänkuoressa

26/09/2018 2 kommenttia

Ensimmäinen blogipostaukseni tuli ulos tasan vuosi sitten, mikä taitaa tarkoittaa blogini ensimmäistä virallista syntymäpäivää. Tästä sen huomaa, kuinka nopeasti aika kuluu! Vuoden aikana on ehtinyt tapahtumaan uskomattoman paljon ihan bloggaamisen aloittamisesta valmistumiseen ja oman yrityksen perustamiseen. Onnekseni aloitin blogin ennen siirtymistä työelämään, sillä muuten homma olisi saattanut jäädä pelkästään ajatuksen tasolle.

Mistä blogin tarina alkoi?

Muistan edelleenkin sen päivän, kun viime syksynä päätin pitkän empimisen jälkeen aloittaa oman blogin. Koko kipinä blogin aloittamiseen lähti pienten sattumusten seurauksena. Taustalla ei päällimmäisenä ollut innokkuus päästä luomaan julkisia blogitekstejä ja jakamaan omia ajatuksiani. Olin yliopisto-opintojeni loppusuoralla perinteisessä gradupöhnässä tullut siihen tulokseen, että tarvitseehan työelämässä jotain konkreettistakin osata. Digitaalinen markkinointi kiinnosti, mutta kauppiksen digitaalisen markkinoinnin kurssille en päässyt tiedekunnan ulkopuolisena opiskelijana. Harmittelin asiaa muutamalle kauppislaiselle ystävälleni, jotka ehdottivat blogin perustamista. Oman nettisivun kautta kun kuulemma pääsee parhaiten hommissa jyvälle.

Taisin silloin naurahtaa ääneen, minäkö bloggaisin? Mistä?

Taisi mennä kuukausia, ennen kuin syväjää bloggaamista kohtaan alkoi sulamaan. Olin keksinyt sattumalta matkabloggaamisen, joka tuntui yllättävän pian omalta. Matkailussa minua on kiehtonut niin itse matkustaminen, mutta olin lisäksi erittäin kiinnostunut matkailututkimuksen opiskelusta yliopistossa.

Join monet aamukahvit ja menetin muutamat yöunet, kun aloin tutustumaan eri vaihtoehtoihin. Punnitsin monien eri alustojen välillä. Blogin perustamisen tausta-ajatuksena oli kuitenkin oppia uusia taitoja, joten nostin riman heti hieman korkeammalle ja valitsin WordPressin. Ostin domainin ja palvelimen Zonerilta. Siitä alkoikin itse sivuston askartelu. Kokeilin erilaisia valmiita teemoja ja pelleilin eri widgettien ja koodin pätkien kanssa. Todellisuudessahan projekti ei ihan näin ruusuisesti edennyt ja monesti meinasi läppärini lentää parvekkeelta. Lopulta ei kuitenkaan ollut montaa ongelmaa, joihin Google, Youtube tai Zonerin chat eivät olisi auttaneet. Lämmin suositus myös Tiia Konttisen blogille, sieltä löytyy paljon käytännön vinkkejä esimerkein ihan aloittevalle nakkisormelle, kuin kokeneemmallekin bloggaalle.

Perustin blogille aika pian myös Facebook-sivun, vaikka alkuun vannoin pitäväni projektini visusti salassa. Mieli muuttuikin nopeasti. Omaa Instagram-tiliä en blogille kuitenkaan tehnyt, koska oma tilini oli muutekin täynnä melkein vain reissukuvia. Vuodenvaihteessa liityin Social Selling -kirjan innoittamana Twitteriin, mutta sen käyttö on jäänyt melko maltilliseksi. Samoin kävi Pinterestille.

Alkuhuumassa kirjoitin postauksia ahkerasti pitkin syksyä ja vaihtelin teemojakin vielä aika tomeraan tahtiin. Facebookissa liityin Matkabloggaajat FIN ja reissupostauksia -ryhmiin, joista olen saanut vuoden aikana paljon loistavia vinkkejä, mutta ennen kaikkea olen tutustunut muihin matkablogeihin. Matkamessuille pääsin heti tammikuussa bloggaajapassilla ja kuinka kiva olikaan tutustua toisiin matkabloggaajiin! Parasta on ollut huomata, etteivät ne vanhat blogimaailman konkaritkaan tunnu aina olevan itse master koodareita. Varsinainen koodaaminen ei ainakaan vielä ole tullut omaksi intohimokseni, mutta blogin analytiikan seuraaminen on melko kiehtovaa.

Vuoden suosituimmat postaukset

Liikennettä blogiini tulee ylivoimaisesti eniten Googlesta, Facebook hyvänä kakkosena. Suosituimmiksi postuksiksi ovat nousseet lähes kaikki Kuuba-aiheiset kirjoitukset. Mahtavaa nähdä, että Kuuba kiinnostaa. En osaa edes tarpeeksi suositella Kuubaa matkakohteena, se vain pitää päästä itse kokemaan.

Tammikuun alussa kirjotin elämäni muutoksista ja siitä, kuinka vuosia kestänyt opintaival oli pian päättymässä. Olin saanut myös huokaista helpotuksesta, kun olin kuullut päässeeni nykyiseen työhöni. Helmikuun alussa alkaneet duunit hieman laskivat postaustahtia, vaikka matkustinkin työnpuolesta ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Joulukuussa kirjoittamani hupimielinen postaukseni Saksan joulumarkkinoilla työskentelystä alkaa olla taas ajankohtainen, sillä kyseinen firma hakee tällä hetkellä lisää saksankielentaitoisia myyjiä. Ehdottomasti kannattaa hakea, jos mahdollista!

Uusien haaveiden kera kohti toista blogivuotta

Blogini kehityskaari on ollut ensimmäisen vuoden ajan varsin verrannollinen ihmisen ensimmäiseen elinvuoteen. Edelleenkin sitä kompastellaan omiin jalkoihin, mutta suurimmaksi osaksi pysytään jo pystyssä. Opittavaa olisi kuitenkin loputtomasti. Nyt kun töiden puolesta hektisempi kesäkausi alkaa olla takana ja työreissut Eurooppaan hetkeksi vähentyneet, voin taas hetkeksi palata muistiinpanoihini ja selata kuvasaldojani menneeltä kesältä. Työreissujen puolesta luvassa on ainakin Englantia, Itävaltaa, Ranskaa ja Saksaa. Sen suurempaa stressiä säännöllisestä postaustahdista en jatkossakaan aio ottaa, sillä olen huomannut kirjoittamisen vaativan aina tietynlaisen fiiliksen.

Blogini itse ottamat kuvat ovat pitkälti kaikki Iphonella kuvattuja. Kesän aikana päätin vihdoin opetella kunnolla myös valokuvaamaan. Projekti on vielä varsin alkutekijoissä, mutta myöhemmin syksyllä aion mitä luultavimmin ostaa ihan oman kameran. Tällä hetkellä mielessä on erityisesti minijärkkärit, koska isompi kamera jäisi varmuudella aina matkasta. Toistaiseksi kuvaustaidot manuaaliasetuksilla ovat vielä varsin nolot, sillä kaikkea pikimustan ja äärivalkoisen väliltä saattaa ilmestyä näytölle. Olen vahvasti tekemällä oppii persoona ja se onneksi taitaa toimia tähänkin projektiin.

Mielelläni kuulisin palautetta ja mahdollisia postaustoiveita tulevalle vuodelle. Lisäksi suositukset ensimmäiseksi kameraksi ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lämmin iso kiitos ensimmäisestä vuodesta. <3

United Kingdom

Skotlannin alkuhuumaa – Roadtrip Newcastlesta Edinburghiin

08/09/2018 24 kommenttia

Yhden päivän roadtrip Pohjois-Englannista Skotlannin puolelle oli ehkä heittämällä yksi parhaimmista muistoistani kesän reissuilta. En ole koskaan ollut järjestelmällinen etukäteen suunnittelija, eikä ollut minun reissuseuranikaan. Spontaanin reissun ainoa plääni oli ajaa Newcastle upon Tynestä ehkä Edinburgiin ja pysähtyä matkalla mahdollisimman monessa linnassa.

Olihan siinä suunnitelmaa jo tarpeeksi yhdelle päivälle. Skotlannin maisemat veivät mennessään ja linnoja oli matkalla enemmän, kuin jaksoimme edes vierailla.

Reissun ensimmäinen linna oli heti ehkä heittämällä ikimuistoisin.

Alnwickin linna, joka on tullut melkoisen tunnetuksi Harry Potterin tylypahkan kuvausmiljöönä. Linna sijaitsee Northumberlandissa vain 60km päässä Newcastlesta ja 140km päässä Edinburghista. Minulle kyseisen linnan tienvarsikyltti ei sinällään sanonut mitään, mutta onneksi linnavierailut kuuluivat päivän agendalle. Linnassa oli kyllä busseittain aasialaisia, joten ainakin joku oli tullut paikan päälle ihan tarkoituksella. Kirjoitin meidän linnavierailusta aiemmin täällä.

Berwick Castlen rauniot ja Royal Border Bridge

Seuraava matkan varrelle osunut linna oli Berwick castle. En enää muista mistä alunperin päättelimme Berwick upon Tweedissä ylipäätään olevan edes linnaa, mutta joka tapauksessa jouduimme sitä hetken aikaa etsimään. Linna lopulta paljastui raunioksi. Harvinaista kyllä, raunioiden päällä oli sallittua jopa kiipeillä!

Raunioiden päältä oli mahtava näkymä Tweed-joelle ja 1850-luvun puolivälissä rakennetulle rautatiesillalle. Minun kuvassani siltä näyttää varsin vaatimattomalta, mutta todellisuudessa siinä on yhteensä 28 kaarta ja se on melkein 700m pitkä. Ja tärkeintä unohtamatta, sillan on tietenkin avannut itse kuningatar Victoria 1850-luvulla. Jos minulta kysytään, niin ei ole Englannissa ylipäätään montaa paikkaa, johon ei olisi viljelty Queen ja Royal -liitteitä.

Vasta iltaa kohden aloimme saavuimme Edinburghiin. Kaupunki yllätti heti kohdatessa elävyydellään ja vihreydellään. Keskusta-alueen valtavalla puistoalueella touhuttiin niin monia erilaisia puistoaktiviteetteja, etten olisi ikinä osannut edes kuvitella. Melkin jo liityin jo itsekin yhden cheerleeding-teamin harjoituksiinkin, mutta melkoisen fyysiseksi yltynyt nälkä vei voiton.

Olihan Edinburghissa on paljon myös niitä ikonista skolantilaista piirteitä, kuten säkkipillin soittajia kilteissään, viski- ja urheilupubeja, sekä tietenkin oma linna! Meillä oli ajoituksen kanssa hieman huonoa tuuria, sillä sisäänpääsy linnaan oli sulkeutunut tunti meitä aiemmin jonkin yksityistilaisuuden vuoksi. Tämän jälkeen jatkoimme vielä epämääräistä kaduilla hortoilua ja kävimme muun muossa muutamassa turistikaupassa, sekä Harry Potter -kaupassa, josta olisi voinut ostaa ihan mitä vain taikasauvoista ja kermakaljaan.

Oli jo aika myöhä kun palasimme autolle, mutta ei silti maltettu vielä lähteä takaisin päin. Kartalta katsoimme viimeiseksi etapiksi Perth-nimisen kylän, josta lopulta lähdimme takaisin kohte Newcastlea Stirlingin kautta. Perth ei ihan vastannut australialasta kaimaansa, sieltä ainoa muisto on supermarketti, josta ostin sylillisen matkaherkkuja. Stirlingissä on hieno linna!

Sen sijaan matkat pienillä maaseututeillä jäivät mieleen. Lukematon määrä lampaita, matalaa vuosistoa ja järviä. Yksinkertaisesti ilmaistuna aivan todella kaunista ja puhdasta luontoa. Vasta ehkä tällä yöllisellä paluumatkalla tajusin, että enhän ehtinyt nähdä Skotlannista vielä paljoakaan. Millaista olisikaan ihan Pohjois-Skotlannissa?

Seuraavana päivänä kävimme vielä Newcastlen rannikolla Tynemouthissa, jossa oli kauniit hiekkarannat ja yllätys yllätys, linnanraunio massiivisine vallihautoineen.

Linnamittari alkoi olla jo limitissä, niin heittelin lähinnä rannalla muutamat puolivoltit, minkä jälkeen siirryimme syömään erittäin brittilästä lihapainotteista buffettia Gibraltar Rock -ravintolaan. Merkittävän ja maininnan arvoisen tästä ravintolasta sai sen, että buffetti maksoi £10 kahdelta hengeltä (ja ilmeisesti myös yhdeltä), joten neljän hengen visiitti jäi juomineen reippaasti alle £35. Ruuasta ei tullut erityisen onnelliseksi, mutta rahaan nähden olin aivan tyytyväinen.

Skotlannin liikenne, ainakin näillä reitellä joilla me menimme, oli oikeasti yllättävän helppolukuista. Vaikka itse olenkin jo hieman kehittynyt kuskina alkutalvesta, en silti ajele edelleenkään mielellään. Yllättävästi jätin taas tälläkin reissulla ajohommat muille, mutta liikenne ei silti ollut mitenkään hurjaa.

Vasemman puoleista ajokulttuuria ei kannata säikähtää, siihen tottuu yllättävänkin nopeasti. Pelkäsin itsekin vasemman puoleista ajamista alkuun ihan älyttömästi, mutta todellisuudessa kamalinta ovat ehdottomasti englantilaisten rakastamat liikenneympyrät, joita saattaa olla helpostikin kolmekin peräkkäin. Niissä harvemmin tietää mihin suuntaan kannattaa pyöriä ja millä kaistalla. Parhain vinkki on ottaa vain muista mallia. Toinen todellinen murheenkryyni on monien kaupunkien keskusta-alueiden ylikapeat kadut, jotka on tehty ehkä hevosvaunuille 1600-luvulla. Siinä on ilme melkoisen totinen, varsinkin kun alla on siroakin sirompi MB Sprinter.

Tiesitkö muuten, että Skotlannissa on omat punnat? Skotlannin ja Englannin punnat eroavat ulkonäöllisesti hieman toisistaan, ovat ne ymmärtääkseni arvoltaan aivan samat, ja kumpiakin pystyy käyttämään kummallakin puolen rajaa. Ja punnista vielä puheen ollen, Englannin puntien setelit ovat uusiutumassa. Nyt £5 ja £10 setelit ovat jo vaihtuneet uusiksi pesunkestäviksi muoviseteleiksi.

Nyt Harry Potter paikoista innostuneena olen saanut uuden must see kohtee bucket listilleni: Glenfinnan Viaduct. Se kuuluisa silta mitä pitkin Harry Pottereiden juna kulkee Tylypahkaan! Samaan reissuun voisikin sitten yhdistää perusteellisemman Skotlannin roadtripin! Loch Lomond, Isle of Skye…

Portugal

Hurmaava Lissabon 12 tunnissa

04/08/2018 34 kommenttia

Haluaisin takaisin Lissaboniin. Tai ylipäätään Portugaliin.

Viime vuoden lopulla kun palattin Kuubasta ja Floridasta takaisin Suomeen, lensimme yölennoilla Miamista Lissaboniin ja seuraavana yönä Lissabonista Helsinkiin. Ujohko hurraa huuto TAP Portugalin stopover lennoille! Ajattelin, että yhdessä päivässä näkisi mukavasti kaupungin parhaat palat. Nooo, se oli aivan liian vähän. Seitsemän kukkulan kaupunki on aivan ylitsepääsemättömän hurmaava. Olisin voinut viettää siellä kyllästymättä viikon!

Ydinkeskusta tuntuu olevan rakennettu useaan eri tasoon. Sympaattiset pienen kahvilat ja ravintolat kutsuvat viinille ja pirteän keltaiset raitiovaunut saavat jo pelkästään hymyn huulille. En ehkä osaa kylliksi hehkuttaa, kuinka mieletön kaupunki Lissabon on – vaikka en ehtinytkään kaupungissa viettää kuin yhden päivän. Sen tunnelma pitää päästä itse kokemaan.

Suosittelen käyttämään metroa Lissabonin lentokentältä keskustaan. Sillä pääsee aivan äärimmäisen helposti ja edullisesti alle puolessa tunnissa ihan ydinkeskustaan!

Vaikka päätavoite Lissabonissa oli ainoastaan rennosti nauttia viimeisestä lomapäivästä, niin ehdin silti ihastelemaan maisemia ja nähtävyyksiä. Tässä niistä muutamia.

Santa Justa Lift

Lissabonin sanotaan olevan seitsemän kukkulan kaupunki. Vuonna 1902 valmistuneen kaupunkihissin oli alunperin tarkoitus helpottaa liikkumista kaupungissa, mutta ainakin nykyisin hissi on aikamoinen turistinähtävyys. Torni on noin 45 metriä korkea ja jono torniin oli puolen päivän aikaan vähintäänkin yhtä pitkä. Jonottaessa myytiin sisäänpääsyliput. Vaihtoehtoina oli erikoisia yhdistelmälippuja, joista päädyin lippuun, mihin kuului myös paikallisliikenteen bussit. Se ei ollut kovin kallis, mutta kiitos jetlagin, minulle olisi voinut siinä kohtaa myydä vaikka junalipun Timbuktuun kaupan päälle. Jono kesti kokonaisuudessaan tunnin, sillä hissillä pääsi ylös ainoastaan 29 henkilöä kerralla. Yllätyin melkein itsestäni, että jaksoin väsyneenä ja kärsimättömänä sen ajan edes jonottaa. Onneksi jaksoin, sillä tornista oli aivan mielettömät maisemat!

Time out Market

Time out Market yhdistää ihanasti ravintoiden ja kauppahallien parhaat puolet. Kun et millään osaa päättää mitä haluaisit syödä tai juoda, kannattaa ehdottomasti suunnata tänne. Hallissa on kymmenittäin täysin erilaisia miniravintoiloita, joilla kaikilla on oma erikoisuutensa. Täältä saat siis paikallista ruokaa, pizzaa, hampurilaisia, sushia – melkein mitä vain! Täällä et kuitenkaan ole sidottuna vain yhden ravintolan ruoka- ja viinilistaan. Parasta on se, että voit valita alkuruuat yhdestä ravintolasta, hakea pääruuan kolmannesta ja vielä jälkiruuat muualta. Voit kurkata ihan kokonaisen postauksen aiheesta täältä!

Belemin kaupunginosa

Herkuttelun jälleen jalat vielä kantoivat ja innoistuin lähtemään Belemin kaupunginosaan, jossai tuntui sijaitsevan suuri osa kaupungin nähtävyyksistä. Time out Marketin edestä pääsi ainakin raitiovaunulla 15E suoraan Mosteiro dos Jerónimos -luostarin eteen.

Iltakävely luostarin pihoilta jatkuen rantaa pitkin kohti Padrão dos Descobrimentosia, josta Torre de Belémin kautta takaisin, oli auringon laskun aikaan aika mahtava lopetus marraskuiselle lomalle. Bussilla pääse raitiovaunua nopeammin takaisin keskustaan, josta väsyneenä metrolla takaisin lentokentälle.

Jos vielä joku päivä Lissabon minua kutsuu – tai ylipäätään Portugali, haluaisin ehdottomasti vuokrata auton ja ajella pitkin rannikkoita. Ennen sitä haluaisin kuitenkin vielä tutustua Lissabonissa ainakin Bairro Alton ja Alfaman kaupunginosiin. Niistä kuulin jälkeenpäin paljon kehuja.

Onko Lissabon hurmannut sinutkin?

Kuvat: Iiro Bärlund