Lopulta vedin henkeä, annoin mennä ja lähdin lenkille. Palatessani huomasin pelon siirtyneen ja tunsin sen tilalle hiipineen innostuksen. Tästä se alkaa.
Windsor on varsin vauras pikkukaupunki Englannin Berkshiressa. Windsorin kylä nousi otsikoihin toukokuussa 2018, kun prinssi Harry ja herttuatar Meghani vihittiin komeasti ylväässä Windsorin linnassa. Linnaa on aloitettu rakentamaan jo lähes tuhat vuotta sitten ja pitkä historia on hyvin huomattavissa, sillä se edustaa selvästi monia eri tyylisuuntauksia vuosisatojen varrelta.
Kuningartar Elisabeth viettää linnassa edelleen paljon aikaa, eritysesti viikonloppuisin. Kuninkaallisesta lipusta salossa voi tunnistaa kuningattaren olevan paikalla. Jostain muistan lukeneeni Windsorin linnan olevan suurin linna, jossa edelleen asutaan. Varsin vaikuttavan suuri se on joka tapauksessa.
En missään nimessä ole se ihminen, joka matkoillaan kokee palavaa tarvetta päästä kokemaan kaikki kulttuurillisesti merkittävät rakennukset niiden muurien sisäpuolelta. Minulle usein riittää ihan yleisen tunnelman ja eloisamman fiiliksen tunteminen itse nähtävyyden ulkopuolelta, sillä en itse saa kovinkaan paljoa irti materia-asetelmista ja koreista tapeteista, vaikka nekin tietenkin omaa tunnelmaansa ja historiaansa edustavat.
On ollut vapauttavaa ymmärtää, että voi ihan hyvin kertoa olleensa jossain kohteessa, vaikka ei olisikaan tutustunut kaikkiin kohteen historiallisiin nähtävyyksiin läpikotaisin. Windsorin linnaan kuitenkin minulle poikkeukselliseen tapaan ostin lipun sisään.
Valehtelisin, jos sanoisin muistavani linnasta sisältä kovin paljoa näin puoli vuotta vierailun jälkeen. Kuninkaan ja kuningattaren omat prameat puku- , makuu-, lepo- ja vierashuoneet löytyivät, brittiläistä imperiumia ja kuninkaallista häähumua monistavat krääsät odottivat ostajaansa ja puutarha oli laitettu viimeisen päälle. Myös monet uteliaat turistit olivat löytäneet paikalle. Kolme asiaa kuitenkin muistan Windsorista itse linnaa elävämmin: sen, että linnan ulkopuolelta sai hyvää jäätelöä, mukulakivikatuja ajavan hevosvaunukon ja tunnelma sympaattisessa ja arvokkaassa kylässä oli erittäin viehättävä, vaikkakin niin yltiöbrittiläinen.
Windsor on oikein oiva päiväkohde Lontoosta. Sinne pääsee helposti junalla Paddingtonin asemalta, eikä matka kestä paljon puolta tuntia kauempaa. Pienehkö juna-asema sijaitsee ihan linnan vieressä, aivan kylän ytimessä. Disneyland löytyy myös lähistöltä. Windsor on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen päiväretkikohde. Itse kylä on varsin intiimi, eikä siihen tutustumiseen tarvitse viikkoja.
Työreissasin kesällä Englannissa enemmänkin. Tutustuimme Windsoriin puolisattumalta työkuvioiden takia, jotka olivat läheisellä royal Windsorin raviradalla. Ensi vuonna tiedän ottaa mukaan myös hulppean lierihatun ja muut ravietikettiin sopivat tamineet, koska yllättäen saimmekin kutsut maanantai-illan raveihin, joihin ei lopulta kehdattu mennä reippaasti alipukeutuneina.
Tuntuu hyvältä, kun tiedän pääseväni aistimaan sen tunnelmaa uudelleen taas ensi toukokuussa.
