Oon mä juonut viinii Wienissä

Todellinen äkkilähtö. En ollut ikinä ennen tätä elokuuta lähtenyt matkalle alle vuorokauden varoitusajalla. Yllättäen kyseessä oli neljän päivän työmatka Wienissä, mutta olin lähdössä reissuun oikeasti  t o d e l l a  innoissani.

Pääsin ensimmäistä kertaa Wieniin. Kaupunkiin, jossa käymättömyydestä olen tuntenut jopa pientä syyllisyyttä kaikki nämä vuodet. Moni ehkä muistaa minut vannoutuneeksi Itävalta faniksi, asuttuani Innsbruckin lähellä hieman vajaan vuoden lukion jälkeen.

En kuitenkaan tuolloin tajunnut reissata. En käynyt Salzburgissa, enkä Wienissä. Sen sijaan kävin Milanossa, Sterzingin joulumarkkinoilla ja Münchenin lentokentällä. Toisaalta silloin viihdyin Stubaitalin alppisatumaassa niin hyvin, ettei ehkä ollut haluakaan nähdä muuta. Olin siis todellinen fanittaja, joka ei ollut nähnyt edes pääkaupunkia.

Onneksi mahdollisuuksia tulee myöhemminkin. Niin kuin nyt.

Viimeisenä reissupäivänä minulla oli koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin.

Suunnittelemattomuus ja spontaani haahuilu ovat ehkä kaksi asiaa mitkä kuvailevat minua reissuilla. Yllättäen olin taas siinä pisteessä, että löysin itseni niin tutun tuntuisesta vieraasta kaupungista, vailla hajuakaan mitä aion päivän aikana tehdä tai nähdä. Töiden jälkeen halusin viettää vapaapäivän Wienissä mahdollisimman iisisti ja omassa päässä olin ajatellut minun tulevan Wienin kanssa hyvin spontaanistikin juttuun, sillä onhan kyseessä kuitenkin Itävalta.

Ja niinhän me tultiin.

Ainostaan ratikkapysäkillä en voinut vieläkään ymmärtää, kuinka edelleenkin esimerkiksi mobiililipun ostaminen ratikkaan on tehty käytännössä mahdottomaksi. Siellä sitten istuin automaatittomalla asemalla yksin toivoen hartaasti ratikassa olevan lippuautomaatti. Onneksi siellä oli.

Sacher kakku. Kahvilat. Ooppera. Blaah.

Ratikkamatkan aikana keksin laittaa kyselyn instastoorin puolelle, mitä kannattaa Wienissä 10 tunnin aikana tehdä ja nähdä. Vastauksena sain loistavia vinkkejä kaupunkiin:

“Hofburg castle”

“Bratislavaan menee juna 45min. Siellä lukee bussiasemalla suomeakin. Siihen se hyvä sit loppuukin”

“– syömään Deewaniin, kaffea ja kakkua, ehkä drinkki Donaukanalin baareissa esim. Strandbar Hermann, Belvedere on linnoista lähimpänä keskustaa ja Ringstraßella on suurin osa historiallisista rakennuksista”

Näistä toteutuivat ainostaan Strandbar Herman, Belvedere ja Ringstraße. Kaikkea en millään ehtinyt. Heh, erityisesti Bratislavalle olisi tarvinnut jo melkein oman reissunsa.

Helteisenä kesäpäivänä tunsin pitkästä aikaa sitä tiettyä sanoinkuvaamatonta vapauden tunnetta. Huolimatta jopa siitä, että tiesin lentoni lähtevän takaisin Turkuun jo illalla, olin täysi haltioissani päivästä yksin vailla päämäärää. Ihan kuin olisin ollut lomalla. Seuranani oli ainoastaan vedettävä käsimatkatavara, jonka pyörien ääni kävi tosin jossain kohdin hiukan hermoilleni.

Wienissä Belvedere
Belvederen barokkilinna lähellä keskustaa
Wienissä
Strandbar Herman – viihtyisä jokirantaravintola, jossa siisti tekobiitsi ja yli-innokkaita viininhimoisia ampiaisia.

Wien on tunnelmallinen ja kaunis. Belvederen linna on oikeasti näkemisen arvoinen, kaupungin arkitehtuuri on tyylikkään arvokasta ja rieslingiä ja grüner veltlineriä saa lähes kaikkailta. Itävallan kielikorvanikin on onneksi jo niin nukuksissa näiden vuosien jälkeen, etten enää erota Itävallan murteita edes Baijerista, joten itävallan saksa, millaisena olen saksan kielen pitkälti alkuunsa oppinutkin, tuntui ihanan kotoisalta.

Kaupunki ei kuitenkaan onnistunut vastaamaan minulle siihen syvinpään Itävallan kaipuuseeni. Minun silmissäni Itävalta tarkoittaa lempeää talvipakkasta laaksossa, jossa korkeat jäätikköiset vuoret ympäröivät minut. Tunnen oman pienuuteni, jonkin paljon paljon suuremman edessä.

Koska Wienissä ei ole vuoria, Itävalta-fanitus vaihtui ehkä hieman rajatummin Tirol-fanitukseksi. Älä silti ymmärrä minua väärin. Wien on silti mielestäni oikeasti viihtyisä ja mieletön kohde, mutta Itävallasta ilmeisesti Innsbruck ja Stubaital ovat onnistuneet viemään sydämeni ihan for good.

Wienissä Donau

Illalla pääsin nopeasti ja helposti Wien Mittesta junalla suoraan lentokentälle City Airport -junalla. Sunntaansa juna maksaa 12 euroa ja menopaluun saa kahdella kympillä. Matka kestääkin vain hieman reilun vartin.

Mahdollisesti päivän suurin hymyn huulilleni syntyi junamatkan aikana instan kautta saamastani kysymyksestä:

“Niin tarviitko kyydin?” (lentokentältä kotiin)

Mielelläni.

Liverpool – vinkki korkeuksiin

Liverpool on näppärä ja tunnelmallinen satamakaupunki Englannin länsirannikolla. En taida olla ainut, jolle Liverpool tuo ensimmäiseksi mieleen The Beatlesin ja jalkapallon?

Parhaimmat kokemukset ja vinkit kumpaankin edellä mainittuun joutuu tosin lukemaan jostain muualta. Viikon ainoat kosketukseni The Beatlesiin olivat lähinnä yhden merkittävän pubin ohi käveleminen, The Beatles -museon aulassa pyörähtäminen sekä sattumalta heidän ikonisen patsaan bongaaminen. Kuuluisan Anfield-jalkapallostadionin sijainnin katsoin kerran kartalta.

Kolmas mielikuvani Liverpoolista olikin sitten kaupungin mahdoton murre, josta sain ensikosketuksen muutama vuosi takaperin kahden vuorokauden risteilyllä Thaimaasta Laosiin. Luultavasti ensimmäiset harmaat hiukseni syntyivät yrittäessäni keskustella seurueessamme olleen liverpoolilaisen jätkän kanssa. Onnekseni hänestä eivät aina ottaneet selvää edes toiset britit tai irlantilaiset.

The Beatles statue
The Beatles Statue

Tiedättekö, toisinaan kun vierailee useammassa uudessa kaupungissa lyhyen ajan sisällä, alkavat kaikki kaupungit pian sekoittumaan toisiinsa. Alkaa olla vaikea hahmottaa kymmeniä uusia kaupunkeja enää kokonaisuuksina. Sen sijaan muistaa erikoisia kokemuksia ja yksityiskohtia, mutta ei osaa välttämättä edes ulkomuistista sijoittaa niitä niiden tapahtumapaikkaan. Hetken mietin, kirjoitanko Liverpoolista edes tänne blogiin. Tuntui, ettei näistä palapelin palasista saa millään kokonaista, mutta annoin kuitenkin mennä.

Liverpool ei mielestäni ole ehkä yksi Englannin kauneimmista tai vaikuttavimmista kaupungeista. Ehkä hieman tylysti ilmaistuna mun mielestäni Liverpool on kaupunkina sellainen erikoisen laimea ok.

Päämäärättömän kaupunkihaahuilun aikana nousi kaupungista kuitenkin esiin monia erikoisuuksia, kuten kiitettävän ruma Mersey-lautta, joka oli jo kaikessa rumuudessaan jopa hieno ja kaupungin ikoninen Superlambanana patsas – sekoitus lammasta ja banaania.

Vahvasti mieleen jäi myös ehkä englannin hulluin taksikuski, joka vei meidät keskustasta klassisella brittitaksillaan hotellille. Kuulemma suomalaisia asiakkaita pitää kuskata vauhdilla, koska kaikkihan me olemme Mika Häkkisiä. Risteyksiin on iha ok jarruttaa myös käsijarrulla. Mikäs siinä.

Klassinen brittitaksi Liverpoolissa
Klassinen brittitaksi

Liverpool

Tämä hurmaava sateenvarjotaiteet on tarkoitus herättää keskustelua ja nostaa tietoisuutta ADHD:sta ja autismista.
Church Alleyn sateenvarjojen tarkoitus on herättää keskustelua ja nostaa tietoisuutta ADHD:sta ja autismista.

Suurimman osan ajasta vietin töiden puolesta kuuluisalla Aintreen raviradalla.

Useimmiten olen jättänyt näistä duunivenueista kirjoittamatta, mutta täällä järjestetään joka huhtikuu mahdollisesti maailman yksi tunnetuimmista ja vaarallisimmista estelaukkakilpailuista, Grand National. Esterata on tunnetusti haastava, eivätkä useimmat kilpailijat pääse edes maaliin asti. Noin seitsemän kilometrin radalla ratsukot ylittävät yhteensä 30 kiinteää estettä. Omin silmin nämä kiinteät pensasesteet nähneenä en voi kuin todeta kyseisen huvin umpihullujen hommaksi.

Liverpool Aintree racecourse
Liverpool Aintree racecourse
liverpool katetdraali
Liverpool katedraali radiotornista kuvattuna

Mahdollisesti paras vinkkini Liverpooliin on Radio City Tower, 120 metrinen radiotorni aivan keskustassa. Noin £5 sisäänpääsymaksulla pääsee ihastelemaan kaupunkia korkeuksista. Samalla hinnalla pääsee vakoilemaan paikallisia radiotoimittajia työssään tornin näköalatasanteen ikkunoista. Täällä kannattaa oikeasti käydä! Liput voi hyvin ostaa vasta paikan päältä, mutta homma näyttää onnistuvan etukäteen myös netistä.

Radiotornista näkee myös valtavan suuren Liverpool katedraalin, jonka on suunnitellut Giles Gilbert Scott. Sama mies, joka on suunnitellut myös perinteiset punaiset puhelinkopit!

St Johns Beacon
1 Houghton St, Liverpool L1 1RL

 

Oksää käyny Liverpoolissa?
Millaiset fiilikset jäi?

Blogin synttärit – ensimmäinen vuosi pähkinänkuoressa

 

Ensimmäinen blogipostaukseni tuli ulos tasan vuosi sitten, mikä taitaa tarkoittaa blogini ensimmäistä virallista syntymäpäivää. Tästä sen huomaa, kuinka nopeasti aika kuluu! Vuoden aikana on ehtinyt tapahtumaan uskomattoman paljon ihan bloggaamisen aloittamisesta valmistumiseen ja oman yrityksen perustamiseen. Onnekseni aloitin blogin ennen siirtymistä työelämään, sillä muuten homma olisi saattanut jäädä pelkästään ajatuksen tasolle.

Mistä blogin tarina alkoi?

Muistan edelleenkin sen päivän, kun viime syksynä päätin pitkän empimisen jälkeen aloittaa oman blogin. Koko kipinä blogin aloittamiseen lähti pienten sattumusten seurauksena. Taustalla ei päällimmäisenä ollut innokkuus päästä luomaan julkisia blogitekstejä ja jakamaan omia ajatuksiani. Olin yliopisto-opintojeni loppusuoralla perinteisessä gradupöhnässä tullut siihen tulokseen, että tarvitseehan työelämässä jotain konkreettistakin osata. Digitaalinen markkinointi kiinnosti, mutta kauppiksen digitaalisen markkinoinnin kurssille en päässyt tiedekunnan ulkopuolisena opiskelijana. Harmittelin asiaa muutamalle kauppislaiselle ystävälleni, jotka ehdottivat blogin perustamista. Oman nettisivun kautta kun kuulemma pääsee parhaiten hommissa jyvälle.

Taisin silloin naurahtaa ääneen, minäkö bloggaisin? Mistä?

Taisi mennä kuukausia, ennen kuin syväjää bloggaamista kohtaan alkoi sulamaan. Olin keksinyt sattumalta matkabloggaamisen, joka tuntui yllättävän pian omalta. Matkailussa minua on kiehtonut niin itse matkustaminen, mutta olin lisäksi erittäin kiinnostunut matkailututkimuksen opiskelusta yliopistossa.

Join monet aamukahvit ja menetin muutamat yöunet, kun aloin tutustumaan eri vaihtoehtoihin. Punnitsin monien eri alustojen välillä. Blogin perustamisen tausta-ajatuksena oli kuitenkin oppia uusia taitoja, joten nostin riman heti hieman korkeammalle ja valitsin WordPressin. Ostin domainin ja palvelimen Zonerilta. Siitä alkoikin itse sivuston askartelu. Kokeilin erilaisia valmiita teemoja ja pelleilin eri widgettien ja koodin pätkien kanssa. Todellisuudessahan projekti ei ihan näin ruusuisesti edennyt ja monesti meinasi läppärini lentää parvekkeelta. Lopulta ei kuitenkaan ollut montaa ongelmaa, joihin Google, Youtube tai Zonerin chat eivät olisi auttaneet. Lämmin suositus myös Tiia Konttisen blogille, sieltä löytyy paljon käytännön vinkkejä esimerkein ihan aloittevalle nakkisormelle, kuin kokeneemmallekin bloggaalle.

Perustin blogille aika pian myös Facebook-sivun, vaikka alkuun vannoin pitäväni projektini visusti salassa. Mieli muuttuikin nopeasti. Omaa Instagram-tiliä en blogille kuitenkaan tehnyt, koska oma tilini oli muutekin täynnä melkein vain reissukuvia. Vuodenvaihteessa liityin Social Selling -kirjan innoittamana Twitteriin, mutta sen käyttö on jäänyt melko maltilliseksi. Samoin kävi Pinterestille.

Alkuhuumassa kirjoitin postauksia ahkerasti pitkin syksyä ja vaihtelin teemojakin vielä aika tomeraan tahtiin. Facebookissa liityin Matkabloggaajat FIN ja reissupostauksia -ryhmiin, joista olen saanut vuoden aikana paljon loistavia vinkkejä, mutta ennen kaikkea olen tutustunut muihin matkablogeihin. Matkamessuille pääsin heti tammikuussa bloggaajapassilla ja kuinka kiva olikaan tutustua toisiin matkabloggaajiin! Parasta on ollut huomata, etteivät ne vanhat blogimaailman konkaritkaan tunnu aina olevan itse master koodareita. Varsinainen koodaaminen ei ainakaan vielä ole tullut omaksi intohimokseni, mutta blogin analytiikan seuraaminen on melko kiehtovaa.

Vuoden suosituimmat postaukset

Liikennettä blogiini tulee ylivoimaisesti eniten Googlesta, Facebook hyvänä kakkosena. Suosituimmiksi postuksiksi ovat nousseet lähes kaikki Kuuba-aiheiset kirjoitukset. Mahtavaa nähdä, että Kuuba kiinnostaa. En osaa edes tarpeeksi suositella Kuubaa matkakohteena, se vain pitää päästä itse kokemaan.

Tammikuun alussa kirjotin elämäni muutoksista ja siitä, kuinka vuosia kestänyt opintaival oli pian päättymässä. Olin saanut myös huokaista helpotuksesta, kun olin kuullut päässeeni nykyiseen työhöni. Helmikuun alussa alkaneet duunit hieman laskivat postaustahtia, vaikka matkustinkin työnpuolesta ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin.

Joulukuussa kirjoittamani hupimielinen postaukseni Saksan joulumarkkinoilla työskentelystä alkaa olla taas ajankohtainen, sillä kyseinen firma hakee tällä hetkellä lisää saksankielentaitoisia myyjiä. Ehdottomasti kannattaa hakea, jos mahdollista!

  1. Kuuba turistikortti + 5 matkavinkkiä
  2. Kuuba – parhaat vinkit autenttiselle lomalle
  3. Kun elämä muuttuu
  4. Varadero – All inclusive -hotelli jätti kylmäksi
  5. 5 x Miten päästä Havannan tunnelmaan
  6. Hunajapupun työpäivä Saksan joulumarkkinoilla
  7. Trinidad – Pala Kuubaa, johon uskon sinunkin ihastuvan

Uusien haaveiden kera kohti toista blogivuotta 

Blogini kehityskaari on ollut ensimmäisen vuoden ajan varsin verrannollinen ihmisen ensimmäiseen elinvuoteen. Edelleenkin sitä kompastellaan omiin jalkoihin, mutta suurimmaksi osaksi pysytään jo pystyssä. Opittavaa olisi kuitenkin loputtomasti. Nyt kun töiden puolesta hektisempi kesäkausi alkaa olla takana ja työreissut Eurooppaan hetkeksi vähentyneet, voin taas hetkeksi palata muistiinpanoihini ja selata kuvasaldojani menneeltä kesältä. Työreissujen puolesta luvassa on ainakin Englantia, Itävaltaa, Ranskaa ja Saksaa. Sen suurempaa stressiä säännöllisestä postaustahdista en jatkossakaan aio ottaa, sillä olen huomannut kirjoittamisen vaativan aina tietynlaisen fiiliksen.

Blogini itse ottamat kuvat ovat pitkälti kaikki Iphonella kuvattuja. Kesän aikana päätin vihdoin opetella kunnolla myös valokuvaamaan. Projekti on vielä varsin alkutekijoissä, mutta myöhemmin syksyllä aion mitä luultavimmin ostaa ihan oman kameran. Tällä hetkellä mielessä on erityisesti minijärkkärit, koska isompi kamera jäisi varmuudella aina matkasta. Toistaiseksi kuvaustaidot manuaaliasetuksilla ovat vielä varsin nolot, sillä kaikkea pikimustan ja äärivalkoisen väliltä saattaa ilmestyä näytölle. Olen vahvasti tekemällä oppii persoona ja se onneksi taitaa toimia tähänkin projektiin.

Mielelläni kuulisin palautetta ja mahdollisia postaustoiveita tulevalle vuodelle. Lisäksi suositukset ensimmäiseksi kameraksi ovat enemmän kuin tervetulleita!

Lämmin iso kiitos ensimmäisestä vuodesta. <3