Miksi Miami Beachin uimakopit ovat niin söpöjä?

Tämä päivä on ollut mulle hieman vieras kokemus, koska olen ollut ihan virallisesti saikulla.

Aamulla ensimmäiseksi tunsin jotain kieroa mielihyvää siitä, että sain aloittaa aamuni klikkaamalla Netflixin päälle ja asettaa aivot narikkaat jollain hömpällä joululeffalla. Auringon alkaessa paistaa täydeltä taivaalta en voinut kuin pohtia sohvallani: “Oi miksi olen just nyt kipeänä?!”

Siitä aasinsiltana muistin kuunnelleeni viikolla töissä Yksillä-podcastia, jossa teemana oli Tickle Your Fancy -blogista tuttu “miksi”-aihe. Saran ideaa lainaten innostuin kokoamaan matkailuaiheisia mysteereitä ja mietteitä yhteen. Pölöimmät kysymykset voikin sitten laittaa tämän ensilumiflunssan piikkiin.

 

Miksi Pariisissa myydään ihan tosissaan tortilloita, joiden sisällä on raakoja ranskalaisia? Tosi juttu, littanan tortillan sisällä valtavasti tuskin kypsennettyjä ranskalaisia, creme fraichea ja kolme kananpalaa. Suosittelen tilaamaan ateriana, niin saa lisukkeeksikin yllättäen ranskalaisia. Jos alkoi houkuttelemaan, niin ÜberEatsistä kannattaa etsiä O’Tacos – Enghien-les-bains.

Miksi suurin osa lentokoneen matkustajista nousee heti seisomaan, kun kone laskeutuu? 

Miksi kiinalaisryhmät onnistuvat aina tukkimaan koko kadun?

Miksi lentolippujen ostamisen yhteydessä ei ole mahdollista maksaa ilmastokompensaatiota? Kaikkia mahdollisia muita lisäpalveluita kyllä on tarjolla tekstiviestimuistutuksesta Airhelppiin.

Miksi Hotels.com ja Booking.com eivät tuo paremmin esiin pieniä yksityisiä hotelleja? Näin he voisivat pienellä teolla kannustaa asiakkaitaan tekemään vihreämpiä majoitusvalintoja nostamalla esimerkiksi pienin tägein paremmin esiin paikalliset pienyrittäjät ja ympäristösertifioidut majoitukset.

Miksi kiinnostukseni ajankohtaista ilmastokeskustelua kohtaan on laskenut sadasta kymppiin viime kuukausien aikana? Yliopistolla opiskelin oikeasti innolla kestävää kehitystä matkailussa ja olen aiemminkin kehunut Oulun yliopiston maantieteen professori Jarkko Saarisen kursseja blogissani. Sivusin kestävää matkailua myös gradussani, tosin hieman eri näkökulmasta. Nyt kuitenkin IPCC:n ilmastoraportin seurauksena aiheeseen nivoutuneet syyttelyt, morkkistelut ja jeesustelut ovat saaneet minut suhteellisen kyllästyneeksi. Ideaaleimmillaan me voisimme kaikki vain keskittää omat energiamme niihin omiin valintoihimme. Kukin tekee parhaansa.

Miksi VR:n junavaunut on numeroitu miten sattuu?

Miksi saatuja rokotuksia ja niiden voimassaoloaikoja ei näe mistään helposti? Jokin Kanta.fi-tyyppinen palvelu olisi mahtava. Tällä hetkellä pyrin pitämään parhaani mukaan tallessa YTHS:n sairaanhoitajalta pyynnöstä saamaani paperia. Kuka muistaa vielä vuosienkin päästä mitä trooppisia tauteja vastaan on jo saanut rokotuksen ja milloin?

Miksi viisuminhakuprosessit ovat edelleenkin niin aatamin aikaisia? Saan blogiini heittämällä eniten liikennettä reilun vuoden takaisesta postauksesta, jossa on vinkkejä kuinka hakea Kuuban turistiviisumia.

Miksi en vieläkään tee itse matkustusilmoitusta? Kiitos äiti.

Miksi matkalle lähtiessä ihmiset syö hulluuteen asti maitohappobakteereita? Kyllä se kaikki kanavat huuhteleva mahatauti tulee jos on tullakseen. Parhain vinkki on syödä siellä missä paikallisetkin. Turistiravintoloissa lähtökohtana voi olla usein se, että samaa ihmistä tuskin näkee enää uudelleen.

Miksi lomamoodiin pääseminen on usein alkuun niin hankalaa? Se vaikea taito osata olla tekemättä mitään ja nauttia siitä.

Miksi nukahdan jokaikisellä lennolla? Harmittaa menettää “ilmaiset” kahvit ja mustikkamehut.

Miksi Saksassa on erikoinen saunameister? Saksalaisissa julkisissa saunoissa ei useinkaan anneta itse saunojille mahdollisuutta heittää löylyä, vaan homman teatraalisesti hoitaa Saunameister. Hän on tietenkin täysissä pukeissa. Käsittääkseni kyseiseen pestiin ei myöskään pääse ihan kuka tahansa, sillä ensin tarvitsee läpäistä asiaankuuluva harjoittelu.

Miksi niin monet tulevat kipeäksi loman jälkeen?

Miksi passikuvassa ei saa hymyillä?  Hieman aihetta sivuten, viimeksi kun vein passikuviani poliisilaitokselle sain poliisilta kommentin: “Näytät näissä ihan Pamela Anderssonilta nuorena!” Olikohan tämä kehu?

Miksi Miami Beach
Miksi mulle tulee tästä mieleen Lisa Simpson?

Kuvat on vuoden takaa Miami Beachilta. Eihän näistä uimakopeista voi olla pitämättä?

Kerro ihmeessä mitä teemaan sopivia kysymyksiä sulle tulee mieleen! Näitä on varmasti satoja, mutta muistuvat mieleen vasta tilanteen sattuessa. Kyselyikä alkakoon! 😉

Oon mä juonut viinii Wienissä

Todellinen äkkilähtö. En ollut ikinä ennen tätä elokuuta lähtenyt matkalle alle vuorokauden varoitusajalla. Yllättäen kyseessä oli neljän päivän työmatka Wienissä, mutta olin lähdössä reissuun oikeasti  t o d e l l a  innoissani.

Pääsin ensimmäistä kertaa Wieniin. Kaupunkiin, jossa käymättömyydestä olen tuntenut jopa pientä syyllisyyttä kaikki nämä vuodet. Moni ehkä muistaa minut vannoutuneeksi Itävalta faniksi, asuttuani Innsbruckin lähellä hieman vajaan vuoden lukion jälkeen.

En kuitenkaan tuolloin tajunnut reissata. En käynyt Salzburgissa, enkä Wienissä. Sen sijaan kävin Milanossa, Sterzingin joulumarkkinoilla ja Münchenin lentokentällä. Toisaalta silloin viihdyin Stubaitalin alppisatumaassa niin hyvin, ettei ehkä ollut haluakaan nähdä muuta. Olin siis todellinen fanittaja, joka ei ollut nähnyt edes pääkaupunkia.

Onneksi mahdollisuuksia tulee myöhemminkin. Niin kuin nyt.

Viimeisenä reissupäivänä minulla oli koko päivä aikaa tutustua kaupunkiin.

Suunnittelemattomuus ja spontaani haahuilu ovat ehkä kaksi asiaa mitkä kuvailevat minua reissuilla. Yllättäen olin taas siinä pisteessä, että löysin itseni niin tutun tuntuisesta vieraasta kaupungista, vailla hajuakaan mitä aion päivän aikana tehdä tai nähdä. Töiden jälkeen halusin viettää vapaapäivän Wienissä mahdollisimman iisisti ja omassa päässä olin ajatellut minun tulevan Wienin kanssa hyvin spontaanistikin juttuun, sillä onhan kyseessä kuitenkin Itävalta.

Ja niinhän me tultiin.

Ainostaan ratikkapysäkillä en voinut vieläkään ymmärtää, kuinka edelleenkin esimerkiksi mobiililipun ostaminen ratikkaan on tehty käytännössä mahdottomaksi. Siellä sitten istuin automaatittomalla asemalla yksin toivoen hartaasti ratikassa olevan lippuautomaatti. Onneksi siellä oli.

Sacher kakku. Kahvilat. Ooppera. Blaah.

Ratikkamatkan aikana keksin laittaa kyselyn instastoorin puolelle, mitä kannattaa Wienissä 10 tunnin aikana tehdä ja nähdä. Vastauksena sain loistavia vinkkejä kaupunkiin:

“Hofburg castle”

“Bratislavaan menee juna 45min. Siellä lukee bussiasemalla suomeakin. Siihen se hyvä sit loppuukin”

“– syömään Deewaniin, kaffea ja kakkua, ehkä drinkki Donaukanalin baareissa esim. Strandbar Hermann, Belvedere on linnoista lähimpänä keskustaa ja Ringstraßella on suurin osa historiallisista rakennuksista”

Näistä toteutuivat ainostaan Strandbar Herman, Belvedere ja Ringstraße. Kaikkea en millään ehtinyt. Heh, erityisesti Bratislavalle olisi tarvinnut jo melkein oman reissunsa.

Helteisenä kesäpäivänä tunsin pitkästä aikaa sitä tiettyä sanoinkuvaamatonta vapauden tunnetta. Huolimatta jopa siitä, että tiesin lentoni lähtevän takaisin Turkuun jo illalla, olin täysi haltioissani päivästä yksin vailla päämäärää. Ihan kuin olisin ollut lomalla. Seuranani oli ainoastaan vedettävä käsimatkatavara, jonka pyörien ääni kävi tosin jossain kohdin hiukan hermoilleni.

Wienissä Belvedere
Belvederen barokkilinna lähellä keskustaa
Wienissä
Strandbar Herman – viihtyisä jokirantaravintola, jossa siisti tekobiitsi ja yli-innokkaita viininhimoisia ampiaisia.

Wien on tunnelmallinen ja kaunis. Belvederen linna on oikeasti näkemisen arvoinen, kaupungin arkitehtuuri on tyylikkään arvokasta ja rieslingiä ja grüner veltlineriä saa lähes kaikkailta. Itävallan kielikorvanikin on onneksi jo niin nukuksissa näiden vuosien jälkeen, etten enää erota Itävallan murteita edes Baijerista, joten itävallan saksa, millaisena olen saksan kielen pitkälti alkuunsa oppinutkin, tuntui ihanan kotoisalta.

Kaupunki ei kuitenkaan onnistunut vastaamaan minulle siihen syvinpään Itävallan kaipuuseeni. Minun silmissäni Itävalta tarkoittaa lempeää talvipakkasta laaksossa, jossa korkeat jäätikköiset vuoret ympäröivät minut. Tunnen oman pienuuteni, jonkin paljon paljon suuremman edessä.

Koska Wienissä ei ole vuoria, Itävalta-fanitus vaihtui ehkä hieman rajatummin Tirol-fanitukseksi. Älä silti ymmärrä minua väärin. Wien on silti mielestäni oikeasti viihtyisä ja mieletön kohde, mutta Itävallasta ilmeisesti Innsbruck ja Stubaital ovat onnistuneet viemään sydämeni ihan for good.

Wienissä Donau

Illalla pääsin nopeasti ja helposti Wien Mittesta junalla suoraan lentokentälle City Airport -junalla. Sunntaansa juna maksaa 12 euroa ja menopaluun saa kahdella kympillä. Matka kestääkin vain hieman reilun vartin.

Mahdollisesti päivän suurin hymyn huulilleni syntyi junamatkan aikana instan kautta saamastani kysymyksestä:

“Niin tarviitko kyydin?” (lentokentältä kotiin)

Mielelläni.

Liverpool – vinkki korkeuksiin

Liverpool on näppärä ja tunnelmallinen satamakaupunki Englannin länsirannikolla. En taida olla ainut, jolle Liverpool tuo ensimmäiseksi mieleen The Beatlesin ja jalkapallon?

Parhaimmat kokemukset ja vinkit kumpaankin edellä mainittuun joutuu tosin lukemaan jostain muualta. Viikon ainoat kosketukseni The Beatlesiin olivat lähinnä yhden merkittävän pubin ohi käveleminen, The Beatles -museon aulassa pyörähtäminen sekä sattumalta heidän ikonisen patsaan bongaaminen. Kuuluisan Anfield-jalkapallostadionin sijainnin katsoin kerran kartalta.

Kolmas mielikuvani Liverpoolista olikin sitten kaupungin mahdoton murre, josta sain ensikosketuksen muutama vuosi takaperin kahden vuorokauden risteilyllä Thaimaasta Laosiin. Luultavasti ensimmäiset harmaat hiukseni syntyivät yrittäessäni keskustella seurueessamme olleen liverpoolilaisen jätkän kanssa. Onnekseni hänestä eivät aina ottaneet selvää edes toiset britit tai irlantilaiset.

The Beatles statue
The Beatles Statue

Tiedättekö, toisinaan kun vierailee useammassa uudessa kaupungissa lyhyen ajan sisällä, alkavat kaikki kaupungit pian sekoittumaan toisiinsa. Alkaa olla vaikea hahmottaa kymmeniä uusia kaupunkeja enää kokonaisuuksina. Sen sijaan muistaa erikoisia kokemuksia ja yksityiskohtia, mutta ei osaa välttämättä edes ulkomuistista sijoittaa niitä niiden tapahtumapaikkaan. Hetken mietin, kirjoitanko Liverpoolista edes tänne blogiin. Tuntui, ettei näistä palapelin palasista saa millään kokonaista, mutta annoin kuitenkin mennä.

Liverpool ei mielestäni ole ehkä yksi Englannin kauneimmista tai vaikuttavimmista kaupungeista. Ehkä hieman tylysti ilmaistuna mun mielestäni Liverpool on kaupunkina sellainen erikoisen laimea ok.

Päämäärättömän kaupunkihaahuilun aikana nousi kaupungista kuitenkin esiin monia erikoisuuksia, kuten kiitettävän ruma Mersey-lautta, joka oli jo kaikessa rumuudessaan jopa hieno ja kaupungin ikoninen Superlambanana patsas – sekoitus lammasta ja banaania.

Vahvasti mieleen jäi myös ehkä englannin hulluin taksikuski, joka vei meidät keskustasta klassisella brittitaksillaan hotellille. Kuulemma suomalaisia asiakkaita pitää kuskata vauhdilla, koska kaikkihan me olemme Mika Häkkisiä. Risteyksiin on iha ok jarruttaa myös käsijarrulla. Mikäs siinä.

Klassinen brittitaksi Liverpoolissa
Klassinen brittitaksi

Liverpool

Tämä hurmaava sateenvarjotaiteet on tarkoitus herättää keskustelua ja nostaa tietoisuutta ADHD:sta ja autismista.
Church Alleyn sateenvarjojen tarkoitus on herättää keskustelua ja nostaa tietoisuutta ADHD:sta ja autismista.

Suurimman osan ajasta vietin töiden puolesta kuuluisalla Aintreen raviradalla.

Useimmiten olen jättänyt näistä duunivenueista kirjoittamatta, mutta täällä järjestetään joka huhtikuu mahdollisesti maailman yksi tunnetuimmista ja vaarallisimmista estelaukkakilpailuista, Grand National. Esterata on tunnetusti haastava, eivätkä useimmat kilpailijat pääse edes maaliin asti. Noin seitsemän kilometrin radalla ratsukot ylittävät yhteensä 30 kiinteää estettä. Omin silmin nämä kiinteät pensasesteet nähneenä en voi kuin todeta kyseisen huvin umpihullujen hommaksi.

Liverpool Aintree racecourse
Liverpool Aintree racecourse
liverpool katetdraali
Liverpool katedraali radiotornista kuvattuna

Mahdollisesti paras vinkkini Liverpooliin on Radio City Tower, 120 metrinen radiotorni aivan keskustassa. Noin £5 sisäänpääsymaksulla pääsee ihastelemaan kaupunkia korkeuksista. Samalla hinnalla pääsee vakoilemaan paikallisia radiotoimittajia työssään tornin näköalatasanteen ikkunoista. Täällä kannattaa oikeasti käydä! Liput voi hyvin ostaa vasta paikan päältä, mutta homma näyttää onnistuvan etukäteen myös netistä.

Radiotornista näkee myös valtavan suuren Liverpool katedraalin, jonka on suunnitellut Giles Gilbert Scott. Sama mies, joka on suunnitellut myös perinteiset punaiset puhelinkopit!

St Johns Beacon
1 Houghton St, Liverpool L1 1RL

 

Oksää käyny Liverpoolissa?
Millaiset fiilikset jäi?