Varadero – All inclusive -hotelli jätti kylmäksi

Tänään täällä blogissa ollaan taas muutaman kuukauden takaisissa “kuubalaisissa” tunnelmissa. Neljä päivää Havannan sykkeessä vietettyämme halusimme muutaman päivän ihan rehellistä rantalomaa. Olin ennestään kuullut Varaderosta kommentteja puolesta ja vastaan, mutta halusimme silti kokea kohteen vielä itse. Varadero kuuluu Matanzanin provinssiin noin  140 kilometriä Havannasta itään. Kohde on tunnettu paitsi upeista rannoistaan, mutta myös useista varsinkin pakettimatkailijoita palvelevista lomaresorteistaan, jotka kaikki lähes poikkeuksetta olivat all inclusive. Valitsimme laajasta tarjonnasta neljän tähden Hotel Ocean Vista Azulin, joka vaikutti hintaansa nähden hieman muita hotelleja modernimmalta. Hotelli maksoi kahdelta henkilöltä 160e yöltä, sisältäen siis kaiken ruuista drinkkeihin.

Hotellille päästyämme saimme käteemme rannekkeet, joilla pystyi meidät erottamaan viereisten resorttien asukkaista. Kyytipoika ajoi meidät söpöllä golfautolla huoneemme eteen ja kantoi laukkumme sisään. Innokkaana lähdimme tutkimaan hotellialuetta ja sen palveluita. Heti parvekkeemme alla oli iso uima-allas ja päärakennuksen takana oli ensimmäinen eläissäni näkemä infinitypool. Hotellilla oli myös oma mielettömän kaunis ja siisti ranta, jossa vesi oli juuri niin turkoosia, kuin lomakuvastoissakin. Tarjoilija toi meille viiniä suoraan aurinkotuoliin ja olimme kieltämättä melkoisen haltioituneita. Varadero on todellakin paratiisi ja rannat lunastivat lupauksensa.

Ruokaa oli tarjolla lähes tulkoon kellon ympäri. Hotellin aamiainen ja lounas tarjoiltiin buffetissa, jossa oli yllin kyllin vaihtoehtoja.  Illalliskohteeksi sai valita joko yhden monista ala carte ravintoloista tai buffetin. Buffetissa ruokien nimet olivat käännetty neljälle kielelle ja huomasin pian, että suurin osa ruuista oli kokattu kansainvälistä ruokailijaa ajatellen. Tarjolla oli pitsaa, ranskalaisia ja monia perinteisiä saksalaisia ruokia. Valitettavasti monet ruuat olivat myös melko mauttomia pettymyksiä. Itse olisin toivonut paljon enemmän perinteisiä karibialaisia ruokia, joissa olisivat luultavasti paikallisten kokkienkin taidotkin päässeet paremmin esille. Ensimmäisenä päivänä lounastimme buffetissa, jonka jälkeen Iiro pian viettikin koko seuraavan vuorokauden meidän hotellihuoneessa. Iltaisin olisi ollut tarjolla monelaista (bile)ohjelmaa, mutta rantapäivästä väsyneenä ja Iiron huonon voinnin takia jätimme ne välistä.

Kun Iirolle ei seuraavana aamuna ruoka vielä ruoka maistunut, kävin itse buffetissa aamupalalla. Seurasin vierestä muiden turistien touhua. Vieressäni istui saksalainen vanhempi perhe, joka oli ilmeisesti noussut sängystä ylös väärällä jalalla. Yleensähän ei saisi ihmisiä tuijottaa, mutta en vain voinut olla salakuuntelematta. Tarjoilija oli juuri kaatanut kahvia viereisessä pöydässä ja mennyt täyttämään kahvitermaria. Tästäkös sitten alkoikin saksalaisen naisen valitusvirsi, kun hänelle ei tultu kaatamaan kahvia samalla sekunnilla, kun hän oli pöytään istunut. Buffetissa oli samalla hetkellä noin sata muutakin ihmistä syömässä. Nainen mutisi kuinka: “olisin minäkin ottanut kahvia” ja alkoi heiluttamaan omaa kuppiaan ilmassa. Tunsin syvää myötähäpeää. Onneksi kyseistä kohtausta ei tainnut nähdä kovin moni. Kun nainen sai pian tämän jälkeen kahvia, ei tämä kyseinen rouva viitsinyt edes katsoa tarjoilijaa kohti, puhumattakaan kiittämisestä. Tämän jälkeen aloimme kutsua Iiron kanssa buffettia sikasyöttöläksi, koska valitettavasti suurimmalta osalta turisteja olivat jääneet peruskäytöstavat ilmeisesti kotimaahan.

Vietin paljon aikaa itsekseni altaalla, jossa juttelin aina välillä kahvin lomassa muiden turistien kanssa. Varadero oli monelle kohde, jonne he olivat tulleet viettämään helppoa ja rentouttavaa lomaa. Useimpien suunnitelmiin ei kuulut mitään muita Kuuban kohteita, vaan he olivat aikeissa viettää pari viikkoa pelkästään nauttien hotellin ympäristöstä. En oikein tiennyt, mitä ajatella. Tiedän, ettei omatoimimatkailu ole kaikille se mielyttävin tapa matkustaa, mutta olin kuitenkin turistien puolesta harmissani siitä, etteivät monet turistit, jotka Varaderossa viikkonsa viettävät, pääse näkemään sitä autenttisempaa Kuubaa Varaderon ulkopuolella. Varadero on rantakohde ainoastaa turisteille, sillä paikallisille ei ole siellä mitään muuta kuin työpaikkoja. Jo Havannassa moni paikallinen pyöritteli silmiään, kun kerroimme seuraavaksi suuntaavamme Varaderoon. Paikallisten mukaan kohteella ei ole kuulemma mitään tekemistä oikean Kuuban kanssa. Olin heidän kanssaan valitettavan samaa mieltä.

Pohdin eräässä postauksessani sitä, onko vaihtoehtoismatkailu kestävämpää, kuin pakettimatkailu.

“Muistan kestävän matkailun kurssilta, kun professori Jarkko Saarinen esitti ensimmäisen luennon alkuksi kysymyksen: kumpi on haitallisempaa, vaihtoehtoismatkailu vai pakettimatkailu. Vastaus oli kaikkien kurssilaisten yllätykseksi vaihtoehtoismatkailu, koska se luo uusia kohteita massaturismille.”

Muutaman päivän all inclusive hotellissa vietettyämme, en voinut olla pohtimassa kyseisen konseptin eettisyyttä. Ainakin kyseiset Varaderon pakettimatkat oli mielestäni kaukana kestävästä matkailusta. Pelkästään taloudellisen kestävyyden kannalta ajateltuna, kun useat suuret hotellikonseptit ovat mitä luultavammin kansainvälisiä, siirtyy jo matkailusta muodostuvista tulovirroista suuri osa alueen ulkopuolelle ja tulot eivät jää alueelle paikallisten yhteisöjen ja yksilöiden käytettäväksi.  Kun monet hotellin vieraista saavat kaikki tarvitsemansa palvelut hotellista, ei heidän edes tarvitse käydä kokeilemassa muita kohteen tarjoamia paikallisten pitämiä palveluita. Toisin sanoen turistit lentävät kohteeseen, kuluttavat kohteen resursseja, tukevat taloudellisesti kansainvälistä hotellimogulia ja jättävät jälkeensä ilmansaasteet ja jätteet. Toki konsepti työllisti näkemäni mukaan lähinnä paikallisia, mutta huomasin myös samojen tyttöjen tarjoilevan ruokaa buffetissa aamuvarhaisesta iltamyöhään. En voi myöskään uskoa, että pullollaan notkuvista buffeteista ei jäisi hirvittävää määrää ruokaa yli. Miteköhän mahtaa olla kierrätyksen laita? Myöskin ylenpalttinen vedenkulutus uima-altaisiin ja muihin vesiaktiviteetteihin pisti hieman silmään. Omaa hotelliamme myöhemmin tutkittuani, huomasin kyseisen H10-kejun omistavan 55 hotellia 18 eri kohteessa, lähinnä Euroopassa ja Caribialla…

Matkailu on pitkälti valintoja ja (ranta)lomailijoita on moneen lähtöön. Kaksi yötä Varaderossa olivat meille tarpeeksi. Jos olisin nähnyt Kuubasta pelkän Varaderon, hieman kärjistetysti ilmaistuna tuskin kehtaisin edes kertoa käyneeni Kuubassa. Me olimme Iiron kanssa molemmat tämän kokemuksen jälkeen vahvasti yhtä mieltä siitä, etteivät all inclusive -hotellit ole meidän juttu. Hintaansa nähden 80e päivässä henkilöltä, sisältäen kaiken, on kohtuullisen vähän, mutta se mitä sillä rahalla saimme, jätti lopulta melko kylmäksi. Samalla summalla olisin mielummin tutustunut paikallisiin ihmisiin, kokenut autenttisempia elämyksiä ja syönyt paikallisten paladareissa.

Mielellään kuulen muidenkin kommentteja ja kokemuksia aiheesta puolesta ja vastaan! 🙂

 

Kestävä matkailu: vaihtoehtois- vai pakettimatkailu?

Yliopiston kestävä matkailu -kurssi avasi silmäni, kun professori Jarkko Saarinen esitti ensimmäisen luennon alkuksi kysymyksen: kumpi on haitallisempaa, vaihtoehtoismatkailu vai pakettimatkailu. Vastaus oli kaikkien kurssilaisten yllätykseksi vaihtoehtoismatkailu, koska se luo uusia kohteita massaturismille.

Vaihtoehtoisturistit pyrkivät koluamaan maailman kolkkia, joissa ei muut ole vielä käyneet. Pikku hiljaa niiden turismi alkaa kasvaa ja lisää reppureissaajia saapuu kohteeseen. Matkailukohteen kantokyky ylittyy, koska varsinkin kehitysmaissa kohteen matkailusuunnittelu on heikkoa ja kohteen infrastruktuuri ei ole suunniteltu niin suurelle väkimäärälle. Silloin matkailu usein aiheuttaa kohdemaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Monikansalliset yhtiöt valloittavat kohteen pilkkahinnalla ja pakettimatkailijat löytävät kohteen. Turistien tuomista rahavirroista vain murto-osa jää paikallisväestölle. Mukavuudenhaluinen turisti usein ruokailee mielummin tutusti mäkkärissä, kuin paikallisten pitämässä puljussa.

Matkailuopintojen myötä olen oppinut myös näkemään matkailua uusin silmin ja pikku hiljaa kestävä matkailu on herättänyt mielenkiintoni. Monesti ajatellaan, että kestävä matkailu rajoittuu vain matkailun ympäristöllisiin haittoihin, mutta se kattaa myös sosiaalisen ja taloudellisen puolen matkailusta. Myönnän kyllä – olen kestävän matkailun innokas puolestapuhuja, mutta omissa valinnoissani on silti vielä paljon parantamisen varaa.

kestävä matkailu venetsia

En ehkä ikinä unohda samaisen kurssin esimerkkiä Owahimboista. Owahimabat ovat afrikkalainen heimo Namibiassa, jotka ovat eläneet melko erillään muista kansoista. Heidän kulttuuriinsa kuuluu ihon värjääminen okralla ja rasvalla, mikä suojaa heitä auringon paahteelta. Heimon naiset tapaavat kulkeä yläosattomissa. Erikoinen ja autenttinen afrikkalaisheimo herätti pikku hiljaa vaihtoehtoismatkailijoiden kiinnostuksen ja läheisestä kylästä alettiin järjestämään kiertosafareita Owahimbojen asuinalueille. Palkaksi vierailusta turistit tuovat heimolle jauhoja ja muita elintarvikkeita. Owahimbat ovat äärimmäisen huonosti kouluttautuneita, mutta yhteisö kieltää varsinkin tyttölapsia menemästä kouluun, koska pelkäävät heidän imevän muiden kulttuurien vaikutteita ja kadottavan omalle heimolleen tyypillisen pukeutumistavan, minkä pelätään karkoittavan turistit. Turistien tuomat elintarvikkeet auttavat lyhyellä aikavälillä heimon selviytymistä, mutta kouluttautuminen toisi heimolle hyötyä pitkällä aikavälillä.

venetsia kestävä matkailu

Tiesittekö muuten, että romantiikan kiiltokuvakaupunki Venetsia uhkaa autioitua? Turistien myötä hinnat kaupungissa ovat nousseet pilviin, eikä paikallisilla ole enää varaa asua kaupungissa. Varsinkin lapsiperheet äänestävät jaloillaan ja muuttavat muualle. Venetsian väkiluku on virallisesti reilut 250 000, mutta vain hieman yli 50 000 enää asuu itse kaupungissa. Paikallisille suunnatut palvelut siirtyvät paikallisten mukana ja tilalle rakennetaan turisteille kalliita ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Laskemien mukaan Venetsia on vuoteen 2030 mennessä tyhjä asukkaista ja kaupunki muuttuu museoksi. Venetsiaa yritetään elvyttää luomalla työpaikkoja matkailun ulkopuolelta. Paikallisten poismuutto ei ole kaupungin ainoa murhe, sillä kaupungin perustuksen meinaavat pettää ja se on vajota maan alle. Lisäksi lisääntyneet valtavat tulvat piinaavat kaupunkia. Lisää tästä.

1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kaupungin sydän Pyhän Markuksen tori peittyi tulvaveteen kymmenen kertaa vuodessa. 1980-luvulla vesi ylti siellä polvia ylemmäksi 40 kertaa vuodessa, nykyään jo yli 60 kertaa. Puiset jalankulkusillat, passerellat, ilmestyvät kaduille jo lokakuussa, ja kahluukausi jatkuu huhtikuuhun asti.

Ensikertalainen ei ehkä innostuksissaan huomaa, ettei kaupungissa juuri näe paikallista elämää. En minäkää silloin, kun kaupungissa lukioaikoina vierailin. Päällimmäisenä muistan ihanat sillat ja pienet sympaattiset kujat, gondolit ja arvokkaat rakennukset. Muistan ahdistuneeni kiinakrääsän tyrkyttämisestä ja valtavista turistilaumoista. Fiilis oli hieman verrattavissa huvipuistoon – kaikkialle joutui jonottamaan ja hinnat olivat korkemmat kuin Suomessa.  Ensimäinen visiittini Venetsiaan oli kuitenkin kokonaisuudessan ikimuistoinen, mutta tämän tiedostettuani en ole enää varma haluanko mennä sinne uudelleen. Kuvat ovat Venetsiasta vuodelta 2010.

venetsia kestävä matkailu

Myöskin Barcelonassa turismin kantokyky on jo ylitetty. Paikalliset suorastaan inhoavat öisin rellestäviä turisteja, joita nykyisin valuu kaupunkiin kasvavissa määrin. Barcelona on 20. vieraillun kaupunki maailmassa, ja se rikkoo turistiennätyksiä vuosittain. Vuonna 2012 turisteja saapui 27 miljoonaa ja vuonna 2016 jo 34 miljoonaa. Matkailijoista ei suinkaan haluta eroon, mutta turismille on asetettava rajoja.

“Tourist you are the terrorist”

Tällä hetkellä Barcelonassa pyritään rajoittamaan majoituslupia, mutta silti useimmat vuokraavat salaa sakon uhalla asuntojaan Airbnb:ssä. Paikallisten on lähes mahdotonta saada kaupungista enää asuntoa, koska yksi turisti maksaa viikonlopusta mukisematta yhtä paljon, mitä paikallinen on valmis maksamaan koko kuukaudesta. Artikkeli “Why Barcelona locals really hate tourist” kuvailee värikkäästi paikallisten fiiliksiä.

Onko teillä jotain muita vastaavia esimerkkejä?

Suositus: Before the Flood

Yle Areenassa pyörii vielä jonkin aikaa Before The Flood -dokumentti, jossa perehdytään Leonardo DiCaprion johdolla ilmastonmuutoksen syihin, seurauksiin ja vaikutuksiin. Leonardo ei esiinny kaikkitietävänä asiantuntijana, vaan tuo hyvin esiin halunsa oppia näkemästään ja kuulemastaan.

Leonardo on tunnettu paitsi näyttelijänä, myös innokkaana ympäristöaktivistina. Puoli vuotta sitten hän otti kantaa Suomen metsähakkuisiin omalla Instagram -tilillään.

Before the Flood -dokumentissa matkataan ympäri maailmaan DiCaprion johdolla. Kohteina ovat muun muassa Florida, jossa merenpinta nousee vuosi vuodelta ja yhä rajummat tulvat piinaavat rannikkoa. Tulvia on pyritty hillitsemään nostamalla Miamin kaupungin katuja ja rantaviivaa korkeammalle. Ratkaisun oletetaan kestävän noin 50 vuotta. Lisäksi esillä olivat Intian hätääntyneet maanviljelijät, joiden sato kerta toisensa jälkeen hukkuu rankkasateiden alle. Pekingissä paikalliset ovat jo itsekin huolissaan omasta terveydestään huonon ilmanlaadun vuoksi. Grönlannissa kalastaja muistelee, kuinka jään määrä on vähentynyt vuosien saatossa ja muuttunut koostumukseltaan paljon hötömmäksi.

Dokumentin mukaan poliittinen mielipide on usein linjassa yleisen mielipiteen kanssa. Monet jenkkipoliitikot kiistävät ilmastonmuutoksen olemassaolon, koska fossiilisten polttoaineiden tukeminen näkyy positiivisesti heidän palkkakuitissaan. Yhdysvallat erosivat hieman dokumentin ilmestymisen jälkeen Pariisin ilmastosopimuksesta.

Ratkaisuksi ilmastonmuutosongelmiin esitetään ensimmäiseksi fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja niiden saamien tukien lopettamista. Mahdollisesti jopa hiilipäästöjen verotus olisi aloitettava. Toinen ratkaisu on henkilökohtaisen hiilijalanjäljen pienentäminen, kuten kanan suosiminen lihan sijasta. Lihantuotanto tuottaa suuria määriä metaania ilmakehään ja karjan kasvatukseksi hakataan valtavia määriä sademetsiä karjan laidunmaaksi.

Ehkä Before the Floodin masentava tarina kuitenkin pitää kertoa DiCaprion kaltaisen hymypojan kautta. Ajankohtaisuus saa Before the Floodin tuntumaan tarpeelliselta, jopa välttämättömältä. Kaikkien kannattaisi kuunnella, joten miksei tähti saisi käyttää vaikutusvaltaansa?

Dokumentti jätti minuun melko tyhjän, mutta kuitenkin toiveikkaan olon. Vielä kuulemma ehtii, jos toimiin aletaan heti. Before the Flood -dokumentissa ei juuri käsitelty erikseen matkailun vaikutuksia ilmastonmuutokseen, mutta omilla kestävillä valinnoilla voi olla hyvä aloittaa. Voisin aloittaa itsestäni ja omista valinnoistani. Tunnen tosin enemminkin laittoman suurta innostusta kuin pistävän huonoa omatuntoa niistä kahdeksasta lennosta, jotka vielä tänä vuonna odottavat …entä olivatkohan ne stop-overit ihan välttämättömiä? Nooo… Olivat.

Suosittelen myös lukemaan dokumenttiin liittyvän Kalle Kinnusen artikkelin: “Kun Leonardo DiCaprio yksityiskoneella ilmastopalkintoa noutamaan lähti.