10 tunnin stop over Panama Cityssä

Jos Tukholmaa ei lasketa, matkamme ensimmäinen etappi oli Panama City. Meillä oli 10 tunnin mittainen välilasku kaupungissa ja suunnitelma oli mallia spontaani. Totta kai Panaman kanavalla pitää käydä ja kuulemma vanhassa kaupungissa kannattaisi pistäytyä kahvilla.

Ihana lämpimän kostea trooppinen tuulahdus valtasi meidät heti lentokentällä. Olimme tuskin päässeet Tocumenin lentokentältä ulos, kun kimppuumme hyökkäsi lauma innokkaita taksikuskeja. He utelivat suunnitelmiamme, joita meillä ei siis sen suuremmin ollut. Jo tässä vaiheessa kaduin sitä, etten ollut opetellut edes alkeita espanjasta, sillä kaikki tuntuivat puhuvan vain espanjaa. Lopulta löysimme taksikuskin, joka osasi englantia. Pienen tinkaamisen jälkeen päädyimme diiliin, jossa taksikuski veisi meitä neljän tunnin ajan läpi kaupungin nähtävyyksien. Hän pyysi alkuun 100 dollaria ja me suostuimme maksamaan 80 dollaria. Se on ilmeisen paljon paikalliseen hintatasoon nähden, mutta pitkistä lennoista väsyneinä ei jaksettu miettiä muita vaihtoehtoja sen kummemmin. Panamassa käyvät muuten dollarit maksuvälineenä.

Kierros alkoi Miraflores Locksilta, eli Panaman kanavan matkailukeskuksesta, jonne oli lentokentältä matkaa noin 30 kilometriä. Matkan aikana kuljettaja kertoi Panamassa olevan asukkaita vain vajaa 4 miljoonaa sekä Panaman itsenäistyneen vuonna 1821 Espanjasta ja 1903 Kolumbiasta. Kuljettajan työn lisäksi hän opetti englannin kielioppia paikallisille ja painotti englannin kielen osaamisen merkitystä.

Perillä Panaman kanavalla hän parkkeerasi Hiacen ja tuli mukaamme kierrokselle. Liput sisään maksoivat 15 dollaria henkilöltä, mikä sisälsi myös museokierroksen ja lyhyt elokuvan. Elokuva kannattaa käydä katsomassa, jos vierailee kanavalla. Siitä oppii paljon kanavan rakennusprosessista. Museokierroksella pääsi muun muossa ohjaamaan laivaa kanavassa, sekä mittaamaan kuinka paljon ihmisessä on vettä. Minussa taisi olla vettä 78%. Miraflores Locks on Tyynenmeren puoleinen pää Panaman kanavasta, jossa laivat siirtyvät kolmen sulun läpi joko kanavaan tai kanavasta ulos. Me satuimme paikalli juuri sopivasti, kun yksi laiva oli saapunut ensimmäiselle sululle.

Panaman kanavaa alkoivat rakentamaan ranskalaiset vuonna 1881, sillä he olivat rakentaneet myös Suezin kanavan vuonna 1869. Alkuperäinen ajatus oli rakentaa kanava merenpinnan tasoon, niin kuin Suezilla. Rakennusprojekti kohtasi kuitenkin monia haasteita. Työläisiä kuoli malariaan ja keltakuumeeseen, sekä rakennusonnettomuudet, vuoristoinen maasto ja runsaat sateet aiheuttivat liikaa ongelmia. Ranskalaiset joutuivat vetäytymään hankkeesta. Tämän jälkeen Yhdysvaltalaiset ottivat kanavan rakentamisen haltuunsa. Kävi ilmi, että olisi liian haastavaa rakentaa kanava merepinnan tasoon, joten kanava rakennettiin sulkujen avulla. Kanavaan rakennettiinkin kolmet sulut molempiin päihin kanavaa, jotka nostavat laivoja yhteensä 24 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kukin sulku nostaa laivaa 8 metriä mentäessä kanavaan ja vastaavasti laskee 8 metriä poistuttaessa kanavasta. Keskelle Panamaa rakennettiin myöskin Gatúnin tekojärvi. Pitkän rakennusurakan ja 28 000 uhrin jälkeen kanava vihdoin valmistui vuonna 1914. Yhdysvallat hallinnoivat kanavaa 1999 vuoden loppuun asti, jonka jälkeen kanava siirtyi panamalaisten hallintaan. Panaman kanava on yhteensä noin 80 kilometriä pitkä ja ylitys kestää reilut 8 tuntia. Yritin udella kuljettajalta, kuinka paljon maksaa kanavan ylitys, mutta se kuulemma riippuu laivasta ja lastista. Wikipediasta katsoin myöhemmin, että keskimääräinen kanavamaksu olisi 54 000 dollaria.

Vuonna 2006 Panaman hallitus päätti aloittaa kanavan laajennuksen, jotta yhä suuremmat laivat pystyvät ylittämään kanavan. Aiemmin kanavasta mahtui enintään 33 metriä leveät Panamax-luokan rahtilaivat, mutta vuonna 2016 valmistuneen laajennuksen myötä kanavan leveys kasvoi 55 metriin. Laajennuksen ansiosta aiemman 5000 kontin sijaan voidaan nykyisin kuljettaa jopa 13 000 konttia kerralla. Laivat liikkuvat kanavassa omilla moottoreillaan. Kanavan edustalla näkyvät muulit ohjaavat laivaa.

panama kanava

Matka jatkui Amador Causewaylle. Onneksi Hiace oli ilmaistoitu, koska ulkona alkoi olla jo melkoisen paahtavaa. Causeway on neljän kilomerin mittainen tieosuus, joka on rakennettu Panaman kanavasta louhitusta maa-aineksesta. Se yhdistää kaupungin ja Isla Flamencon saaret toisiinsa. Tieosuus oli ilmeisesti kunnostettu hiljan, sillä se erottui varsin modernina verraten muuhun kaupunkiin. Matkan varrella oli useita näköalapaikkoja, joista saa kauniita kuvia Panama Cityn pilvenpiirtäjistä. Ainakin hyvällä säällä.

Viimeisenä kierroksellamme ajelimme Casco Viejon, eli Panaman vanhan kaupungin läpi, joka vaikutti auton ikkunoista varsin viehättävältä paikalta. Harmiksemme hirveä rankkasade yllätti meidät, emmekä jääneet vanhaan kaupunkiin sen kummemmin tutustumaan. Matkalla vanhasta kaupungista takaisin lentokentällä ajoimme ohi uuden kaupungin pilvenpiirtäjien. Ne olivat todellisuudessa melko rähjäisiä ja epäsiistejä. Joku vertasi keskustelupalstoilla Panama Cityä Singaporeen, mutta sanoisin kaupungin muistuttavan enemmänkin Kuala Lumpuria pienellä jenkkitwistillä. Lentokentällä kiitimme kuskia ja riensimme Havannan lennollemme.

Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia Panamasta. Näin lyhyessä ajassa ehti hyvin nähdä hieman kaupunkia ja kanavaa, mutten voi oikein sanoa päässeeni vielä tuossa ajassa nauttimaan paikallisesta tunnelmasta.