Aprés ski, after ski, affet ja rinnejatkot - mitä näitä ikinä onkaan. Parasta anyway! Olisipa elämä aina yhtä affea. Voittaako mikään hyvän laskupäivän kruunaavaa aprés skitä, jossa jengi tanssii pöydillä ja kukaan ei murjota?
Kevät on täällä, jee! Pitenevät päivät tuovat hirveästi lisää energiaa. Viimeiset kuukaudet ovat menneet ihan laittoman nopeasti ja on oikein tervetullutta hengähtää välillä nauttimaan auringosta ja pidemmistä päivistä. Tartuin helmikuussa uusiin työhaasteisiin Color Obstacle Rushin tiimissä ja samalla olen kirjoitellut gradua valmiiksi. Edellinen henkilökohtaisempi kuulumispostaus tuntui olevan melko suosittu, joten päätin nyt kirjoitella viime aikaiset kuulumiset tänne ihastusten ja ahdistusten muodossa. Viikot ovat olleet täynnä monenlaisia minulle uusia asioita, mutta niinkuin sitä sanotaan: “life begins at the end of your comfort zone.” Kuvat ovat helmikuulta, kun vietin yhden päivän Zürichissä. Ahdistukset: Pakettiautolla Pariisin aamuruuhkassa En ollut ikinä ennen ajanut...
Davos on hiihtokeskuksena ihaltavan monipuolinen, josta löytyy jopa viisi eri vuorta valloitettavaksi: Parsenn, Jakobshorn, Rinerhorn, Madrisa ja Schatzalp. Minä ehdin kolmen laskupäivän aikana nuo huiputtamaan kolme ensimmäistä.
