Alkusyksyisin tulee aina hirveä himo päästä metsään joko päiväretkelle eväiden kera, sienestämään tai keräämään smoothiemustikat ja -puolukat koko vuodeksi. Mikähän siinä on kun kesäisin metsässä käyn korkeintaan juoksulenkillä? Lapsuuteni olen viettänyt aika korvessa. Harrastin partiota ja rakensin majoja metsään. Olin innokkaana mukana partiovaelluksilla, vaikka rinkka ja minä taisimme olla yhtä pitkiä. Paalusolmuharjoituksia en oikein silloin arvostanut, mutta nykyisin niiden osaamattomuus hieman harmittaa. Iskän kanssa puolukka-apajien perässä juokseminen saa minut edelleen hengästymään, vaikka pidän itseäni suhteellisen ketteränä ja hyväkuntoisena. Turun päivänä kävimme Yläneellä sieniretkellä, ja voi jukrat saalis taisi olla jokin lähemmäs 20 litraa. Sen jälkeisenäkin viikonloppuna teki mieli metsään ja...