Liverpool – vinkki korkeuksiin

Liverpool on näppärä ja tunnelmallinen satamakaupunki Englannin länsirannikolla. En taida olla ainut, jolle Liverpool tuo ensimmäiseksi mieleen The Beatlesin ja jalkapallon?

Parhaimmat kokemukset ja vinkit kumpaankin edellä mainittuun joutuu tosin lukemaan jostain muualta. Viikon ainoat kosketukseni The Beatlesiin olivat lähinnä yhden merkittävän pubin ohi käveleminen, The Beatles -museon aulassa pyörähtäminen sekä sattumalta heidän ikonisen patsaan bongaaminen. Kuuluisan Anfield-jalkapallostadionin sijainnin katsoin kerran kartalta.

Kolmas mielikuvani Liverpoolista olikin sitten kaupungin mahdoton murre, josta sain ensikosketuksen muutama vuosi takaperin kahden vuorokauden risteilyllä Thaimaasta Laosiin. Luultavasti ensimmäiset harmaat hiukseni syntyivät yrittäessäni keskustella seurueessamme olleen liverpoolilaisen jätkän kanssa. Onnekseni hänestä eivät aina ottaneet selvää edes toiset britit tai irlantilaiset.

The Beatles statue
The Beatles Statue

Tiedättekö, toisinaan kun vierailee useammassa uudessa kaupungissa lyhyen ajan sisällä, alkavat kaikki kaupungit pian sekoittumaan toisiinsa. Alkaa olla vaikea hahmottaa kymmeniä uusia kaupunkeja enää kokonaisuuksina. Sen sijaan muistaa erikoisia kokemuksia ja yksityiskohtia, mutta ei osaa välttämättä edes ulkomuistista sijoittaa niitä niiden tapahtumapaikkaan. Hetken mietin, kirjoitanko Liverpoolista edes tänne blogiin. Tuntui, ettei näistä palapelin palasista saa millään kokonaista, mutta annoin kuitenkin mennä.

Liverpool ei mielestäni ole ehkä yksi Englannin kauneimmista tai vaikuttavimmista kaupungeista. Ehkä hieman tylysti ilmaistuna mun mielestäni Liverpool on kaupunkina sellainen erikoisen laimea ok.

Päämäärättömän kaupunkihaahuilun aikana nousi kaupungista kuitenkin esiin monia erikoisuuksia, kuten kiitettävän ruma Mersey-lautta, joka oli jo kaikessa rumuudessaan jopa hieno ja kaupungin ikoninen Superlambanana patsas – sekoitus lammasta ja banaania.

Vahvasti mieleen jäi myös ehkä englannin hulluin taksikuski, joka vei meidät keskustasta klassisella brittitaksillaan hotellille. Kuulemma suomalaisia asiakkaita pitää kuskata vauhdilla, koska kaikkihan me olemme Mika Häkkisiä. Risteyksiin on iha ok jarruttaa myös käsijarrulla. Mikäs siinä.

Klassinen brittitaksi Liverpoolissa
Klassinen brittitaksi

Liverpool

Tämä hurmaava sateenvarjotaiteet on tarkoitus herättää keskustelua ja nostaa tietoisuutta ADHD:sta ja autismista.
Church Alleyn sateenvarjojen tarkoitus on herättää keskustelua ja nostaa tietoisuutta ADHD:sta ja autismista.

Suurimman osan ajasta vietin töiden puolesta kuuluisalla Aintreen raviradalla.

Useimmiten olen jättänyt näistä duunivenueista kirjoittamatta, mutta täällä järjestetään joka huhtikuu mahdollisesti maailman yksi tunnetuimmista ja vaarallisimmista estelaukkakilpailuista, Grand National. Esterata on tunnetusti haastava, eivätkä useimmat kilpailijat pääse edes maaliin asti. Noin seitsemän kilometrin radalla ratsukot ylittävät yhteensä 30 kiinteää estettä. Omin silmin nämä kiinteät pensasesteet nähneenä en voi kuin todeta kyseisen huvin umpihullujen hommaksi.

Liverpool Aintree racecourse
Liverpool Aintree racecourse
liverpool katetdraali
Liverpool katedraali radiotornista kuvattuna

Mahdollisesti paras vinkkini Liverpooliin on Radio City Tower, 120 metrinen radiotorni aivan keskustassa. Noin £5 sisäänpääsymaksulla pääsee ihastelemaan kaupunkia korkeuksista. Samalla hinnalla pääsee vakoilemaan paikallisia radiotoimittajia työssään tornin näköalatasanteen ikkunoista. Täällä kannattaa oikeasti käydä! Liput voi hyvin ostaa vasta paikan päältä, mutta homma näyttää onnistuvan etukäteen myös netistä.

Radiotornista näkee myös valtavan suuren Liverpool katedraalin, jonka on suunnitellut Giles Gilbert Scott. Sama mies, joka on suunnitellut myös perinteiset punaiset puhelinkopit!

St Johns Beacon
1 Houghton St, Liverpool L1 1RL

 

Oksää käyny Liverpoolissa?
Millaiset fiilikset jäi?

Skotlannin alkuhuumaa – Roadtrip Newcastlesta Edinburghiin

Yhden päivän roadtrip Pohjois-Englannista Skotlannin puolelle oli ehkä heittämällä yksi parhaimmista muistoistani kesän reissuilta. En ole koskaan ollut järjestelmällinen etukäteen suunnittelija, eikä ollut minun reissuseuranikaan. Spontaanin reissun ainoa plääni oli ajaa Newcastle upon Tynestä ehkä Edinburgiin ja pysähtyä matkalla mahdollisimman monessa linnassa.

Olihan siinä suunnitelmaa jo tarpeeksi yhdelle päivälle. Skotlannin maisemat veivät mennessään ja linnoja oli matkalla enemmän, kuin jaksoimme edes vierailla.

Reissun ensimmäinen linna oli heti ehkä heittämällä ikimuistoisin.

Alnwickin linna, joka on tullut melkoisen tunnetuksi Harry Potterin tylypahkan kuvausmiljöönä. Linna sijaitsee Northumberlandissa vain 60km päässä Newcastlesta ja 140km päässä Edinburghista. Minulle kyseisen linnan tienvarsikyltti ei sinällään sanonut mitään, mutta onneksi linnavierailut kuuluivat päivän agendalle. Linnassa oli kyllä busseittain aasialaisia, joten ainakin joku oli tullut paikan päälle ihan tarkoituksella. Kirjoitin meidän linnavierailusta aiemmin täällä.

Berwick Castlen rauniot ja Royal Border Bridge

Seuraava matkan varrelle osunut linna oli Berwick castle. En enää muista mistä alunperin päättelimme Berwick upon Tweedissä ylipäätään olevan edes linnaa, mutta joka tapauksessa jouduimme sitä hetken aikaa etsimään. Linna lopulta paljastui raunioksi. Harvinaista kyllä, raunioiden päällä oli sallittua jopa kiipeillä!

Raunioiden päältä oli mahtava näkymä Tweed-joelle ja 1850-luvun puolivälissä rakennetulle rautatiesillalle. Minun kuvassani siltä näyttää varsin vaatimattomalta, mutta todellisuudessa siinä on yhteensä 28 kaarta ja se on melkein 700m pitkä. Ja tärkeintä unohtamatta, sillan on tietenkin avannut itse kuningatar Victoria 1850-luvulla. Jos minulta kysytään, niin ei ole Englannissa ylipäätään montaa paikkaa, johon ei olisi viljelty Queen ja Royal -liitteitä.

Edinburgh castle

Vasta iltaa kohden aloimme saavuimme Edinburghiin. Kaupunki yllätti heti kohdatessa elävyydellään ja vihreydellään. Keskusta-alueen valtavalla puistoalueella touhuttiin niin monia erilaisia puistoaktiviteetteja, etten olisi ikinä osannut edes kuvitella. Melkin jo liityin jo itsekin yhden cheerleeding-teamin harjoituksiinkin, mutta melkoisen fyysiseksi yltynyt nälkä vei voiton.

Olihan Edinburghissa on paljon myös niitä ikonista skolantilaista piirteitä, kuten säkkipillin soittajia kilteissään, viski- ja urheilupubeja, sekä tietenkin oma linna! Meillä oli ajoituksen kanssa hieman huonoa tuuria, sillä sisäänpääsy linnaan oli sulkeutunut tunti meitä aiemmin jonkin yksityistilaisuuden vuoksi. Tämän jälkeen jatkoimme vielä epämääräistä kaduilla hortoilua ja kävimme muun muossa muutamassa turistikaupassa, sekä Harry Potter -kaupassa, josta olisi voinut ostaa ihan mitä vain taikasauvoista ja kermakaljaan.

Oli jo aika myöhä kun palasimme autolle, mutta ei silti maltettu vielä lähteä takaisin päin. Kartalta katsoimme viimeiseksi etapiksi Perth-nimisen kylän, josta lopulta lähdimme takaisin kohte Newcastlea Stirlingin kautta. Perth ei ihan vastannut australialasta kaimaansa, sieltä ainoa muisto on supermarketti, josta ostin sylillisen matkaherkkuja. Stirlingissä on hieno linna!

Sen sijaan matkat pienillä maaseututeillä jäivät mieleen. Lukematon määrä lampaita, matalaa vuosistoa ja järviä. Yksinkertaisesti ilmaistuna aivan todella kaunista ja puhdasta luontoa. Vasta ehkä tällä yöllisellä paluumatkalla tajusin, että enhän ehtinyt nähdä Skotlannista vielä paljoakaan. Millaista olisikaan ihan Pohjois-Skotlannissa?

Seuraavana päivänä kävimme vielä Newcastlen rannikolla Tynemouthissa, jossa oli kauniit hiekkarannat ja yllätys yllätys, linnanraunio massiivisine vallihautoineen.

Linnamittari alkoi olla jo limitissä, niin heittelin lähinnä rannalla muutamat puolivoltit, minkä jälkeen siirryimme syömään erittäin brittilästä lihapainotteista buffettia Gibraltar Rock -ravintolaan. Merkittävän ja maininnan arvoisen tästä ravintolasta sai sen, että buffetti maksoi £10 kahdelta hengeltä (ja ilmeisesti myös yhdeltä), joten neljän hengen visiitti jäi juomineen reippaasti alle £35. Ruuasta ei tullut erityisen onnelliseksi, mutta rahaan nähden olin aivan tyytyväinen.

Tynemouth Castle and Priory

Skotlannin liikenne, ainakin näillä reitellä joilla me menimme, oli oikeasti yllättävän helppolukuista. Vaikka itse olenkin jo hieman kehittynyt kuskina alkutalvesta, en silti ajele edelleenkään mielellään. Yllättävästi jätin taas tälläkin reissulla ajohommat muille, mutta liikenne ei silti ollut mitenkään hurjaa.

Vasemman puoleista ajokulttuuria ei kannata säikähtää, siihen tottuu yllättävänkin nopeasti. Pelkäsin itsekin vasemman puoleista ajamista alkuun ihan älyttömästi, mutta todellisuudessa kamalinta ovat ehdottomasti englantilaisten rakastamat liikenneympyrät, joita saattaa olla helpostikin kolmekin peräkkäin. Niissä harvemmin tietää mihin suuntaan kannattaa pyöriä ja millä kaistalla. Parhain vinkki on ottaa vain muista mallia. Toinen todellinen murheenkryyni on monien kaupunkien keskusta-alueiden ylikapeat kadut, jotka on tehty ehkä hevosvaunuille 1600-luvulla. Siinä on ilme melkoisen totinen, varsinkin kun alla on siroakin sirompi MB Sprinter.

Tiesitkö muuten, että Skotlannissa on omat punnat? Skotlannin ja Englannin punnat eroavat ulkonäöllisesti hieman toisistaan, ovat ne ymmärtääkseni arvoltaan aivan samat, ja kumpiakin pystyy käyttämään kummallakin puolen rajaa. Ja punnista vielä puheen ollen, Englannin puntien setelit ovat uusiutumassa. Nyt £5 ja £10 setelit ovat jo vaihtuneet uusiksi pesunkestäviksi muoviseteleiksi.

Nyt Harry Potter paikoista innostuneena olen saanut uuden must see kohtee bucket listilleni: Glenfinnan Viaduct. Se kuuluisa silta mitä pitkin Harry Pottereiden juna kulkee Tylypahkaan! Samaan reissuun voisikin sitten yhdistää perusteellisemman Skotlannin roadtripin! Loch Lomond, Isle of Skye…

Alnwick – avoin kutsukirje Tylypahkaan

Sanooko sinulle Alnwick jotain? Ei minullekaan vielä muutama viikko sitten.

Kun ylipuhuin tiimini pojat spontaanille roadtripille Newcastle Upon Tynestä Skotlannin suuntaan, emme itsekkään vielä tienneet päätyvämme keskelle Harry Potterin kuvausmiljöötä. Välillä suunnittelemattomuus on hyvästä. Reissun aikana meillä oli tavoitteena lähinnä vierailla kaikissa matkan varrelle osuvissa linnoissa. Sattuman ja tuurin kautta näimme kyltin Alnwickin linnaan. Tienvarsi kyltti ei sinällään kertonut, mikä kohde tien päästä todellisuudessa paljastui! Onneksi yhdelle meistä Alnwick sanoi jotain ja pian hän muisti linnan olleen yksi Harry Potter elokuvien tylypahkan kuvausmiljöistä. Painoimme innokkaasti vilkun vasemmalle.

Me ajoimme autolla melkoisen härskisti ihan Alnwickin kylään lähes linnan porteille asti, josta ihme kyllä saimme jopa parkkipaikan. Matkalla päätieltä linnaan oli myös monia parkkipaikkoja ilmeisesti shuttle-bussi kuljetuksella, mutta perille asti pääsi ihan autolla, ainakin ihan tavallisena arkipäivänä.

Jos ei tietäisi, ei ehkä osaisi yhdistää linnaa Harry Potteriin. Ei ainakaan siihen klassiseen kaukokuvaan tylypahkasta, kun Harry Potter saapuu ystävineen ensimmäistä kertaa uuteen opinahjoonsa. Kun myöhemmin katsoin Youtubesta muutamia pätkiä jälkikäteen, oli linna kuitenkin selkeästi tunnistettavissa.

Alnwickin linnan pihalla on kuvattu muun muossa kahden ensimmäisen Harry Potterin kuuluisat huispaustaistelut, sekä linnan holveja on kuvattu portteina, jotka johdattivat tylypahkasta Hagridin majalle ja kiellettyyn metsään. Jos katsoo ylempää kuvaa oikein tarkasti, voi kaukana metsän laidalla nähdä pienen tumman majan. Meille jäi hieman epäselväksi, oliko metsän laidalla oleva pieni mökki todellisuudessa Hagridin maja, mutta siinä illuusiossa me ainakin halusimme elää. Ilmeisesti varsinaiset kohtaukset kielletystä metsästä on kuvattu Buckinghamshiressa.

Olin aivan haltioituneena, kun täytin instastoorini lokaatiotägillä “Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry.”

Se oli siistiä.

Sisäänpääsystä linnaan ja linnan puutarhaan joutui maksamaan erikseen, emmekä lopulta tainneet olla niin suuria faneja, että olisimme maksaneet sisään. Pääsy linnaan maksoi aikuiselta £16, linnan puutarhaan £13,50 ja yhteislippu molempiin £28. Kesäaikaan linna on avoinna vierailijoille 10-17:30.

Linnasta ei saa varsinaisen kylän puolelta kovin hyvää kuvaa. Jos ei halua maksaa sisäänpääsystä, mutta haluaa kuitenkin linnasta edes muutaman kuvan, kannattaa kävellä linnan takana olevan mahtipontisen sillan yli ja kävellä pienestä portista sisään niitylle joen toiselle puolelle. Toivottavasti teillä olisi ilma edes hiukan aurinkoisempi!

Jos sattuu vierailemaan linnassa, kannattaa ehdottomasti myös poiketa kahvilla erityisen sympaattisessa Alnwickin kylässä! Alnwick sijaitsee Northumberlandissa vain 60km päässä Newcastlesta tai 140km päässä Edinburghista.

Osoite: Alnwick NE66 1NQ, UK