Alnwick – avoin kutsukirje Tylypahkaan

Sanooko sinulle Alnwick jotain? Ei minullekaan vielä muutama viikko sitten.

Kun ylipuhuin tiimini pojat spontaanille roadtripille Newcastle Upon Tynestä Skotlannin suuntaan, emme itsekkään vielä tienneet päätyvämme keskelle Harry Potterin kuvausmiljöötä. Välillä suunnittelemattomuus on hyvästä. Reissun aikana meillä oli tavoitteena lähinnä vierailla kaikissa matkan varrelle osuvissa linnoissa. Sattuman ja tuurin kautta näimme kyltin Alnwickin linnaan. Tienvarsi kyltti ei sinällään kertonut, mikä kohde tien päästä todellisuudessa paljastui! Onneksi yhdelle meistä Alnwick sanoi jotain ja pian hän muisti linnan olleen yksi Harry Potter elokuvien tylypahkan kuvausmiljöistä. Painoimme innokkaasti vilkun vasemmalle.

Me ajoimme autolla melkoisen härskisti ihan Alnwickin kylään lähes linnan porteille asti, josta ihme kyllä saimme jopa parkkipaikan. Matkalla päätieltä linnaan oli myös monia parkkipaikkoja ilmeisesti shuttle-bussi kuljetuksella, mutta perille asti pääsi ihan autolla, ainakin ihan tavallisena arkipäivänä.

Jos ei tietäisi, ei ehkä osaisi yhdistää linnaa Harry Potteriin. Ei ainakaan siihen klassiseen kaukokuvaan tylypahkasta, kun Harry Potter saapuu ystävineen ensimmäistä kertaa uuteen opinahjoonsa. Kun myöhemmin katsoin Youtubesta muutamia pätkiä jälkikäteen, oli linna kuitenkin selkeästi tunnistettavissa.

Alnwickin linnan pihalla on kuvattu muun muossa kahden ensimmäisen Harry Potterin kuuluisat huispaustaistelut, sekä linnan holveja on kuvattu portteina, jotka johdattivat tylypahkasta Hagridin majalle ja kiellettyyn metsään. Jos katsoo ylempää kuvaa oikein tarkasti, voi kaukana metsän laidalla nähdä pienen tumman majan. Meille jäi hieman epäselväksi, oliko metsän laidalla oleva pieni mökki todellisuudessa Hagridin maja, mutta siinä illuusiossa me ainakin halusimme elää. Ilmeisesti varsinaiset kohtaukset kielletystä metsästä on kuvattu Buckinghamshiressa.

Olin aivan haltioituneena, kun täytin instastoorini lokaatiotägillä “Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry.”

Se oli siistiä.

Sisäänpääsystä linnaan ja linnan puutarhaan joutui maksamaan erikseen, emmekä lopulta tainneet olla niin suuria faneja, että olisimme maksaneet sisään. Pääsy linnaan maksoi aikuiselta £16, linnan puutarhaan £13,50 ja yhteislippu molempiin £28. Kesäaikaan linna on avoinna vierailijoille 10-17:30.

Linnasta ei saa varsinaisen kylän puolelta kovin hyvää kuvaa. Jos ei halua maksaa sisäänpääsystä, mutta haluaa kuitenkin linnasta edes muutaman kuvan, kannattaa kävellä linnan takana olevan mahtipontisen sillan yli ja kävellä pienestä portista sisään niitylle joen toiselle puolelle. Toivottavasti teillä olisi ilma edes hiukan aurinkoisempi!

Jos sattuu vierailemaan linnassa, kannattaa ehdottomasti myös poiketa kahvilla erityisen sympaattisessa Alnwickin kylässä! Alnwick sijaitsee Northumberlandissa vain 60km päässä Newcastlesta tai 140km päässä Edinburghista.

Osoite: Alnwick NE66 1NQ, UK

Värikäs Brighton – mitä tehdä ja nähdä?

Olen melkoisen onnekas, kun saan työni puolesta kiertää monia mielenkiintoisia kaupunkeja ympäri Eurooppaa. Jos Brighton ei olisi ollut työmatkakohteena, minun ei ehkä koskaan olisi tullut annettua mahdollisuutta tälle ehkä yhdelle Englannin eloisammalle ja värikkäimmälle kaupungille. Välillä en voinut olla kuvittelematta olevani jossain päin Australian länsirannikkoa, sillä kaupungissa oli aistittavissa paljon samaa tunnelmaa.

Monille kaupunki on ehkä aiemmin tuttu kielikursseistaan, mutta tarvitsee myöntää, ettei itselläni ollut juurikaan ennakko-odotuksia kyseisestä kaupungista. Brightonista huokuu avoimuus ja elämänilo ja sen sijainti meren äärellä saa hymyn herkästi huulille. Toukokuinen Brighton on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Englannissa, jos haluaa poiketa hieman kauemmaksi Lontoosta.

Kaupunkina Brighton on sopivan hippi ja se myös näkyy katukuvassa. Talot ovat värikkäitä ja sympaattisia. Kaunis katutaide koristaa talojen seiniä sekä kaikki pubit ja putiikit erityisesti North Lanella ja Lanella oikein kutsuvat astumaan sisään. Brighton on ilmeisen suosittu kaupunki seksuaalivähemmistöjen keskuudessa. Erityisesti kaupungissa pistävät silmään ihmiset, sillä uusia villejä tyylivinkkejä on tarjolla silmänkantamattomiin. Jos joku muukin sattui vierailemaan viime toukokuussa kaupungissa, tuskin pystyi välttymään The Lady Boys of Bangkok -mainoksilta. Kaupungin suurimmat vuosittaiset tapahtumat ovat joka toukokuinen Brighton festivaali ja joka elokuinen Brighton Pride.

Erikoisen niminen putiikki, joka möi Muumiastioita…

Me vietimme suuren osan ajasta Brightonin raviradalla, mikä ihan kiva paikka sekin, mutta Brightonin keskustan alueella on monia vierailun arvoisia kohteita. Meidän Airbnb-asunto oli loistavalla sijainnilla Trafalgar Streetillä, joka oli aivan kävelyetäisyydellä kaikkiin keskustan nähtävyyksiin. En ehkä itse ehtinyt käymään kuin kourallisissa niistä, mutta laitan mielelläni eteenpäin kivoja vinkkejä, mitä ehdimme kokemaan.

Ehdottomasti itselleni jäi päällimmäisenä mieleen hurmaava The Lanes ja sen pienet kapeat kujat täynnä persoonallisia kahviloita, pubeja ja putiikkeja. Ravintolasuosituksista annan pisteet Riddle and Finns -ravintolalle, jolla löytyy Brigtonin keskustassa kaksikin eri ravintolaa, toinen rannalla ja toinen The Lanesilla. Tästä ravintolasta oli tykännyt muutama muukin, sillä oven pielet olivat täynnä erilaisia meriittejä ihan Michelin suosituksiin asti. Ravintola on erikoistunut mereneläviin, erityisesti ostereihin. Me satuimme kulkemaan ravintolan ohi noin viiden aikaan illalla, joka on Briteissä aivan liian aikainen aika illallistaa. Silloin tilaa oli vielä hyvin, mutta lähtiessämme lähes kaikki pöydät olivat jo täynnä. Me kokeilimme heidän päivän annoksiaan, joissa oli vaihtoehtoina kaksi eri alkuruokaa sekä kaksi eri pääruokaa. Meriitteihinsä nähden hinnat olivat myös varsin maltilliset! Jälkiruuaksi suklaan ystäville Choccywoccydoodah-suklaapuoti on varmasti vierailun arvoinen paikka jatkoille.

Perinteisitä englantilaisista pubeista ei Brightonissa ole pulaa. Teimme yksi arki-ilta ihan kiitettävän pubiappron, mutta yllättävästi en painanut näistä kuin yhden nimen mieleeni: irkkupubi Molly Malones. Tänne kannattaa suunnata, jos haluaa kuulla livemusiikkia! He nimittäin lupaavat sitä viikon jokaisena päivänä.

Riddle and Finns

Royal Pavilion

Aivan keskustassa sijaitsee myöskin 1811 valmistunut hulppea indo-goottilaistyylinen Royal Pavilion, jota silloinen kuningas George IV piti kotinaan. Hänen seuraajansa King William IV puolisoa kuningatar Victoriaa kuitenkin ärsytti liian keskeinen sijainti ja yksityisyyden puute. Lisäksi vuonna 1841 avattu suora rautatieyhteys suoraan Lontoosta Brightoniin kadotti hänen mukaansa kaupungin rauhan. Vuonna 1850 Royal Pavilion myytiin Brightonin kaupungille.

Lyhyen kävelymatkan päässä The Lanesilta ja keskustasta pääsee rantaan, josta löytyy ehkä Brightonin tunnetuimmaksi symboliksi muodostunut Brighton Pier. Brighton Pier ei enää aikoihin ole ollut varsinaisessa satamakäytössä, sillä laiturille on rakennettu värikäs huvipuisto. Rannalta näkyy myöskin vanhan 1866 rakennetun länsilaiturin jäännökset, joka viimeisimpänä kärsi pahoja vaurioita palossa 2003. Rannalla sijaitsee myös British Airwaysin sponsoroima näköalatorni i360. Näköalatorni jäi meiltä seuraavaan kertaan, mutta maisemat 138 metristä olisivat varmasti olleet upeat!

Melkein jokaisen instavalokuuvaajan unelmastoppi on hieman kauempana Brighton Pieristä Hoven suuntaan. Rannalla on hurmaavan pitkä rivi värikkäitä uimakoppeja, vähän niin kuin Australian Melbournessa, joita myös siellä sattumoisin kutsutaan itseasiassa Brighton bathing Boxes. Jostain syytä meidän tiimin pojilla ei ollut kovaa hinkua siellä käydä, joten kopitkin jäivät seuraavaan kertaan.

Jos käytössäsi on auto ja haluaisit nähdä maisemia kauniita luonnomaisemia, niin noin 6 mailin päässä Brightonista on kauniita vehreitä kukkuloita silmänkantamattomiin. Paikan nimi on Devis Dyke. Täältä löytyy myös ravintola, jossa kävimme ehkä hieman keskinkertaisen tasoisella lounaalla.

Ajamisesta puheen ollen, Brighton on suhteellisen kaamea kaupunki ajaa autolla. Kadut ovat älyttömän kapeita ja niistä joka toinen tuntuu olevan yksisuuntainen. Ihmiset myös parkkeeraavat aivan huoletta kaduille, joten kaduilla saa aika tyylikkäästi kiemurrella molempien kaistojen puolella.

Muutoin Brightonista jäi erittäin hyvät muistot, mahtava paikka käydä tutustumassa!

Mahtaisiko sinulla olla lisää vinkkejä Brightoniin?

Kölnin tuomiokirkon huipulla – mitä minulle on tapahtunut 9 vuodessa?

Kölnin tuomiokirkko. Valtava tummanpuhuva rakennus keskellä kaupunkia. Siltä se näytti edelleenkin, ihan niin kuin muistinkin. Ne kuuluisat 533 askelman kierreportaat tuntuivat edelleen yhtä rankoilta kiivetä, mutta maisemat ovat todellakin joka askeleen arvoisia. Usein monet kokemukset ja asiat, jotka näkee vuosien takaa uudelleen, tuntuvat monesti latistuneen siitä, kuinka mahtavina ne on ensimmäisellä kerralla kokenut. Kölnin tuomiokirkko oli edelleen yhtä valtava kaikessa mahtipontisuudessaan.

Tällä kertaa tunsin kasvaneeni myös itse.

Sillä samalla torilla muistan seisseeni aivan yhtä vaikuttuneena joulun alla vuonna 2009. Olin lukion toisella luokalla juuri muistaakseni lopettanut seiväshyppyharrastukseni ja varmasti pohtinut, mitä tämä elämä “itsenäisenä aikuisena” täällä kaukana maailmalla oikein on. Asua kuusi viikkoa täysin vieraassa saksalaisessa perheessä, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni selviytymään pidemmän yhtäjaksoisen ajan ulkomailla.

Muistan kyllästyneeni saksalaisessa koulussa tunneilla, kun en monien vuosien saksan opinnoista huolimatta ymmärtänyt tunneilla juuri mitään. Kaikki puhuivat saksaa niin nopeasti, ettei käteen jäänyt kuin muutama persoonapronomini. Mietin jo mihin kaikkeen olisin vapaaehtoisten saksan tuntien ajan voinut koulussa hyödyllisemmin käyttää, kunnes muutaman viikon jälkeen huomasin sattumalta osaavani jo poimia keskusteluista teemoja ja osasin jopa osallistua noin kolmen sanan mittaisilla lauseilla keskusteluihin. Pikku hiljaa englannin käyttö kielenä väheni ja kuuden viikon jälkeen aloin osallistumaan keskusteluihin jopa suhteellisen mallikkaasti lähtötasoon verrattuna.

Kun palasin takaisin omaan lukioon, muuttuivat saksan oppitunnit pian lempitunneikseni. Olin aktiivinen, tai oli oikeastaan pakkokin, koska pienessä lukiossa meitä oli jatkokursseilla enää vain kaksi oppilasta. Aloin katsomaan säännöllisesti mahtavaa saksalaista Lemmen viemää -sarjaa, jossa oli parhaillaan meneillä jokin leukemiatapaus. Omin koko leukemiasanaston televisiosta ja kun yo-kirjoituksissani piti kirjoittaa essee jostain elämäni kokemuksesta, keksi kuvitteellisen tarinan omasta leukemiastani, jossa selvitin kaiken luuydinluovutuksista lähtien. Kirjoitin silloin lyhyestä saksasta E:n ja olin ihmeissäni.

Kuvitelmissani olin ajatellut meneväni lukiosta suoraan TAMK:kiin tradenomilinjalle, mutta harmisekseni (nykyisin onnekseni!) jäin kauas varasijoille. Syksyllä löysin viimeisenä mahdollisena hakupäivänä MOL:lista avoimen työpaikan Itävaltalaiselta hiihtokeskukselta ja soitin hetimiten määrätietoisesti äidilleni, että tänne mä haen. Ajoin vanhemmilleni ja äitini kanssa yhdessä kirjoitimme työhakemukseni ja cv:ni saksaksi. Puhelinhaastattelussa muistan olleeni aivan lukossa, mutta jollain ihmeellä pääsin töihin. Ensimmäisenä työpäivänä minut laitettiin heti suorilta asiakaskontaktiin hiihtokeskusravintolan kassalle, jossa vietinkin seuraavan talvikauden. Itävallan murre tuntui aluksi mahdottomalta, mutta siihenkin tottui nopeasti. Siitä vuodesta voi lukea lisää täältä.

Tästä innostuneena hain Turkuun lukemaan saksan kieltä yliopistolle. Kuusi vuotta meni nopeammin, kuin edes ajattelin. Tällä hetkellä graduni on kielitarkistuksessa ja valmistuminen on pian edessä. Nykyisessä työssäni pääsen käymään työmatkoilla Saksassa ja muuallakin Euroopassa, sekä käytän töissä päivittäin saksaa, englantia ja suomea. Se tuntuu oikeasti siistiltä!

Sen nopean muutaman viikon takaisen nopean extempore Kölnin vierailun aikana vasta varsinaisesti tajusin sen, kuinka paljon ne sillä hetkellä tehdyt nopeat “kunhan vain pääsee maailmalle” -valinnat vaikuttavat myös tulevaan. Tuskin tajusinkaan, millaisia seurauksia sillä oli, kun lukiossa innokkaana täytin ESN-vaihtohakemusta. Totta kai kaikilla valinnoilla on aina kääntöpuolensa, sillä ainakin minulta jäi vaihdon takia vanhojen tanssit tanssimatta, enkä ole vielä tähän päivään mennessä kokenut vastaavaa prinsessapäivää. Ehkä sillekin vielä löytyy aikansa.

All in all, tarttukaa kaikkiin mahdollisuuksiin. Se ei vaadi kuin hiukan viitsimistä ja roppakaupalla uskallusta. 🙂

Ps. Kölnin tuomiokirkko, milloinkohan tapaamme uudelleen?