5 x Miten päästä Havannan tunnelmaan

Kuuban pääkaupunki Havanna on väriloistoa ja elämää täynnä. Jo lentokentällä vastassamme oli vuoden 1961 punainen Chervolet, jonka pomppivalla takapenkillä matkustimme kohti Havannan keskustaa. Ensimmäinen mielikuva kaupungista oli se, kuin olisi päätynyt keskelle elokuvan lavasteita. En ollut uskoa silmiäni. Kaupunki ei tuntunut todelliselta! Havannassa se kaikki oli kuitenkin sitä aitoa oikeaa elämää. Vastaavanlaiseen rappioromanttiseen miljööseen ja salsantahtisiin katuihin en ole reissuillani ennen törmännyt. Usein korkealle asetetut ennakko-odotukset unelmakohteista romuttuvat, kun pääsee itse kohteeseen. Kuuba sai minut haukkomaan henkeäni, sillä harva kohde tekee samanlaisen vaikutuksen. ‘

Havannan keskustassa ei aika käy pitkäksi, sillä 2,2 miljoonan hengen kaupunki on Karibian suurin kaupunki ja näkemistä ja tekemistä riittää. Me vietimme Havannassa kolme päivää ja paljon jäi vielä näkemättä. Pakonomaisten nähtävyyskierrosten sijaan keskityimme nauttimaan paikallisesta tunnelmasta ja elämäntyylistä. Se tempaa mukaansa. Vinkkinä: älä tee tiukkaa päiväsuunnitelmaa.

 

1. Habana Vieja – Havannan rietas vanha kaupunki

Tämä 50-lukua sykkivä vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, eikä suotta. Kaupungin kapeisiin katuihin jää koukkuun. Mieli oikein janoaa vielä seuraavan nurkan taakse kurkkaamaan, mitä sieltä oikein löytyisi. Vanhan kaupungin kaduilta löytyy silmänkantamattomiin päheitä amerikanrautoja, värikkäitä rakennuksia ja sympaattisia minikioskeja. Paikallisia ihmisiä viettämässä aikaa vilvoitellen ja pelaten dominoa. Ihmisillä ei tuntunut olevan kiire kerta kaikkiaan minnekään. Kaukana oltiin länsimaalaisesta suoritusyhteiskunnasta. Yksi myy sinulle ehkä hieman ylihintaista mehuaan, toinen viittoo sinut seurakseen mojitoille ja kolmas pyytää tanssimaan salsaa kadulle. Moisesta huomion saamisesta voisi suomalainen jopa ahdistua, mutta minä ainakin nautin paikalliskontakteista sydämeni kyllyydestä. Toki monella heistä saattoi olla pienen taskurahan tienaamismahdollisuudet taka-ajaktuksena, mutta en antanut sen häiritä. Mielelläni annoin muutaman kolikon kiitokseksi, kun koin sen tarpeelliseksi. Kuubassa on melko hankalaa löytää esimerkiksi pankkeja, paladareja tai kauppoja, koska niitä on turistin usein vaikea tunnistaa katukuvasta mainosten puuttuessa. Parhaat muistoni kaupungista ovatkin juuri silmiäavaavat keskustelut paikallisten kanssa. Suomalaiselle tyypillisen varautuneisuudesta kannattaa koittaa päästä yli, koska muutoin Kuuba ei pääse antamaan sinulle parastaan.

 

2. Fabrica de Arte Cubano – Havannan trendikkäin klubi

Tässä klubissa oli sitä kuuluisaa jotain. Ehkä jo pelkästään siksi, että klubi oli rakennettu vanhaan öljytehtaaseen turhia modernisoimatta. Miltä kuullostaa klubi, jossa on livebändi, lukuisia taidenäyttelyitä, pieniä herttaisia paikallisia design-vaateputiikkeja ja maittava tapasnurkkaus? No täydelliseltä! Klubin moniin saleihin, kujiin ja kierreportaisiin hukkaa itsensä helposti ihailemaan Michael Jacksonin live-esitystä screeniltä, tanssimaan tai juomaan Havannan parhaimmat ja suurimmat mojitot. Minttuna mojiton päällä tässä klubissa et joudu pelaamaan tiskillä käteisellä, vaan ostokset leimataan sisäänpääsylippuusi, jonka perusteella maksat itsesi ulos vasta lähtiessäsi. Klubin paikallinen asiakaskunta oli selvästikin kaupungin tyylitietoista eliittiä ja tunnelma oli hieman Havannan katuja pidättyväisempi. Se oli melkeimpä vain positiivinen asia, sillä ainakin oma aivokapasiteettini oli kaiken aikaa haltioitunut ihailemaan tämän modernin klubin saloja. Klubilla törmäsimme myös koko Kuuban reissumme ainoisiin suomalaisiin, joiden kanssa päädyimme jakamaan reissukokemuksia loppuillaksi. Klubin espanjankielinen nettisivu löytyy täältä.

Calle 26, Corner 11, Vedado

 

3. Malecon –  8 kilometrin pituinen rantabulevardi

Malecon on Havannan sydän, joka sitoo koko kaupungin yhteen. Kahdeksan kilometriä pitkä rantabulevadi kulkee Havannan vanhasta kaupunkista Keski-Havannan läpi aina Vedadoon saakka. Merinäkymää koristavat arvokkaasti rappioituneet vanhat rakennukset. Jenkkiautot ajelevat rauhaksiinsa katto auki karibialaisten rytmien soidessa taustalla. Rakastuneet parit istuvat koko Maleconia reunustavalla penkillä nauttimassa elämästä ja toisistaan. Rantakatu on päivisin kalastajien ja päiväkävelijöiden suosiossa, kun taas auringonlaskun aikaan ihmiset kokootuvat viettämään aikaa ja juhlimaan rantaan. Öisin meri saattaa hieman osoittaa mieltään, jolloin raikas merivesi kastelee aamuöisen juhlakansan.

 

4. Coco-taksi – Kuuban oma tuktuk

Ei ole oikeaa Kuuban reissua ilman coco-taksireissua. Keltaiset coco-taksit surravat mehiläisen tavoin pitkin Havannaa. Maisemajahdissa väsyneet jalat saavat nopeasti uutta virtaa, kun pieni tärisevä purkki vie nälkäisen matkailijan kohti seuraavia nähtävyyksiä. Peukku ylös ja neuvottelut kehiin. Usein pääsimme esimerkiksi viidellä pesolla muutaman kilometrin matkan vanhasta kaupungista takaisin casallemme.

 

5. Vedado – Havannan business district

Vedado on Havannan modernimpi kaupunginosa, jossa sijaitsee useat hotellit ja nähtävyydet, kuten Plaza de la Revolución, Havannan yliopisto ja hotelli Nacional. Vedadon kaupunginosassa  aivan Maleconin tuntumassa sijaitsi meidän casa particular. Vedado on monin paikoin rauhallisempi kuin Habana Vieja, mutta elämää sieltä ei silti puutu. Havannalaiset esittelevät mielellään kaupunkiaan, vaikka yhteistä kieltä ei useimmiten ollutkaan. Monet kutsuvat sinut jopa kotiinsa kierrokselle. Kuubassa olet kaikkialla jatkuvasti Che Guevaran ja Fidel Castron tarkkailevien silmien alla. Kekkosesta ja Mannerheimista tuskin löytyy edes internetin kuvapankeista yhtä montaa kuvaa, kuin Kuuban kaduilla on erilaisina maalauksina ja postereina näistä kahdesta historiallisesti merkittävästä herrasta.

Jos Kuuban matka on mielessä, kannattaa tutustua myös parhaat vinkit Kuubaan -postaukseeni.

Hunajapupun työpäivä Saksan joulumarkkinoilla

Täällä sitä taas ollaan, Nalle Puhin unelmaduunissa Leipzigin joulumarkkinoilla!

Tänä vuonna olen jo neljättä kertaa töissä Saksassa joulumarkkinoilla samalla suomalaisella firmalla myymässä suomalaista hunajaa. Aloitin hommat Dresdenissä 2013,  2014 jatkoin Leipzigin ja Hallen tuuraajana ja vuonna 2016 Rostockissa. Ennen tätä pestiä en tiennyt itsekään hunajista juuri mitään, mutta työ opettaa nopeasti. Joulumarkkinoilla työpäivät ovat todella pitkiä, mutta kyllä aina kuukauden jaksaa!

On suorastaan hullua, kuinka hunajafaneja täällä päin ollaan. Hunajan käyttötavat hieman eroavat meillä päin totutusta, sillä Saksassa on muun muassa tavanomaista voidella hunajaa aamupalalla leivän päälle. Lisäksi saksalaiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, mikä hunaja on esimerkiksi parhain flunssan ehkäisyyn tai kurkkukipuun. Tänä vuonna hunajaa on ostettu myös koiralle herkuksi ja itselle hiustenhoitoaineeksi. Kaikkea sitä näkee.

Tässä kurkistus viime perjantaiseen työpäivääni:

07.50 Herään tuntia tavallista aikaisemmin, koska olin sopinut aamiastreffit saksalaisen ystäväni kanssa keskustaan. Tapasimme Robertin kanssa reppureissulla Laosissa 2015 ja  sen jälkeen olemmekin nähneet jollain käsittämättömällä tuurilla joka vuosi, ihan vain bongailemalla toistemme sijainteja Instagramissa. Pieni maailma. Toisen kerran näimme viime jouluna Schwerinissä ja nyt täällä Leipzigissa. Nopeat meikit ja samat vaattet päälle, kuin viikolla aiemminkin. Luotan, että ne pysyvät raikkaassa ulkoilmassa ihan freshinä. 😀

08.35 Hyppään ratikkaan ja jään vanhasta tottumuksesta pois päärautatieasemalla. Siinä kohtaa huomasin tulleeni yhden pysäkin liikaa ja suhautin yhden stopin takaisin päin. Onneksi Robertkin sanoi olevansa myöhässä.

09.05 Vihdoin pelipaikalla Bagel Brotherssilla. Perillä huomasin päärautatieaseman pysäkin kuitenkin olleen lähempänä. Aamupalan lomassa vaihdamme kuulumisia siitä, mitä olemme kumpikin maailmalla vuoden aikana touhunneet.

09.50 Robertin avustuksella hunajakojuni on tänään auki ennätysajoissa! Naapurikojun suklaatyttö ottaa meistä yhteiskuvan ja minä alan hommiin.

09.58 Päivän ensimmäiset kaupat, jee!

10.15 Pyörin hyrränä kopissani miettien, mistä sitä tänään aloittaisi. Täytän pöydän eilisen inventaarion jäljiltä överitäyteen ja teen muutamat valmiit hunajapaketit valmiiksi – jos vaikka olisi vilkas perjantai!

10.41 Lapsi huutaa äidilleen “kato, joulupukki” osoittaen samalla minua.

10.51 Askartelen kojuni seinälle kyltin: “Pssst…. Nikolaus kommt bald! Wissen sie was an dem Tag in Finnland gefeiert wird?” Saksassa 6.12 tulee perinteisesti Nikolaus tuomaan lapsille makeaa heidän kenkiinsä yön aikana ja monet aikuiset ostavat hunajaa lapsilleen Nikolaus-yllätykseksi. Lopussa on kysymys, tietävätkö he, mitä silloin Suomessa juhlitaan.

11.20 Sveitsiläinen mehiläisharrastaja ostaa arvokkaamman puolukkahunajan. Minua harmitta, koska en saanut hänelle myytyä vielä arvokkaampaa lakkahunajaa. Lakka on yleisesti varsin tuntematon herkku täällä päin.

11.30 Paljon hieman vanhempia asiakkaita käy maistelemassa hunajia ja kauppa käy. Jo toinen asiakas tänään kertoo käyneensä viime kesänä Suomessa. Bussilla olivat surauttaneet Suomen halki aina Nordkappiin saakka. Pohdin puoliääneen, eikö Itä-Saksasta järjestetä vieläkään mitään muita matkoja Suomeen. Valehtelematta noin 90% Suomessa käyneistä asiakkaista on ollut kyseisellä Nordkapin matkalla. 😀

13.10 Syön myynnin ohessa Lidlistä ostamani valmiin salaatin. Kylmässä ulkoilmassa ei ehkä salaatti ole se kaikista mieluisin lounasvaihtoehto. Lidlissä käynti menee täällä muuten ihan urheilusuorituksesta. Kassalla hengästyy melkein enemmän kuin juoksulenkillä, kun myyjä raivolla vetelee ostoksiani 10cm pitkälle “pakkaushihnalle,” josta saan lastata niitä valonnopeudella takaisin kärryyni.

13.20 Ruokakateus iski, kun naapurin suklaatyttö kävi hakemassa vastapäisestä kojusta ranskalaisia. Sovimme, että syömme yhdessä Langosit huomenna lounaaksi – lauantain kunniaksi.

14.05 Hiljainen hetki. Ihmiset kävelevät kiireisinä ohi. Pari vanhempaa miestä pysähtyy vitsikkäänä: “Suomessahan on aivan liian kylmä mehiläisille, niiden on pakko olla jäämehiläisiä!” Mietin, mihin aikaan kehtaisi hakea ensimmäisen Glühweinin. Päädyn hakemaan suklaatytöltä kuumaa vettä, johon sekoitan hunajaa.

14.15 Käytän hiljaisen hetken hyväksi ja lähden nopealle vessareissulle. Suklaatyttö lupaa vahtia kojuani sen aikaa. Vessassa hymisen taas tyytyväisenä työasuani, koska se päällä kukaan ei koskaan kysy minulta vessakorttiani, jolla työntekijät saavat käyttää vessaa ilmaiseksi. Sen sijaan vessapoika tarjoaa minulle taskustaan manteleita.

15.30 Kauppa käy, enkä huomaa edes katsoa kelloa. Täytän hunajia, siivoan levinnyttä hunajaa pöydältä ja teen lisää paketteja. Yksi saksalainen asiakas kertoi äsken asuneensa Mikkelissä!

15.40 Kaksi tyttöä tulee kojulle moikaten ujosti suomeksi. Toinen tytöistä oli ollut suomen kielen kurssilla täällä Leipzigissa. Ryhmässä oli ollut vain neljä oppilasta, minkä takia jatkokurssia ei oltu järjestetty. Harmi.

16.05 Haen vastapäisestä kahvilasta taas kerran kahvin mukaan. Herttainen naistarjoilija muistaa minut jo ovella ja kutsuu hellittelynimellä Mäuschen. Hätkähdän hieman.

16.20 Markkinat alkavat täyttyä – ensimmäinen perjantai tänä vuonna joulumarkkinoilla. Ihmisiä kerääntyy juomaan Glühweinia ja kiertelemään markkinoiden tarjontaa. Minulla käy kauppa taas varsin vilkkaasti, en huomaa edes katsoa kelloa. Eräs mukava nainen ostaa hunajaa niin paljon, ettei siihen minun päiväpalkka riittäisi. Kreisiä! 🙂

17.00 Paikallinen Tohtori Sykerö utelee, miten Suomessa pystyy kesäisin nukkumaan, kun on niin kirkasta. Tämän jälkeen alkaa pitkä luento siitä, kuinka melatoniinin ja serotoniinin muodostuminen häiriintyy pohjoisessa kesäaikaan. Tässä kohtaa tipuin kärryiltä.

17.50 Kadulta alkaa kuulumaan ihania herkkiä balladeja. Kun katu hieman tyhjenee, huomaan naisen pyörätuolissa soittamassa kosketinsoitinta. Jos olisin ehtinyt, olisin ehdottomasti vienyt hänelle muutaman kolikon! Eilen kadulla soitti kaksi koululaista nokkahuilua. Kiitän mielessäni sitä, ettei näillä markkinoilla soi sama joululevy nonstoppina kaiken aikaa, niinkuin Dresdenin Striezelmarktilla.

19.20 Kuulen kadulta kiroilua suomeksi. Hetken päästä kaksi suomalaista miestä kävelee kojuni ohi klassisissa perjantaifiiliksissä. Moikkaan heille ja vaihdamme kuulumiset. Kuulemma perinteinen poikien reissu Saksan joulumarkkinoille menossa. Täällä on yllättävän paljon suomalaisia!

19.40 Toinen suomalainen nainen tulee juttelemaan, mutta en kiireen takia ehtinyt juoruilemaan. (Nainen tuli seuraavana päivänä uudelleen ja kertoi tuomaroivansa täällä istumalentopalloa. Laji, josta en ollut koskaan kuullutkaan!)

20.15 Ihmiset alkavat keskittyä Glühweineihinsa ja minä saan hengähtää. Yksi nuori nainen tulee kysymään minulta, tiedänkö mistä saa Suomesta ostettua puusta tehtyä jauhoa. Sitä kun kuulemma saa ainoastaan Suomesta. Silmän suurina vain tuijotin häntä, kunnes pienen googlaamisen jälkeen selvisi, että nainen haluaisi kokeilla pettujauhoa!

20.55 Paikallinen nuoriso kerääntyy kojuni eteen luukuttamaan 2000-luvun poppia. Tunnen itseni vanhaksi.

21.10 Alan siistimään kojua ja keräämään roskia. Samalla täytän pöydän vielä valmiiksi aamua varten ja teen muutaman paketin. Päivä oli mukavan vilkas!

21.30 Katu hiljenee hieman ja alan tosissaan odottamaan kotiin pääsyä. Aina kun pahin kiire hellittää, alkaa väsyttämään.

21.55 Alan sulkemaan kojuani. Joku innokas tulee vielä maistelemaan hunajia.

22.20 Vien roskat ja hyppään ratikkaan.

22.40 Vihdoin kotona! Posket alkavat hulluna punoittamaan, kun pääsee vihdoin kylmästä ulkoilmasta lämpimään. Teen jättiannoksen pastaa ja käyn suihkussa.

23.10 Selaan vielä puhelinta ja menen sen jälkeen nukkumaan. Huomenna taas uusi päivä – luultavasti vielä vilkkaampi.

Päivät joulumarkkinoilla ovat siis pitkiä, eikä hirveästi tarvitse vapaa-ajan ohjelmaa suunnitella. Vapaapäiviä on onneksi aina silloin tällöin. Yleisesti asiakkaat ovat suurimmalta osin ihania ja päivät menevät loppujen lopuksi aika nopeasti. Täällä on myös Augustusplatzilla oikein iso suomalainen kylä, jossa saa muun muassa loimulohta ja lonkeroa. Vastaavia on myös Hannoverissa ja Stuttgartissa.

Jos satut olemaan Leipzigissa, niin tule moikkaamaan mua Thomaskirchen edustalle! 🙂 Ensimmäinen kuva on otettu itsenäisyyspäivänä, kun Niinan kanssa kippistimme Suomelle. Oletteko maistaneet Feuerzangenbowlia?

Auf Wiedersehen!

5 kohdetta Suomessa, joissa viihdyn eniten

Rauhaton sieluni kaipaa aina aika ajoin kaukomaille, mutta mikään ei silti voita sitä tavallista elämää Suomessa. Sinne on aina mahtava palata reissuilta ja viettää sitä ihan normaalia arkea. Voi kuinka onnellinen olen siitäkin, että saan lentää jouluksi kotiin täältä Leipzigista!

Suomi 100 -päivän kunniaksi esittelen omat suosikkini kotimaasta. Oma instafeedini paljasti loppujen lopuksi aika helposti teemoittain, missä vietän eniten aikaa Suomessa. Tai ainakin paikat, joissa olen innostunut kuvaamaan eniten. 😉

  • Mökillä Pirkanmaalla

Vietin kaikki lapsuuden kesät näissä maisemissa. Nykyisin kesät ovat mukamas niin kiireisiä, ettei tänne ehdi enää kuin kerran tai kaksi kesässä. Ne ovatkin useimmiten koko kesän rentouttavimmat päivät, kun pääsee soutelemaan, marjastamaan ja savusanomaan. Olen myös aina ollut kovien ukkosmyrskyjen suuri ystävä ja mökillä ukkostikin joinain kesäiltoina oikein rytinällä. Miksi Turussa ei koskaan ukkosta kunnolla?!

View this post on Instagram

Midnight Swim. 👙💕

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

View this post on Instagram

Mökillä on jees 👙👒

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Jossain päin Airistoa tai Turun saaristoa

Turun saaristo on ehdottomasti pala kauneinta Suomea. Huomasin omia instakuviani selatessa, että yleisestikin meri on ollut yhdistävä teema lähes kaikissa kuvissani. Ensi kesänä ehdottomasti voisi upgreidata mummotunturin johonkin vaihteelliseen fillariin ja polkea koko Saariston rengastien. Tai sitten purjehdusreissu isolla porukalla Ahvenanmaalle, niinkuin silloin kolme vuotta sitten! Erityisesti kesällä Suomessa kannattaa lähteä kaikkeen mukaan, mihin vain pyydetään! Spontaaneista reissuista jää aina parhaimmat muistot. Ainakin nyt näitä kuvia selatessa tuntuu vahvasti siltä.

View this post on Instagram

☀🙌🏼🍾 #juhannus

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

View this post on Instagram

Tutkimusmatkalla yhdessä. 💕

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

View this post on Instagram

Calm and no wind at all. Fun though. ⛵️#pläkä

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Turku ja sen lähiseudut

Olen asunut Turussa vasta reilut viisi vuotta, enkä siksi ikinä saa kutsua itseäni paljasjalkaiseksi turkulaiseksi (sillä että haluaisinkaan), mutta silti tällä hetkellä en voisi kuvitella asuvani muualla. Turussa on kaikki mitä ihminen vain voi kaivata; Ruissalo rentoutumista varten, Ruisrock toisenlaista rentoutumista varten, Aurajoki hengailua ja syömistä varten, saaristo seikkailua varten ja metsät päiväretkiä varten… ja tietenkin ystävät sekä koti. Ainostaan perhe ja sukulaiset puuttuvat.

View this post on Instagram

Turku – Lieto – Turku 30km 🚴🏻

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

View this post on Instagram

Ruissalo ❤️

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Pälkäne

Tälle pienelle kunnalle menee titteli siitä, missä olen suurimman osan elämästäni tähän mennessä viettänyt. Pälkäneestä on ihanat muistot. Onneksi Turun pikajuna painaa vajaassa parissa tunnissa Tampereelle, josta pääsee helposti tänne. Kävin koulut lukioon asti pältsyssä, jonka jälkeen muutin Tampereen kautta Itävaltaan. Hävettää välillä, kuinka huonosti saan pidettyä yhteyttä silloisiin koulukavereihini ja ystäviini. Suurin osa on tosin muuttanut opiskelemaan muualle. Jos teistä joku lukee tätä ja olisi innokas järjestämään luokkakokousta, niin olisi huippua nähdä teitä kaikkia! Nykyisin useimmiten painan Turku-Tampere-Turku väliä lähinnä katsomaan perhettäni ja Madonna-kissaa.

View this post on Instagram

mirrit mettällä #birchwood

A post shared by Eveliina Tyllinen (@eveliinatyllinen) on

 

  • Koli

Kuvia selatessani huomasin, etten ole viime vuosina juuri poistunut Turku-Helsinki-Tampere -akselilta. Jopa oikein nolostuin – miten tässä näin on päässyt käymään? Nuorempana kun vielä kilpaurheilin, kävin kisoissa ympäri Suomen lähes viikoittain ja talvella vietimme aina vähintään yhden viikon jossain päin Lappia. Instassani koreili kaksi kuvaa Leviltä vuodelta 2014, jotka olivat otettu jollain klassisen 3310 jälkeläisellä, joten sitä pikselisörsseliä en kehdannut tähän edes liittää. Pari kertaa olen sentään käynyt opintojen takia hieman pidemmällä vierailulla Itä-Suomessa, jolloin muun muassa ihastuin Kolin kauneuteen.

Ensi vuonna lupaan skarpata kotimaanmatkailussa. Alku on jo hyvä, sillä vuosi vaihtuu näillä näkymin Rukalla ja pääsen vihdosta viimein parin vuoden tauon jälkeen taas laskemaan! Kansikuva on syksyiseltä päiväretkeltä Kuusiston linnanraunioilta.

Mitkä on sun suosikit kotimaassa (instan mukaan) ?