Kuuban turistikortti + 5 matkavinkkiä

Minulla on pitkään ollut hirveä matkakuume. Australiasta paluusta tuntuu olevan ikuisuus, vaikka siitä on kulunut vasta reilu puolitoista vuotta. Alkuperäinen ajatus oli lähteä reissuun vasta valmistuttuani, mutta enhän tapani mukaan malttanut odottaa niin kauaa. Kerkiää sen gradun vielä keväälläkin palauttamaan.

Reissukohteen päättäminen ei ollut meille mikään helpoin homma. Iiro on hieman hitaasti lämpeävä kaikille hieman eksoottisemmille ja “ei niin sivistyneille” kohteille, eikä erityisemmin välitä pitkistä lennoista. Jos häneltä kysytään, niin minä haluan matkustaa välttämättä kaikkialle “missä on eniten sotaa, kurjuutta ja kulkutauteja.” Kuubaa sain hieman myytyä hänelle sikarien, rommin ja vanhojen autojen paratiisina, mutta entteriä painettiin vasta kun keksin yhdistää matkaan viikon Floridassa. Jenkit ja erityisesti Miami Vice ovat kuulemma cool.

deer shelf

Tämän postauksen oli alunperin tarkoitus olla kirjoitus siitä, kuinka Kuubaan pääsee helposti. Turistikorttihakemukset vaan suurlähetystöön Helsinkiin vetämään ja eiku menoks. Ja niinhän se useimmiten meneekin. Meillä tuli pari yllätystä vastaan.

Kun uuden mantereen valloitus alkaa, haluaisi luonnollisesti päästä kaikkialle, nähdä kaiken ja kokea kaiken. Reissunälkä kasvoi syödessä. Kulutin tunteja sopivien lentojen etsimiseen ja googlailin tietoa Kuubasta ja Floridasta niin ähkyyn asti, etten ole nyt kuukauteen välittänyt edes suunnitella reissua sen suuremmin. Hassua, kuinka pitkän selvitysoperaation jälkeen tuntuu, kuin olisi jo ollut kohteessa.

Nyt kun jenkit ovat jo jonkin aikaa saaneet matkustaa rajoitetusti Kuubaan, voi esimerkiksi New Yorkista, Floridasta ja Los Angelesista lentää edullisesti Havannaan. Me lennämme Norwegianin siivillä Tukholmasta Los Angelesiin. Los Angelesiin lento laskeutuu illalla seitsemältä ja seuraava suora lento Havannaan olisi lähtenyt vasta aamulla. Hetken vaihtoehtoja pohdittuani en välittänyt jäädä yöksi lentokentälle, eikä yö hotellissakaan houkutellut enää sen jälkeen, kun löysin puoli-ilmaisen stop over lennon Panama Cityn kautta Havannaan. Koko päivän mittainen pysähdys Panamassa päiväsaikaan oli ehdottomasti houkuttelevin vaihtoehto.

Se siitä vihreästä matkustelusta ja mahdollisimman suorien lentojen suosimisesta. Panama City voitti lentokenttäyön sata nolla, vielä kun hintalaput valinnoilla olivat kutakuinkin samat.

turistikortti

Entäs ne yllätykset reissusuunnittelussa?

Helsingin Kuuban suurlähetystö ei myönnä turistikorttia, jos lento Kuubaan on Yhdysvaltojen puolelta. Eurooppalainen turistikortti ei suurlähetystön mukaan silloin kelpaa, vaan turistikortti on hankittava lentokentältä. Jos matkustaa Kuubaan Euroopasta, tulee lähetystöön lähettää täytetty hakukaavake ja kopiot passista ja lentolipuista. Jos ei pääse itse lähetystöön hakemaan turistikorttia, voi mukaan liittää vielä palautuskuoren postimerkkeineen. Postitse turistikortti maksaa 47 euroa. Jos pääsee kortin itse noutamaan, on hinta puolta vähemmän.

Nautiskelijoiden blogissa oli kattavasti kirjoitettu, kuinka Kuubaan ei saa matkustaa Yhdysvalloista turistina ilmeisesti edes suomalaiset. Matkan tulisi täyttää yksi sallituista kahdestatoista matkustussyystä, joita ovat esimerkiksi koulutus, kirkkojen välinen yhteistyö, tutkimus, humanitäärinen työ, perhevierailut tai journalismi.

Nautiskelijat valitsivat näistä kahdestatoista syystä matkan tarkoitukseksi koulutuksen ja aloimme suunnitella mahdollista salsa-kurssia. Löysimmekin kohtuullisen helposti yhden salsakoulun, joka tarjosi salsa-kursseja aloittelijoille joka päivä muutaman tunnin ajan. Niinpä otimme tanssikoulun tiedot ylös ja tulostimme matkaan mukaan tanssikoulun päiväohjelman. Tämän teimme koska Yhdysvaltain valtiovarainministeriön mukaan kaikkien Kuubassa koulutussyistä vierailevien tulee laatia kokopäiväohjelma ja myös säilyttää siitä todisteet matkan jälkeen.

Lisäksi Kuuba vaatii todistuksen keltakuumerokotuksesta kaikilta matkustajilta, jotka saapuvat maista, joissa on keltakuumeen esiintymisen riski. Panama on yksi näistä maista ja vaatimus rokotustodistuksesta koskee myös yli 12 tunnin välilaskua kyseisissä maissa. Jos matkustaa Kuubaan suoraan Suomesta, ei todistusta tarvita. Rokotus maksaa noin 50 euroa. Sen lisäksi julkisella puolella joutuu maksamaan 30 euroa rokotustodistuksesta, mutta YTHS:ltä sen sai ilmaseksi. Halvat lennot Panaman kautta eivät olleetkaan rokotusten jälkeen enää niin halvat, mutta onneksi rokotuksen pitäisi olla voimassa koko eliniän.

Vihdoin on rokotteet ja rokotuskortit on hankittu, sekä Nautiskelijoiden vinkistä salsa-kurssiohjelmat varmuuden vuoksi tulostettu. Vielä kun malttaisi odottaa pari yötä. 😉

Kokosin vielä viisi vinkkiä Kuubaan lähtijöille:

1. Yle Areenassa on vielä kolmen viikon ajan katsottavissa mahtava kahdeksan osainen dokumenttisarja Kuuban tarina. Dokumenti tempaa mukaansa ensimmäisestä jaksosta lähtien, sillä Kuuban historia on erittäin verinen ja värikäs.

2. Lentodiilit -Facebookissa tarjoaa usein edullisia Air Canadan stop over -lentoja Kuubaan Toronton kautta. Niitä kannattaa pitää silmällä, jos myös Toronto kiinnostaa.

3. CUBA Backpacker / Traveler -ryhmässä Facebookista löytyy keskusteluja niin reissuseuran etsimiseen, kohdesuosituksiin kuin turistikorttiasioihin. Itse löysin ryhmästä suomalaisen tytön, joka matkusti muutama viikko sitten Yhdysvalloista Kuubaan. Kuulemma turistikortti oli saatu lentokentältä helposti, eikä matkan syytä oltu kysytty.

4. Kuuba on dengue-aluetta, joten suojautuminen hyttysiltä on tärkeää. Tämä on ensimmäinen kerta, kun matkustan dengue-alueelle oman tartuntani jälkeen, joten siitä oppineena aion tuoksua Offille koko reissun.

5. Floridasta on suunnitteilla useita lauttayhteyksiä Kuubaan, mutta ne odottavat vielä liikennöintilupia ja lisenssejä Kuuban hallitukselta. Kannattaa siis selvittää, jos luvat olisivat jo heltyneet!

Kestävä matkailu: vaihtoehtois- vai pakettimatkailu?

Yliopiston kestävä matkailu -kurssi avasi silmäni, kun professori Jarkko Saarinen esitti ensimmäisen luennon alkuksi kysymyksen: kumpi on haitallisempaa, vaihtoehtoismatkailu vai pakettimatkailu. Vastaus oli kaikkien kurssilaisten yllätykseksi vaihtoehtoismatkailu, koska se luo uusia kohteita massaturismille.

Vaihtoehtoisturistit pyrkivät koluamaan maailman kolkkia, joissa ei muut ole vielä käyneet. Pikku hiljaa niiden turismi alkaa kasvaa ja lisää reppureissaajia saapuu kohteeseen. Matkailukohteen kantokyky ylittyy, koska varsinkin kehitysmaissa kohteen matkailusuunnittelu on heikkoa ja kohteen infrastruktuuri ei ole suunniteltu niin suurelle väkimäärälle. Silloin matkailu usein aiheuttaa kohdemaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Monikansalliset yhtiöt valloittavat kohteen pilkkahinnalla ja pakettimatkailijat löytävät kohteen. Turistien tuomista rahavirroista vain murto-osa jää paikallisväestölle. Mukavuudenhaluinen turisti usein ruokailee mielummin tutusti mäkkärissä, kuin paikallisten pitämässä puljussa.

Matkailuopintojen myötä olen oppinut myös näkemään matkailua uusin silmin ja pikku hiljaa kestävä matkailu on herättänyt mielenkiintoni. Monesti ajatellaan, että kestävä matkailu rajoittuu vain matkailun ympäristöllisiin haittoihin, mutta se kattaa myös sosiaalisen ja taloudellisen puolen matkailusta. Myönnän kyllä – olen kestävän matkailun innokas puolestapuhuja, mutta omissa valinnoissani on silti vielä paljon parantamisen varaa.

kestävä matkailu venetsia

En ehkä ikinä unohda samaisen kurssin esimerkkiä Owahimboista. Owahimabat ovat afrikkalainen heimo Namibiassa, jotka ovat eläneet melko erillään muista kansoista. Heidän kulttuuriinsa kuuluu ihon värjääminen okralla ja rasvalla, mikä suojaa heitä auringon paahteelta. Heimon naiset tapaavat kulkeä yläosattomissa. Erikoinen ja autenttinen afrikkalaisheimo herätti pikku hiljaa vaihtoehtoismatkailijoiden kiinnostuksen ja läheisestä kylästä alettiin järjestämään kiertosafareita Owahimbojen asuinalueille. Palkaksi vierailusta turistit tuovat heimolle jauhoja ja muita elintarvikkeita. Owahimbat ovat äärimmäisen huonosti kouluttautuneita, mutta yhteisö kieltää varsinkin tyttölapsia menemästä kouluun, koska pelkäävät heidän imevän muiden kulttuurien vaikutteita ja kadottavan omalle heimolleen tyypillisen pukeutumistavan, minkä pelätään karkoittavan turistit. Turistien tuomat elintarvikkeet auttavat lyhyellä aikavälillä heimon selviytymistä, mutta kouluttautuminen toisi heimolle hyötyä pitkällä aikavälillä.

venetsia kestävä matkailu

Tiesittekö muuten, että romantiikan kiiltokuvakaupunki Venetsia uhkaa autioitua? Turistien myötä hinnat kaupungissa ovat nousseet pilviin, eikä paikallisilla ole enää varaa asua kaupungissa. Varsinkin lapsiperheet äänestävät jaloillaan ja muuttavat muualle. Venetsian väkiluku on virallisesti reilut 250 000, mutta vain hieman yli 50 000 enää asuu itse kaupungissa. Paikallisille suunnatut palvelut siirtyvät paikallisten mukana ja tilalle rakennetaan turisteille kalliita ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Laskemien mukaan Venetsia on vuoteen 2030 mennessä tyhjä asukkaista ja kaupunki muuttuu museoksi. Venetsiaa yritetään elvyttää luomalla työpaikkoja matkailun ulkopuolelta. Paikallisten poismuutto ei ole kaupungin ainoa murhe, sillä kaupungin perustuksen meinaavat pettää ja se on vajota maan alle. Lisäksi lisääntyneet valtavat tulvat piinaavat kaupunkia. Lisää tästä.

1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kaupungin sydän Pyhän Markuksen tori peittyi tulvaveteen kymmenen kertaa vuodessa. 1980-luvulla vesi ylti siellä polvia ylemmäksi 40 kertaa vuodessa, nykyään jo yli 60 kertaa. Puiset jalankulkusillat, passerellat, ilmestyvät kaduille jo lokakuussa, ja kahluukausi jatkuu huhtikuuhun asti.

Ensikertalainen ei ehkä innostuksissaan huomaa, ettei kaupungissa juuri näe paikallista elämää. En minäkää silloin, kun kaupungissa lukioaikoina vierailin. Päällimmäisenä muistan ihanat sillat ja pienet sympaattiset kujat, gondolit ja arvokkaat rakennukset. Muistan ahdistuneeni kiinakrääsän tyrkyttämisestä ja valtavista turistilaumoista. Fiilis oli hieman verrattavissa huvipuistoon – kaikkialle joutui jonottamaan ja hinnat olivat korkemmat kuin Suomessa.  Ensimäinen visiittini Venetsiaan oli kuitenkin kokonaisuudessan ikimuistoinen, mutta tämän tiedostettuani en ole enää varma haluanko mennä sinne uudelleen. Kuvat ovat Venetsiasta vuodelta 2010.

venetsia kestävä matkailu

Myöskin Barcelonassa turismin kantokyky on jo ylitetty. Paikalliset suorastaan inhoavat öisin rellestäviä turisteja, joita nykyisin valuu kaupunkiin kasvavissa määrin. Barcelona on 20. vieraillun kaupunki maailmassa, ja se rikkoo turistiennätyksiä vuosittain. Vuonna 2012 turisteja saapui 27 miljoonaa ja vuonna 2016 jo 34 miljoonaa. Matkailijoista ei suinkaan haluta eroon, mutta turismille on asetettava rajoja.

“Tourist you are the terrorist”

Tällä hetkellä Barcelonassa pyritään rajoittamaan majoituslupia, mutta silti useimmat vuokraavat salaa sakon uhalla asuntojaan Airbnb:ssä. Paikallisten on lähes mahdotonta saada kaupungista enää asuntoa, koska yksi turisti maksaa viikonlopusta mukisematta yhtä paljon, mitä paikallinen on valmis maksamaan koko kuukaudesta. Artikkeli “Why Barcelona locals really hate tourist” kuvailee värikkäästi paikallisten fiiliksiä.

Onko teillä jotain muita vastaavia esimerkkejä?

Suositus: Before the Flood

Yle Areenassa pyörii vielä jonkin aikaa Before The Flood -dokumentti, jossa perehdytään Leonardo DiCaprion johdolla ilmastonmuutoksen syihin, seurauksiin ja vaikutuksiin. Leonardo ei esiinny kaikkitietävänä asiantuntijana, vaan tuo hyvin esiin halunsa oppia näkemästään ja kuulemastaan.

Leonardo on tunnettu paitsi näyttelijänä, myös innokkaana ympäristöaktivistina. Puoli vuotta sitten hän otti kantaa Suomen metsähakkuisiin omalla Instagram -tilillään.

Before the Flood -dokumentissa matkataan ympäri maailmaan DiCaprion johdolla. Kohteina ovat muun muassa Florida, jossa merenpinta nousee vuosi vuodelta ja yhä rajummat tulvat piinaavat rannikkoa. Tulvia on pyritty hillitsemään nostamalla Miamin kaupungin katuja ja rantaviivaa korkeammalle. Ratkaisun oletetaan kestävän noin 50 vuotta. Lisäksi esillä olivat Intian hätääntyneet maanviljelijät, joiden sato kerta toisensa jälkeen hukkuu rankkasateiden alle. Pekingissä paikalliset ovat jo itsekin huolissaan omasta terveydestään huonon ilmanlaadun vuoksi. Grönlannissa kalastaja muistelee, kuinka jään määrä on vähentynyt vuosien saatossa ja muuttunut koostumukseltaan paljon hötömmäksi.

Dokumentin mukaan poliittinen mielipide on usein linjassa yleisen mielipiteen kanssa. Monet jenkkipoliitikot kiistävät ilmastonmuutoksen olemassaolon, koska fossiilisten polttoaineiden tukeminen näkyy positiivisesti heidän palkkakuitissaan. Yhdysvallat erosivat hieman dokumentin ilmestymisen jälkeen Pariisin ilmastosopimuksesta.

Ratkaisuksi ilmastonmuutosongelmiin esitetään ensimmäiseksi fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja niiden saamien tukien lopettamista. Mahdollisesti jopa hiilipäästöjen verotus olisi aloitettava. Toinen ratkaisu on henkilökohtaisen hiilijalanjäljen pienentäminen, kuten kanan suosiminen lihan sijasta. Lihantuotanto tuottaa suuria määriä metaania ilmakehään ja karjan kasvatukseksi hakataan valtavia määriä sademetsiä karjan laidunmaaksi.

Ehkä Before the Floodin masentava tarina kuitenkin pitää kertoa DiCaprion kaltaisen hymypojan kautta. Ajankohtaisuus saa Before the Floodin tuntumaan tarpeelliselta, jopa välttämättömältä. Kaikkien kannattaisi kuunnella, joten miksei tähti saisi käyttää vaikutusvaltaansa?

Dokumentti jätti minuun melko tyhjän, mutta kuitenkin toiveikkaan olon. Vielä kuulemma ehtii, jos toimiin aletaan heti. Before the Flood -dokumentissa ei juuri käsitelty erikseen matkailun vaikutuksia ilmastonmuutokseen, mutta omilla kestävillä valinnoilla voi olla hyvä aloittaa. Voisin aloittaa itsestäni ja omista valinnoistani. Tunnen tosin enemminkin laittoman suurta innostusta kuin pistävän huonoa omatuntoa niistä kahdeksasta lennosta, jotka vielä tänä vuonna odottavat …entä olivatkohan ne stop-overit ihan välttämättömiä? Nooo… Olivat.

Suosittelen myös lukemaan dokumenttiin liittyvän Kalle Kinnusen artikkelin: “Kun Leonardo DiCaprio yksityiskoneella ilmastopalkintoa noutamaan lähti.