Tuskaturismia Ukraina

Tšernobyl & Prypjat – vierailu maailmanlopussa

Tšernobyl nousi otsikoihin 26. huhtikuuta 1986, kun ydinvoimalan neljäs reaktori räjähti. Vuosituhannen vaihteesta saakka sinne on päässyt opastetulle päiväretkelle, vaikka valtion virallisiin papereihin vierailut tosin merkitään edelleen tieteelliseksi tutkimukseksi. On kiehtovaa ajatella, kuinka koko maailmaa rieponeesta ydinkatastrofista on syntynyt myöhemmin tulonlähde monille paikallisille. Jätän suosiolla itse onnettomuudesta kertomisen siitä paremmin ymmärtäville, mutta tästä selviää vinkkejä siihen, miten ydinvoimala-alueella voi nykyisin vierailla, miltä exclusion zonella nykyisin näyttää ja millaisia fiiliksiä päivästä jäi.

Tšernobyl ja ydinvoimalavierailu ei ehkä välttämättä korista ensimmäisenä niiden lomakohteiden top-kolmosta, mutta minulle se oli yksi niistä kohteista, jossa voisi ehdottomasti kerran elämässä mahdollisuuden tullen vierailla. Paljon kehuttu HBO:n sarja saattaa olla herättänyt mielenkiintoani (ja tietämystäni) entisestään, enhän ole joutunut kokemaan tuota aikaa itse.

Tšernobyl

Päiväretki Kiovasta vuoteen 1986.

Jos mielii vierailulle ydinvoimalaan, pääsee tottunutkin omatoimimatkailijakin etsimään itselleen mieluisan opastetun kierroksen, sillä yksin exclusion zonelle ei valitettavasti pääse –  ja ehkä ihan hyvä niin. Matkanjärjestäjän löytäminen tuskin kuitenkaan koituu ongelmaksi, sillä niitä löytyy netistä tusinoittain, ainakin jos lähtöpaikka on Ukrainan pääkaupunki Kiova.

Valitsimme siskoni kanssa Solo East -nimisen yrityksen, mutta halutessasi voi kurkata esimerkiksi GammaTravelin tai Get Your Guiden tarjoamia retkiä. Käytin turhaan melko paljon aikaa eri retkien vertailuun, koska lopulta kaikilla heillä tuntui olevan hurjan hyvät arvostelut ja samanlainen päiväohjelma. Päiväretki maksaa noin 90-110€, riippuen siitä haluaako vuokrata myös säteilymittarin. Lisäksi on suotavaa maksaa oppaalle tippiä. Meille riitti ihan yhden päivän säteilyannos, vaikka useamman päivän vierailuitakin ydinvoimalaan oli tarjolla. 

Lieneekö suositusta HBO:n sarjasta vai mistä, mutta ydinvoimalakierrosten suosio on noussut valtavasti viime aikoina. Me olimme pikkusiskoni kanssa liikkeellä sunnuntaina, joka oli oppaan mukaan edellistä lauantaita huomattavasti rauhallisempi päivä. Silloin alueella oli vieraillut jopa reilut 1000 henkilöä. Lähtiessä opastetulle ydinvoimalaretkelle, on mukana oltava hyvät kengät, pitkälahkeiset vaatteet ja passi.

MATKA RIISUMATTOMAAN NEUVOSTOAIKAAN

Aamun valjetessa kokoonnumme Maidan Nezalezhnostin aukiolla ja hyppäsimme Vitoon suuntana Tšernobyl. Jollain jukran tuurilla ryhmässämme oli ainoastaan neljä henkilöä ja opas, joten ryhmämme oli erittäin pieni muihin ryhmiin verrattuna. Sattumalta kaksi muuta ryhmässämme olivat vielä suomalaisia naista, jotka olivat puolen vuoden työprojektilla Kiovassa. 

Oppaamme oli oikein hurmaava paikallinen nuorimies, jolle itse ydinvoimala tuntui olevan suuri intohimo, eikä ainoastaan tulonlähde. Kommunikaatio englanniksi oli sujuvaa ja rentoa. Hän oikein toivoi pääsevänsä vastaamaan meidän mieleen juolahtaneisiin, ehkä hölmöihinkin, kysymyksiin. Meidän kauhuksi jo useamman vuoden opastaustastaan huolimatta häntä ei huolettanut vierailla ydinvoimalassa lähes päivittäin, sillä ”onhan minulla jo vaimo ja kaksi lasta.” Kun oppaat törmäsivät ydinvoimalan alueella toisiinsa, meidän opas heitti aina hauskaa läppää toisten oppaiden kanssa venäjäksi. Myöhemmin selvisi oppaamme olleen kovin haltioissaan saamastaan ryhmästä. Päivän päätteeksi hän halusi ottaa selfien meidän viisikosta muistoksi itselleen.

Alueen rajalla tarkastettiin ensin passit, allekirjoitimme vastuuvapautuslomakkeen ja saimme erittäin luotettavan oloiset mittarit kaulaamme. Tämän jälkeen Vito kurvasi sisään maailmanlopun alueelle. Cherevachin, Zalissyan ja Kopachin kylissä pysähdyimme ensimmäisenä. Ihastelimme sen ajan punaista Ferraria, eli Ladaa. Ferraria sai odottaa kymmenen vuotta ja niitä sai silloin vain punaisina. Jos halusi toisen värin, sai kuulemani mukaan odottaa vielä toiset kymmenen vuotta.

Tšernobyl

Astelin varoen kylän päiväkodin lattian lasin sirujen päällä säteilymittari kädessäni.  Tuntui kiehtovalta yrittää hahmottaa sellaisen pusikoituneen ja ränsistyneen kummituskylän olleen aikoinaan siisti kotikylä useammalle tuhannelle asukkaalle. Kaikkien talojen sisään ei paikallisten suositusten mukaan olisi enää suotavaa mennä, koska ne voisivat romahtaa milloin tahansa. Opas katsoi suosituksia toisinaan läpi sormien.

Erityisesti mieleeni jäi se, kun opas kertoi satojen ihmisten puolilaittomasti palanneen 30km eristysalueelle evakoinnin jälkeen. Yksi heistä oli 96-vuotiaana vanhuuteen menehtynyt entinen kansakoulun opettaja, jonka perhe oli menehtynyt sodassa. Ehkä hän ajatteli, ettei hänellä ole enää mitään menetettävää perheensä jo lähdettyä tai paikkaa mihin paeta – vaikea sanoa.

Jos valitsee useamman päivän kierroksen alueelle, pääsee kuulemma näkemään heitä, jotka ovat palanneet asumaan Tsernobylin alueelle. Hieman jäi vielä epäselväksi, saako kahden päivän kierroksella nukkua kylässä olevassa toimintakuntoisessa Tšernobyl -hotellissa, jossa yhden päivän retkellä pysähdyimme syömään lounaan hotellin ravintolassa.

TŠERNOBYL JA ITSE YDINVOIMALA

Matka jatkui Tšernobylin kylään. Tšernobyl on muistanut kaikkia niitä kyliä muistomerkillä, jotka oli jouduttu onnettomuuden vuoksi evakoimaan. Minulle tuli täysin yllätyksenä se, että kylässä on edelleenkin tuhansia ydinvoimalatyöntekijöitä, tutkijoita ja muita ahertajia hommissa, aina kahden viikon jaksoissa. Varsin metkoja olivat tosin kylän nykyiset säännöt, jotka menivät suunnilleen näin:

  • Kylän katuvalot paloivat ainostaan kaksi tuntia joka ilta, silloin kun ihmiset ajavat töistä kotiin.
  • Autojen on oltava pysähtynyt kello seitsemään mennessä.
  • Alkoholia tarjoillaan ainostaan yhtenä tuntina päivässä, olisiko ollut sitten 19-20.
  • Ulkonaliikkumiskielto on voimassa 21 eteenpäin.

Vihdoin vierailu eteni itse ydinvoimalan luokse. Ensimmäiseltä pysähdyspisteeltä pystyi näkemään kaikki kuusi reaktoria kerralla. Ensimmäinen ja toinen reaktori suljettiin 90-luvulla. Kaikken metkointa on kuitenkin se, että samassa rakennuksessa rähjähtäneen nelosreaktorin kanssa ollut 3 reaktori on ollut täydessä käytössä vielä 2000-luvulle asti. Viides ja kuudes reaktori olivat räjähdyshetkellä vasta rakennusvaiheessa, eivätkä ne koskaan päässeet varsinaisiin sähköhommiin. Suosittelen vahvasti tutustumaan onnettomuuden historiaan etukäteen, jottei päivä tunnu niin raskaalta, sillä mielenkiintoista informaatiota tulee päivän aikana paljon.

Ensimmäinen sargofagin ei ollut tarkoitus kestää kuin 30 vuotta, joten kesällä 2016 ydinvoimala sai uuden suojakuoren. Uusi suojakuori on aikamoinen insinöörien taidonnäyte, sillä vanhan sargofagin voidessa rikkoutua hetkenä minä hyvänsä, sitä ei voitu rakentaa suoraan toivotulle paikalle, vaan se jouduttiin rakentamaan ydinvoimalan vieressä ja siirtämään paikalleen valmiina. Rakennusvaihe kesti yli seitsemän vuotta. Uusi sargofagi on maailman suurin ja painavin kokonaisena paikalleen siirretty rakennelma ja sen toivotaan kestävän seuraavat sata vuotta. Seuraava haastava projekti on saada reaktorin sisälle jääneen, elefantin jalaksi kutsutun, radioaktiivisen ytimen poistetuksi sargofagin sisältä.

Tšernobyl
Tšernobyl eveliina tyllinen

Tšernobyl

AAVEKAUPUNKI PRYPJAT

Siihen aikaan Prypjatin kylä oli varsin edistyksekäs, jos vähääkään vertaa kylää muuhun neuvostoaikaiseen elämään. Tietynlainen neuvostopropaganda oli näkyvissä kylässä vahvasti, sillä kyläläiset saivat valtiolta varsin ensiluokkaisia palveluita, olivathan kyläläiset hyödyllisiä työntekijöitä valtiolle. Valtio oli tarjonnut kyläläisille kaiken, mitä vauvaboomin täyteinen nuorekkaiden asukkaiden kylä vain voisi toivoa. Heillä oli muun muassa oma sairaala, kahvila jokirannassa, huvipuisto ja supermarket.

Supermarketti oli silloin todella harvinainen, sillä omien ruokien itse valitseminen ei ollut muualla Neuvostoliitossa vielä ollenkaan itsestäänselvää. Kahvilan pihassa oli varsin hauska vesiautomaatti, joka oli siihen aikaan ollut kyläläisten kokoontumispaikka. Yhdellä rahalla oli saanut lasillisen kylmää vettä ja kahdella rahalla vettä siirapilla. Automaatissa oli ainoastaan yksi lasi, josta kaikki joivat – sen vuoksi ei oppaan mukaan kylässä koskaan turhia flunssia sairasteltu. Nokkelat asukkaat olivat aikansaratoksi keksineet lukuisia tapoja huijata ilmaista vettä yksinkertaisesta vesiautomaatista. Kylän huvipuisto ei valitettavasti koskaan ehtinyt virallisesti käynnistymään, koska virallinen avaus oli suunniteltu vapuksi 1986. Sairaalan portaalle oli tuotu palomiehen kypärämyssy, jonka säteilymäärä oli korkein päivän aikana näkemäni, yli 100.

Onnettomuuden tapahdutua kylät tyhjennettiin kaikesta irtotavarasta, jotteivat ne lähtisi innokkaiden varkaiden matkaan. Tuskin mediassa paljoa mainittiin, että osa säteilevistä vaatteista ja tavaroista kadotettiin viereiseen Pripet-jokeen. Nykyisin rakennukset alkavat murtumaan, eikä niihin pääse enää sisälle. Kylän koulu muistutti nykyisin paljon valtavaa nukkekotia. Kylässä oli vielä kaikki Neuvostoliiton aikaiset symbolit näkyvissä, mikä on nykyään jokseenkin harvinaista. Kierros päättyi paloasemalle, jonne HBO-sarjastakin tuttu Vladimir lähti tietämättömänä töihin onnettomuusyönä.

PRYPIJAT
Tšernobyl
Prypjat
Tšernobyl maailmanpyörä
Tšernobyl huvipuisto

HBO-SPOILERIT

Päivän aikana opas kertoi muutamia asioita suositusta HBO:n sarjasta, jotka eivät olleetkaan todellisuudessa menneet ihan niin, kuin sarja antoi ymmärtää.

  • Bridge of Dead on kuulemma vain Neuvostoaikaisen lehden liikkeelle laittama legenda, joka on jäänyt elämään. Räjähdys tapahtui yöllä ja räjähdys oli äänetön. Sillalta ei silloin ollut mahdollista nähdä voimalaa, nyt tosin on, koska uusi sargofagi on niin paljon alkuperäistä voimalaa korkeampi.
  • Sarjasta tuttu rakkaustarina palomies Vladimirin ja hänen vaimon välillä oli osin erheellistä. Pariskunta asui sarjasta poiketen paloaseman viereisissa taloissa, eikä keskellä Prypjatin kylää. 
  • Raskaana ollut vaimo on halannut juuri ennen Vladimirin kuolemaa häntä vain muutamia sekuntteja. Lapsi menehtyi pian syntymän jälkeen saamaansa säteilyyn. Vaimo on edelleen elossa ja saanut myöhemmin uuden miehen kanssa terveen lapsen.

DUGA 3

Iltaakohden päiväohjelmassa luki Duga 3. Auringonlaskun aikaan olin jo aivan ähkyssä kaikesta kokemastani ja näkemästäni, joten ajattelin ensiksi skippaavan koko militäärisen tukikohdan, näkeehän niitä myöhemminkin. Tuskinpa – tämä oli oikeasti vaikuttava.

Duga 3 on kylmän sodan aikainen 146m korkea ja 500m pitkä radio- ja tutkajärjestelmä, jonka tarkoitus oli ilmeisesti ollut häiritä ja kuunnella muun maailman radiotaajuuksia. Neuvostoajalle tyypillisesti antennihärveli oli rakennettu kaikessa hiljaisuudessa ja karttaan oli sen sijainniksi kirjoitettu hämäykseksi lasten kesäleiri. Alueelle pääsy oli täysin kielletty. Alueen työntekijät ja rakentajat olivat kirjoittaneet elinikäiset vaikenemissopimukset ja rakennelma pysyikin maailmalta yllättävän hyvin salassa. Valtava härveli oli paljastunut maailmalle vasta hämmästyttävän myöhään, ja turisteille se oli avattu vasta muutamia vuosia sitten.

Tšernobyl
Palomiehen kypärämyssy nosti lukemat yli sadan

Selvisin juuri ja juuri hereillä alueelta uloskirjautumiseen asti. Erittäin epäluotettavan näköisillä laitteilla tarkastettiin olimmeko saastuneet päivän aikana. Ei kuulemma tarvinnut huolestua punaisen valon syttyessä. Tosi tilanteessa laite kuulemma huutaa niin kovin, että vartijat osaavat tulla paikalle. Oppaan mukaan vain parin kiinalaisen turistin mutaiset kengät olivat aiheuttaneet hälytyksen. Olin hieman skeptinen, mutta silti tyytyväisenä kiipesin päivästä väsyneenä unille Viton takapenkille. Päivä oli raskas, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tšernobyl on opettavainen paikka ja siellä herää väkisinkin monia ajatuksia. Turistikierrosten tulevaisuus on hieman epävarma tällä hetkellä, joten en liikaa kannata aikailla, varsinkin jos haluaa nähdä rakennukset vielä pystyssä. Kiova on oiva kaupunki yhdistää ydinvoimalavierailuun, sinne löydät vinkkejäni täältä.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, miten onnettomuuden seuraukset näkyivät Suomessa kesällä 1986. Isovanhempieni mukaan ainakin kalastaminen ei ollut sinä kesänä kovin suotavaa ja joditabletit olivat loppuneet apteekeista saman tien.


Jukrat, joko seuraat minua sosiaalisessa mediassa?

Facebook: @korkkaritrinkassa

Instagram: @eveliinatyllinen

Twitter: @eveliinatylline

You Might Also Like...

13 Comments

  • Reply
    Sari / matkalla lähelle tai kauas
    24/11/2019 at 10:37 pm

    Olimme vuosi sitten Kiovassa. Harmiksemme päivä vierailu Tsernobyliin ei mahtunut mukaan. On kyllä varmasti ollut pysähdyttävä retki.

    • Reply
      Eveliina
      26/11/2019 at 4:38 pm

      Oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen, varsinkin kun en ole vielä syntynyt onnettomuuden sattuessa. Yksi kokonainen päivä riittää hyvin tuolle retkelle. (:

  • Reply
    Travelloverin Annika
    25/11/2019 at 9:51 am

    On tuo lohduton, näky voi mahdoton. On ymmärrettävää, että varsinkin suosittu tv-sarja nostaa turistimääriä, mutta jollain tavalla pidän vähän epäeettisenä tehdä tuskaturismista bisnestä. Sitähän toki on vaikkapa keskitysleiriretket Puolassa. Jonokaupalla busseja Krakovasta päivttäin.

    • Reply
      Eveliina
      26/11/2019 at 4:42 pm

      Tuokin on totta, mutta mielestäni tuo tuskaturismin (epä)eettisyyskään ei ole niin kovin mustavalkoista. Turistit eivät ole kuitenkaan olleen mukana tapahtuneessa, mutta haluavat ehkä oppia siitä ja ymmärtää historiaa. Eri asia on kuitenkin ne instaposeeraajat, joita itsekin näin muutamia poikkeamassa ohjatulta polulta ottamaan sitä täydellistä kuvaa. Samoin oppaat voisivat kunnioittaa valtion sääntöjä ja rajoituksia, eikä katsoa monia kehotuksia läpi sormien.

  • Reply
    Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    26/11/2019 at 11:05 am

    Kaikessa kauheudessaan mielenkiintoinen nähtävyys, vaikkakin sitä voisi pitää epäeettisenä. Tv-sarja on varmasti nostanut paikan suosiota ja saas nähdä tuleeko itse ikinä käytyä. Olen kyllä usein miettinyt, mutta toistaiseksi kohde jäänyt kokematta.

  • Reply
    Eveliina
    26/11/2019 at 4:43 pm

    Suosittelen kierrosta ehdottomasti ja Kiova on bonuksena päälle oikein mukava kaupunki viettää muutama päivä. 🙂

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    26/11/2019 at 8:58 pm

    Tuttuja maisemia omalta reissulta aiemmin tänä vuonna. Kirjoitin omista kokemuksistani hiljattain blogiinkin. Samat kohteet käytiin tosiaan läpi, mutta mielenkiintoisesti järjestys oli eri.

  • Reply
    Ne Tammelat
    28/11/2019 at 12:45 pm

    Tosi kiehtovan oloinen paikka. Muistan lapsuudesta hämärästi jotain uutisointeja tähän liittyen ja olihan se iso onnettomuus. Moni kehuu tuota sarjaa, ehkäpä pitää katsella se ainakin alkuun ja kyllä tuo kohteena osuu ehdottomasti outojen paikkojen kategoriaan, joihin meitä myös kiinnostaa kovasti matkustaa.

  • Reply
    Sini matkakuumeessa
    30/11/2019 at 12:44 pm

    Ollaan menossa kaverin kanssa tuonne ensi keväänä. On tosiaan tullut luettua lisääntyneestä turistien määrästä HBO -sarjan seurauksena. Meidän on tarkoitus ottaa privakierros niin saadaan kulkea oppaan kanssa omaan tahtiin.

  • Reply
    Anna K. - Kaukaa haettua
    30/11/2019 at 8:47 pm

    Mielenkiintoinen, ristiriitaisia ajatuksia herättävä juttu. Toisaalta tuntuu, että on väärin käydä tuolla, toisaalta taas että on oikein nähdä mitä räjähdys sai aikaan, mitä jätti jälkeensä.
    Itse muistan asian uutisista, (olin 13v) mutta ei minun mielestä mitään erityisiä suosituksia Suomessa silloin ollut. Ehkä ei kuitenkaan niin marjoja poimittu sinä vuonna. Sen muistan, että myöhemmin Loviisan ydinvoimalan edustajat joillain messuilla vähättelivät onnettomuuden osallisuutta epämuodostuneiden vauvojen syntymiseen Ukrainassa, vaikka aivan varmasti säteily oli syynä.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    01/12/2019 at 8:18 am

    Oltiin aikoinaan työporukan kanssa Solo Eastin matkassa Tsernobylissä. Mielenkiintoinen reissu, ja varsin koskettava. Tuli syksyllä katsottua myös tämä suosittu Chernobyl -sarja, joka oli todella hyvä! Sitä voi suositella kaikille, niin kuin retkeä Tsernobyliin niille, jotka haluavat nähdä millaista tuhoa onnettomuus sai aikaiseksi. Hiljaiseksi vetää, niin tätäkin postausta lukiessa kuin omaa reissua muistellessa: https://kohteenamaailma.fi/extreme/tshernobyl-pripyat/

  • Reply
    Maarit - niceMatkaaja
    04/12/2019 at 12:31 pm

    Olipas kiinnostava aikamatka oman nuoruuteni dramaattisiin tapahtumiin! Koskaan en ole itse edes ajatellut tuolla vierailevani, mutta taatusti menisin, jos Kiovaan päätyisin. Eräänlaista tuskaturismia tämäkin, mutta sitäkin on välillä syytä harrastaa. Maailma hahmottuu sen jälkeen, historian herätessä eloon, paremmin. AInakin näin kävi itselläni Auscwitzin visiitin jälkeen. Eihän näitä kahta paikkaa voi tietenkään rinnastaa, mutta tuskaturismia molemmat.

  • Reply
    VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi
    08/12/2019 at 5:32 pm

    Nyt oli mielenkiintoinen postaus! Olen niiin pitkään kuin muistan halunnut käydä Tšernobylissa. Suosio on kuulemma räjähtänyt käsiin ja ollaankin harmiteltu, että voi kumpa oltais tajuttu mennä ennen HBO:n sarjaa. Mielenkiintoisia lisätietoja tuosta miten sarjan tapahtumat erosi todellisuudesta.

Vastaa