11 työmatkalla Euroopassa sattunutta kommellusta

Terkkuja kiertueelta! Tapahtumakausi lähti toukokuussa niin ripeästi käyntiin, että kaiken vapaa-ajan on mielummin viettänyt kaukana läppäristä. Tuntuu jotenkin älyttömältä ajatella, että nyt on jo 35 tapahtumaa takana, vaikka vasta hetki sitten pakkasin pitkän tauon jälkeen laukut ja lähdin kuukaudeksi Englantiin. Nyt enää viisi tapahtumaa edessä.

Tänä vuonna olen ollut työmatkoilla hieman vähemmän kuin aiempina vuosina, mikä on ollut ihan hurjan virkistävää. Mielekästä oli, kun pääsin tuottamaan tapahtumia itselleni uusissa maissa, kuten Belgiassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Kaikissa maissa on aina ihan omat kommervenkkinsä. Vielä käyn ehkä Berliinissä ja Leipzigissa lokakuun lopulla.

Olen huomannut, että mielikuva työmatkoista Euroopassa saattaa olla ehkä ruusuisempi, kuin mitä se todellisuudessa on. Mun suosikki meme on se, jossa on teksti “So what is it like going on tour? You must see so many amazing places!” ja alla kuvat moottoritiestä, mäkkäristä, tyhjästä lompakosta ja huoltoasemasta. Jos olisin tehnyt memen itse, siinä oli varmasti vielä kuva raviradasta, sillä niillä meidän tapahtumista järjestetään iso osa.

Joskus työmatkalla saattaa ehtiä näkemään ja kokemaan jotain mahtavaa. Tänä kesänä ihastuin erityisesti Englannissa Peak Districtin kansallispuistoon ja Ghenttiin Belgiassa. Niistä haluaisin vielä kirjoittaa omat tekstinsä hieman tuonnempana.

Tuntuu vieraalta kirjoittaa taas tänne, en muista aiemmin pitäneeni useamman kuukauden taukoa kirjoittamisesta. Blogi on ollut melkoisen hunnigolla koko kesän, vaikka olen ollut reissussa enemmän tai vähemmän koko vuoden. Tarinoita matkakohteista olisi, mutta minulla on ehkä itselläni jonkin sortin ähky. Yritän ensiksi ihan vain opetella olemaan, jotta osaisin palattua levollisin ajatuksin noihin kesän hetkiin Euroopassa. Hiljaiselo täällä vihdoin loppukoon blogin luonnoksiin koostetuilla muistoilla kaikista niistä hoopoimmista kommelluksista, joita olen tässä neljän vuoden tapahtumauran aikana päässyt kokemaan.

Täältä tullaan…

1. Leipzig ja 14 000€ sängyt

Taisin olla viettämässä ihan ensimmäistä väliviikkoa kahden tapahtumaviikonlopun välissä 2018. Matkalla Lyonista Leipzigiin olin varannut Airbnb:n Leipzigin keskustasta ja soitellut hostin kanssa etukäteen avainten luovutuksesta. Hostin ilme oli melkoinen, kun mielikuva jostain tyttöporukasta vaihtuikin minuun ja kahdeksaan raksajätkään. Mies esitteli asunnon saksaksi ja minä koitin pokkana kääntää talon yksityiskohtien esittelyt tiimille: sängyt olivat caribialaista käsityötä ja arvoltaan reilut 14 000€, astiat keittiössä olivat matkamuistoja Equadorista ja taulut vaimon maalaamia. Ihme ja onni, ettei mitään viikon aikana hajonnut.

2. Tulkkauselämys saksalaisella rekkahuoltamolla

Parasta on, kun pääsen Saksassa tulkkaamaan erinäisiin rekkahuoltofirmoihin joitan lystikkäitä ongelmia. Kun saksalaisen palveluhalu hyytyy englanniksi, niin onneksi Tylli rientää mekko heiluen apuun tulkkaamaan sujuvasti perälautanostimien sielunelämää. Sitä voi miettiä kuinka monta sanaa perälautanostimen moottorin ympäriltä tiedät tai ymmärrät itse edes suomeksi. Jep, hymy hyytyi harvinaisen nopeasti.

Tämän elämyksen jälkeen onkin katsastukset ja vanteiden saatavuuden kyselyt sujuneet huomattavasti matalammalla kynnyksellä.

kielitaito, työmatkalla

3. SOS-puhelu…

Sama ajoneuvoteema jatkuu. Ollaan vuodessa 2019 ja parhaillaan matkalla Müncheniin. Ulkona ovat heinäkuun parhaimmat helteet ja ilmastointi on taas pahoittanut mielensä. Olin tohkeissani siitä, että viikolla saattaisi olla mahdollisuus käydä vanhoilla kotikulmilla Innsbruckin alppien alla. Auton vesipumppu kuitenkin keksi myös pahoittaa mielensä Baden-Württembergin vuoristoisille teille. Tuskin olin aiemmin edes tiedostanut sitä, kuinka monta SOS-puhelinta Saksassa moottoriteiden varsilla onkaan. Onneksi oli, saatiin sinne soittamalla hinausauto melko nopeaan. Siinä kohdin tiesin hylätä haaveet Innsbruckista, kun hinausmies heidän omalla korjaamolla kehotti meitä varaamaan hotellin Pforzheimista.

4. …hinurin kanssa treffeillä hinausautossa

Taksi oli tuskin ehtinyt lähteä huoltamon pihalta kohti hotellia, kun sain tekstarin hinausmieheltä. Siinä ei keskusteltu enää meidän auton hajonneesta vesipumpusta. Tiimin jätkät heittivät läpällä, että vastailet nyt hälle että auto saadaan nopeammin kuntoon. Samalla viikolla hengailimme tiimin kesken jossain Pforzheimin keskustassa nauttimasta kesäpäivästä, kun hinausmies kysyi viettäisinkö hänen kanssaan illan. Suostuin. Kaveri haki minut hinausautolla treffeille kaupungin keskustasta ja tarjosi matkalla Redbullin. Kuinka moni voi sanoa olleensa treffeillä hinausautossa hinaamassa bemaria päihdekeskuksen parkkipaikalta?

5. Hullu taksikuski Liverpoolissa

Työmatkalla Liverpoolissa eräs aurinkoinen kesäpäivä otimme klassisen brittiläisen taksin kaupungilta hotellille. Istuimme kolmisin taksin kolkoille takapenkille. Koitimme alkuun jutustella kuljettajan kanssa kuulumisia, mutta puheet loppuivat viimeistään ensimmäisiin valoihin, kun taksikuski veti ensimmäisen äkkijarrutuksen käsijarrulla. Kaasua löytyi ja käsijarrua käytettiin toistamiseen. Me istutaan sanattomina kynnet toistemme reisissä takapenkillä. Perillä taksikuski mutisi jotain Suomesta ja Mika Häkkisestä.

Täältä voit muuten lukea lisää hauskoja huomioita Englannista.

Liverpool, UK

6. Passi lentokoneeseen

Aamulento syväunessa Berliiniin. Herätessäni muut riehuvat jo käytävällä laukkuinensa. Kerään tavarat ja juoksen bussiin. Terminaalissa tajuan jättäneeni passin siihen lentokoneen etutaskuun. Heittopussina juoksin info- ja löytötavarapisteillä pitkin Tegelin lentokenttää. Vihdoin eräs virkailija osasi sanoa, että passit ovat Saksassa arvotavaroita, joita voi käsitellä ainoastaan poliisi. Painelin Tegelin poliisitoimistoon kertomaan huolimattomuudestani ja leppoisat poliisit lupasivat hommaa selvitellä. Osasin jo nähdä, kuinka työkaverit painoivat jo torvea parkkipaikalla. Olisi pitänyt olla jo matkalla Leipzigiin. Poliisi kertoi passin löytyneen, mutta sen tulossa kestäisi 20 minuuttia. Kysyin, voinko noutaa passin kun lähden kotiin. Se sopi ja vaihdoimme numeroita. Olin jo juossut melkein autolle, kun poliisi jo soitti passin saapuneen. Palasin hakemaan passia ja lähtiessäni vielä kummatkin poliisit halusivat hämmentävästi halata minua.

Opit on opittu, älä käytä istuintaskuja lentokoneissa.

7. Festariaidat kainalossa Pörssitalon marmoriportaikossa

Yritys, jolle teen tapahtumia, listautui Helsingin pörssiin muutama vuosi sitten. Ihan en täysin muista miksi, mutta minä ja työkaverini kannoimme festariautoja Helsingin pörssitalon sisälle. Huone jossa ITF-tilaisuus järjestettiin, sijaitsi fiinin pörssitalon toisessa kerroksessa, eikä sinne ollut kulkua kuin super kapeaa marmorisennäköistä portaikkoa pitkin. Jokaisella askelmalla sai pidättää hieman hengitystä jännityksestä. Bonukseksi, portaikkoon pääsi ainoastaan kävelemällä festariaidat kainalossa erään ison pankin hienojen coctail-tilaisuuksen läpi.

Välillä on hävettänyt, enää harvemmin.

8. Spektin ja Uniikin kanssa lavalla Narinkkatorilla pingviinipuvussa

Toivottiin, että esittäisin pingviinipuvussa toimitusjohtajaa Jaakko Saariluoman humoristisessa haastattelussa, koska kukaan täysikasvuinen ei tuohon pukuun olisi mahtunut. Sitten pingviinin tehtävänkuvaan kuului jorasi Macho fantasticon tahtiin lavalla Spektin ja Uniikin kanssa.

Tässä duunihetkessä tanssitti lisäksi se, että mun asunnonostotarjous oli hyväksytty ihan hetki aiemmin.

rushfactory-23-10-18-narinkkatori-65

9. Thaikaraoke Reeberbahnilla

Vietettiin taasen väliviikkoa, tällä kertaa Hampurissa. Koko rytmiryhmän voimin vietimme iltaa Hampurissa ja yllättäen uteliasuus vei katsomaan miltä se kuuluisa Reeberbahn oikein näyttää. Ihmettelykierroksen jälkeen päädyimme parin pubin kautta thaimaalaiseen karaokepaikkaan. Lauluvuoroja sai sitä mukaan kun osti drinkkejä. Lauloimme ja tanssimme sillä mentaliteetilla, että tuskin täällä tuttuja tulee vastaan. Riemu repesin viimeistään silloin, kun huomasimme paikan soittavan biisejä Youtubesta, mistä seurasi epävireisiä suomiklassikoita koko loppuillaksi kaikkien iloksi.

Hampuri – kokemuksia, vinkkejä ja fiiliksiä

10. Syväkyykkyhaastattelu Saksan TV-kanavalle

Saksan yksi isoimmista televisiokanavista halusi haastatella eräässä tapahtumassa tuottajaa televisiolähetykseen. Ensiesiintymiseni Saksan TV:ssä oli vähintään koominen, koska olen todella lyhyt ja haastattelija oli todella pitkä. Jotta en joutunut katsomaan taivaisiin koko haastattelun ajan, haastattelija veti syväkyykkyä edessäni koko kuvauksen ajan. Tuo huvittaa edelleen, enkä ole sitä haastattelua pahemmin kyennyt itsekään katsomaan.

Onneksi viime kesänä radiohaastattelu YLE:lle oli huomattavasti iisimpi.

11. Yks mäkkärin vege, kiitos

Muutama viikko sitten työmatkalla Tanskaan, ihan siinä Saksan rajalla, pysähdyimme keskellä yötä Mäkkäriin tilaamaan ruokaa. Leipääntynyt myyjä palveli jälleen ainoastaan saksaksi ja latasin koko tiimin bigmac-tilaukset myyjälle. Lopuksi pyysin itselleni jotain kasvishampurilaista ja otin sen ainoan vaihtoehdon. Kääreissä koreili pelkät hampurilaispullat, välissä ainoastaan ketsuppia ja sipulisilppua.

Selkeästi rangaistus tilata vegeä Saksassa.


Moikataanko myös Instagrammissa ja Facebookissa?

Utelias turkulainen seikkailija, joka matkoilla pakollisten nähtävyyksien sijaan rakastaa löytää luontokohteita, joissa voi tuntea kunnolla elävänsä. Vapaus, adrenaliinikiksit ja käsilläkävely viehättävät. Ihanaa, että olet löytänyt tänne, toivottavasti viihdyt!

18 Comments

  • Heh, täytyy kyllä todeta, että varsin paljon olet työmatkoilla päässyt (tai joutunut?) kokemaan! Taitaa olla niin, että omalla kohdalla ei edes vapaa-ajan matkoilla ole yhtä montaa juttua, joita ainakaan äkkiseltään tulisi mieleen, vaikka kaipa niitä miettiessä keksisi. Ja mahtava tuo mäkkärin vege, haha.

    • Hahah jep, tuollaisten "kasvisruokien" vuoksi vegeruoka varmaan alkuun sen maineensa sai...Aivan varmasti keksisit, jotain odottamatonta kun tapahtuuu aina, oli kyseessä sitten työ- tai lomamatka. :D

  • Hauskoja juttuja kyllä aina sattuu reissussa :D Osa ei välttämättä naurata siinä hetkessä, mutta vielä vuosia myöhemmin kyllä. Näitä oli mukava lukea. Ja hei, ehdottomasti postausta Peak Districtistä!

    • Hauska jos nauratti, olin näitä koostanut jo vuosia luonnoksiin - muutoin olisi varmaan päässyt suuri osa näistäkin jo unohtumaan.Lupaan kirjoittaa Peak Districtistä lähiaikoina, ihan mieletön kansallispuisto!

  • Hauskoja juttuja. Niitähän työmatkoilla ja muutenkin voi sattua tai olla sattumatta. Kirjoitin viime vuonna omasta ensimmäisestä työmatkasta 1996 Taiwaniin, joka oli myös ensimmäinen lentoni Köpiksen ja Bangkokin kautta maahan ja takaisin. Kaikke sitä sattuikin matkalla, kuten matkatavaroiden myöhästymiset kuin väärä vaatetus (ns. kulmahousut ja kauluspaita) Bangkokin lämmössä. Intian työmatkoista riittäisi juttua kyllä useammaksi osaksi -- sen verran säätöä ja vääntöä niillä matkoilla on ollut eikä vähäisempänä ikävät "paskataudit" -- ja niin kuin yleensä totean "Kuiva pieru Intiassa on matkamiehen unelma", niin ei se vielä ole päässyt toteutumaan.

    • Hahahah, tarvitseekin siis iloita siitä, että omat työmatkakohteet on toistaiseksi olleet maissa, joissa kraanavettä voi juoda suhteellisen huoletta ja vessojen sijainteja ei tarvitse scoutata etukäteen.Euroopan ulkopuolella kommelluksia ja väärinymmärryksiä sattuu varmasti herkemmin jo suuremmista kulttuurieroista. :D Tarviikin käydä tutustumassa sinunkin postaukseen!

  • Huikeita sattumuksia! :D Muutenkin tämä oli tosi hauska postausidea - voisin toteuttaa tällaisen itsekin :) Tosin ihan vaan lomakommelluksina.

    • Ehdottomasti kannattaa toteuttaa, siitä vain. ;) Olin itsekin keräillyt muistiin blogin luonnoksiin näitä valmiiksi.

  • Treffit hinaajan kanssa ok kyllä piste I:n päälle sillä reissulla. 😆

    • Sanoppa muuta! Oikeastaan jäi mainitsematta, mikä sillä reissulla treffien varsinainen kohokohta oli. Kun bemari oli saatu hinattua huoltamolle, hän kysyi lähdenkö hänen tykö katsomaan leffaa. Samassa lauseessa hän mainitsi, ettei ollut vielä muuttanut pois vanhemmiltaan. Kieltäydyin. 😆

  • Työpsykologin työssä ei koskaan mitään kivaa tapahdu. Paitsi kerran etäpalaverissa yks toimitusjohtaja meikkasi itseään kameraan katsoen (luuli, että se ollut päällä), oli siinä huulipunaosuudessa meillä muilla naurussa pitelemistä

    • Haha. 😆😆 Luulen, etteivät ne hauskat jutut tule vain heti mieleen!

  • Tämäpä oli piristävä postaus! Kaikenlaisia kommelluksia sitä sattuukin, mahtava että olet laittanut näitä ylös että eivät unohdu. Omat työmatkat aikoinaan tuntuvat näihin juttuihin verrattuna jokseenkin tapahtumaköyhiltä, vaikka varmaan kaikkea pientä töhöilyä ja väärinymmärryksiä onkin sattunut. Nykyisessä reissuelämässä kommellukset varmaan useimmin liittyy yhteisen kielen puuttumiseen tai rajalliseen hallintaan, nytkin Saksassa perusasiointi kyllä sujuu paikallisella kielellä, mutta monimutkaisempien kuvioiden selittämisessä menee äkkiä hankalaksi.

    • Kaikkea sitä tuntuu sattuvan ihan kaikissa töissä, niitä tuskin vain muistaa ihan äkkiseltään. 😆 Kielitaidon rajallisuudesta syntyy aina epäselvyyksiä, mutta ne melkein opettavat aina kieltä parhaiten.

  • Ihan mahtavia kokemuksia ja muistoja! :) Näitä oli hauska lueskella, tapahtumien parissa kun itsekin työskentelen freelancermielisesti. Tällä hetkellä olen evakossa muissa hommissa täällä Lissabonissa, mutta ehdottomasti Suomeen palatessa täytyy käydä heittämässä muutaman tapahtumaduunit taas väliin. Se on ihan älyttömän hauskaa hommaa, kaikessa rankkuudessaankin, heh. :) Macho Fantasticoa on tullut jorailtua itsekin joskus, tosin yleisössä vaan! :D

    • En tiennytkään, että tehdään duunia samalla alalla! Tapahtumahommissa ei kyllä tylsää taida tulla 😆

  • Aikoinaan tuli tehtyä useampikin päivätyömatka Euroopan kaupunkeihin - eikä niillä tosiaan nähnyt yleensä kuin lentokentän, taksin ja kokoustilan, eli eivät ne mitään nähtävyyksien katselumatkoja todellakaan ole! Intiassa hampurilaisen saa lampaan lihalla, mutta nautaa ei tietenkään ole tarjolla, eli maassa maan tavalla, Saksassakin :-)

    • Tuo on kovin totta, että ne työreissut eivät kovin glamourisia lomareissuja ole. Toisaalta on ollut äärettömän opettavaista työskennellä Suomen ulkopuolella, vaikkakin säännölliset työmatkan aika väsyttäviä ovatkin.

Vastaa