Kuinka mahdollistaa irtiotto arjesta?

Huomasin elokuussa, etten oikeastaan voinut niin hyvin, kuin voisin. Mikään ei tavallaan ollut huonosti, mutta huomasin tehneeni viimeisen vuoden ajan enkä turhan paljon töitä, ahdistuvani omistamistani asioista ja kaipaavani ihan kunnollista irtiottoa arjesta. Halusin karistaa aikuisuuden pölyt toviksi, mutta sen opiskelijan huolettomuuden saavuttaminen tuntui jo menneeltä junalta. Yllätyin ymmärtäessäni sen, että nyt kun en ollut enää opiskelija, lähteminen ei tuntunutkaan enää niin helpolta.

Oikeastaan olin vain istunut liian pitkään ihan miellekkäällä luennolla samassa tilassa tajuamattani tarvitsevani välituntia.

Loukussa omistamissa asioissa ja liiallisessa aikuisuudessa

Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta tiedostin tekeväni ehkä liikaa töitä. Mielessäni kuvittelin arvottavani aikaa rahan edelle, mutta olin näemmä toiminut täysin päinvastaisesti. Ehkä siksi, että koen innostusta työstä. Kiertue-elämän aikana ei myöskään oikein osannut hahmottaa laiminlyöneensä sitä tavanomaista vapaa-aikaa. Samalla olin laiminlyönyt säännöllistä treenaamista, mikä ei heijastunut ainostaan omaa energiaan. Niskakivut olivat muuttuneet säännöllisiksi ja koin päivittäin mukavia päänsärkyjä. Kävin hierojalla ja jopa osteopaatilla hakemassa jumppaohjeita, joilla on vaiva toistaiseksi selätetty.  

Kuuntelin samoihin aikoihin kirjaa kuluttamisesta. Huolimatta siitä, että koen olevani melko minimalistinen mitä tulee tavaraan, kirjan kuunneltuani aloin jälleen kyseenalaistamaan kaikkea omistamaani tavaraa ja myymään sitä pois nettikirppareilla.

Asunnon kohdalla fiilikset olivat tosi ristiriitaiset. Kaksio on kaikinpuolin mieluisa, enkä toivoisi asuvani missään muualla. Asunto on mielestäni lähes täydellinen, mutta se että olin siinä jumissa ei tuntunut täydelliseltä. Asunnossa oli ASP-laina, jonka ehtojen mukaan sitä saa vuokrata ainoastaan erityisellä luvalla. Erityisiksi syiksi luettiin esimerkiksi työ muulla paikkakunnalla tai asevelvollisuus. Olisin voinut ostohetkellä tutustua lainan ehtoihin paremmin, mutta silloin taisin olla niin innoissani vain mahdollisuudesta ostaa asunto. Asunnon osto ei kuitenkaan kaduta minua hetkeäkään, päinvastoin. Autostani vaikka kuinka paljon pidänkin, sain aina hermot tilttiin kun sen akku reistaili, tiiviste vuosi tai se piti vaikka vain katsastaa.

irtiotto arjesta sintra

Irtioton esteenä on usein jokin olisi siistiä, mutku … sitku 

Ennen kun olin tiedostanut ongelmaa, koin olevani jotenkin loukussa omistamissani asioissa. Huomasin kokevani omistani tavarat, asunnon ja auton lähinnä taakaksi ja olevani sitoutunut niihin. Ehkä jopa jonkin tason ahdistusta, vaikka se ei ehkä kuvaa kunnolla sitä kokemaani fiilistä. En ehkä ensisijaisesti kokenut taloudellista-ahdistusta, vaan pikemminkin niin, että tämän omistamisen vuoksi en voi tehdä näitä ja näitä asioita, mitkä osaltaan rajoittavat sitä ihannoimaani vapauden tunnetta, eikä irtiotto arjesta olisi muka mahdollinen. Luulen, että monet voivat samaistua tähän tunteeseen. Lahjakkuuteen keksiä ongelmia, niinkuin niihin ei löytyisi ratkaisua…

”En voi vuokrata asuntoa, koska siinä on ASP-laina”

”Auto tarvitsee parkkipaikan/huoltaa/katsastaa ja kulut juoksevat silti”

”Minun pitää käydä toimistolla”

Olisipa joku ollut näkemässä sen hehkulampun syttymisen yksi syyskuinen lauantaiaamu, kun muutamat yksinkertaisen oivallukset valaisivat koko hetken. Se oli suorastaan läpimurto. Suunnittelin asiat ruutupaperille ja soitin Samulille kiertueelle aivan tohkeissani. Hän innostui ja sen jälkeen alkoikin melkoinen touhu, jotta muutaman kuukauden irtiotto arjesta olisi mahdollinen. Aikaa oli lopulta aika vähän, koska lokakuussa edessä oli vielä kahden viikon työmatka ennen lähtöä.

Touhukkaat kuukaudet, motivaationa irtiotto arjesta

Suunnitelmat olivat tuskin olleet paperilla tuntiakaan, kun olin tarkastanut vuokratason, varannut pankkiin verkkotapaamisen ja valokuvannut asunnon. Seuraavalla viikolla vaihdoin ASP-lainan tavalliseksi lainaksi. Siis niinkin pieni oivallus, että ASP-lainan eduista luopuminen voi avata ovia kuitenkin paljon miellekäämpiin mahdollisuuksiin, kun kämppää saa vuokrata silloin kuin huvittaa. Näin jälkeen päin en oikein tiedä miksi edes keinuin tuossa ASP-lainan turvallisentuntuisessa kehdossa niin pitkään. Löysin nopeasti vuokralaiset, jotka etsivät muutamaksi kuukaudeksi kalustettua asuntoa. Lupasivat pitää vielä viherkasvitkin hengissä. Kävi aikamoinen tsäkä.

Irtiotto arjesta mielletään ehkä hetkeksi täysin töistä pois hyppäämiseksi, minkä miellän hieman mustavalkoiseksi ajatteluksi. Toisinaan vain maisemanvaihto voi jo tehdä ihmeitä. Pandemiaa saamme kiittää siitä, että mahdollisuus tehdä töitä etänä on tullut ehkä jopa jäädäkseen. Nyt kun fyysistä toimistolla olemista tuskin enää nähdään ainoana oikeana tehokkaana työntekona, on töiden puolesta ehkä se suurin jännitys siinä, että uskaltaa kysyä. Omalla kohdalla kysyminen kannatti ja muutaman kuukauden poissaolo toimistolta onnistui aika helposti. Teen toki jonkin verran töitä etänä.

Autosta päätin myös luopua, mutta avoauto on kaikinpuolin fiksumpi myydä keväällä. En sitä olisi oikein ehtinyt kaiken muun ohella nyt edes myymään. Talveksi auto seisontaan vanhemmille. Olen toiveikas sen suhteen, että yhteiskäyttöautot yleistyvät pian Suomessa sen verran, että auton voi vain ottaa kadulta yhtä helposti kuin potkulaudan.

Happihyppy aikuisuudesta tuntui juuri oikealta ratkaisulta

Jos palaan siihen loppukesän hetkeen, kun mietin miten voisin tuntea taas sen tutun innostuneisuuden ja vapauden, nauraisin näin jälkeenpäin omille ahtaille ajatuksilleni. Olin varmaan odottanut sen kellon soivan itsekseen välitunnin merkiksi. Sitä olisin saanut odottaakin vielä jokusen vuoden. 

Syy, miksi halusin tästä näinkin pitkästi kirjoittaa, on ehdottomasti se, että jos olet haaveillut jostain, niin pohdi hetki asioita mitkä koen olevan omannäköisen elämäsi esteenä. Kun ne asiat selvittää sieltä mielensyövereistä selkeiksi lauseiksi, niin niiden mahdottomuus saattaa alkaa tuntumaan ehkä jopa naurettavilta. Niin kävi ainakin omalla kohdallani.

Tällä hetkellä olen välitunnilla Azoreilla ja huomenna toivottavasti valloitan Portugalin korkeimman vuoren. Koti on vuokrattuna vielä seuraavat kolme kuukautta, mutta kodittomuus ei tunnu pahalta ollenkaan. Nyt ajattelin lähinnä taas innostua uudelleen valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Opetella ajamaan dronella ja löytää kadonnut liikunnan ilo. Seikkailla ja nauttia hetkestä.


Moikataanko myös Instagrammissa ja Facebookissa?

Valid for bookings made before 1 December 2021 9:00 (UTC+1). Other promotional conditions apply. 

Utelias turkulainen seikkailija, joka matkoilla pakollisten nähtävyyksien sijaan rakastaa löytää luontokohteita, joissa voi tuntea kunnolla elävänsä. Vapaus, adrenaliinikiksit ja käsilläkävely viehättävät. Ihanaa, että olet löytänyt tänne, toivottavasti viihdyt!

6 Comments

  • Kuulostaapa kiehtovalta hypätä pois ahdistavasta tilanteesta ja saada uutta kokemusta ja näkökulmaa elämään. Jotain noista tunteista tunnistan minäkin, ehkä pienemmässä mittakaavassa kylläkin. Jos elämäntilanteeni joskus olisi ollut kiinni ASP-lainasta ja autosta, olisin voinut hypätä joskus minäkin, ainakin vähän, mutta kun ne elämän rajat tulivat erittäin mielekkäästä työpaikasta, erinomaisesta aviopuolisosta töineen ja harrastuksineen ja kaikkein eniten neljän lapsen kasvattamisesta ja auttamisesta aikuisuuteen asti, ei kovin isoja hyppyjä tullut mieleen tehdä. Mielekästä ja antoisaa elämää toivotan! Aila

    • Kiitos kauniista kommentistasi Aila. Ymmärrän täysin sen, että on paljon elämäntilanteesta kiinni. Itselläni on helpompaa juuri sen vuoksi, että poikaystävälläni samat kiinnostuksen kohteet ja maailma viehättää, mutta ei myöskään ole vastuussa kuin itsestään. Eikös teillä nyt ole pian seikkailut uudessa alussa, kun lapset ovat jo vanhempia? ;) Ihanaa marraskuuta!

  • Noinhan se on:) Vapaus asuu meissä itsessämme ja omat päätöksemme voivat vapauttaa tai sitoa meitä. Julkaisin juuri mietteitä tästä omassa blogissani. Tässä linkki https://finintirol.fi/aikuisuuden-suurin-huijaus-on-vapaus/Mikäli olet Azoreilla talvikautta niin olisi kiva kuulla millaista siellä on nyt, kun meillä täällä Itävallassa alkaa olemaan talvikausi. Mietteissä on myös irtiotto, jollei nyt täysin niin vähintään talvikautena ja sopiva paikka on etsinnässä.

    • Luinkin tuon sinun postauksen, se oli aivan huikea! Ihan loistavaa pohdintaa.Olin hetki sitten Azoreilla kaksi viikkoa, sen vuoksi nyt tämä pieni viive vastauksissa. :) Azoirella on melko lämmin ilmasto vuoden ympäri ja trooppset tuulet, lämpötilat jossain 20 asteen molemmin puolin. Toisinaan tarkeni lyhythihaisilla, sateen sattuessa ja tuulisella kelillä viileämpää. Suosittelen kovin Azoreita, mieletön kohde! Kirjotan niistä varmaan hieman myöhemmin.

  • Tuollainen irtiotto arjesta olisi omallakin kohdalla tullut jo tehtyä, mutta meillä siihen on ollut esteenä Marikan työ. Hänen työ kun on sellainen, että sitä ei etänä pysty tekemään.Paljonko muuten lainan korko nousi, kun vaihdoit ASP-lainan "tavalliseksi" lainaksi?

    • Työt aina vaikeuttavat asiaa ja silloin asiaa joutuukin puntaroimaan vähän eri vinkkelistä. Paljon te olette maailmaa jo ehtineet näkemäänkin!Ja hitsit, sain paljon paremman koron lainalle, kun korot ovat aika matalalla. Oli hyvä päätös kaikin puolin. Etu oli myös siinä, että minulla on pankkiasiat pienessä pankissa, joten asia sujui aika nopeasti. Olen kuullut, että isojen kaupunkien pankeilla olisi nyt aika paljon jonoja? :)

Vastaa