Sri Lanka, Kalpitiya: Leijasurffauksen aloittaminen saattaa muuttaa koko elämän

Leijasurffauksen tai leijalautailun aloittaminen on kiehtonut minua siitä lähtien, kun katselin lajia rannalta käsin Kenian Watamussa. Tuolloin ei kuitenkaan ollut aikaa käydä kurssia ja laji jäi kytemään mieleeni pitkäksi toviksi. Kun syyskuussa poikaystäväni täytti 30-vuotta, koitin pohtia hänelle jotain erityistä syntymäpäivälahjaa. Keksin mahtavan idean – vuoden vaihteessa tiesin meidän matkustavan Sri Lankaan ja selvitin, olisiko lajin aloittaminen mahdollista siellä. Innosta soikeana löysin aivan huikean leijasurffikurssin Sri Lankan Kalpityiasta ja ostin kurssin meille molemmille. Olin kurssista niin tohkeissani, että ihmettelen vieläkin, miten onnistuin pitämään salaisuuden hänen syntymäpäivään asti salassa.

Turhautumista, holtittomia ilmalentoja ja mustelmia, mutta myös nopeaa oppimista, lukuisia onnistumisen tunteita ja vauhdin hurmaa – sitä on leijasurffauksen aloittaminen. Näin jälkeenpäin en voi olla kuin tyytyväinen siihen, että päätimme satsata kurssiin. Lajin opettelu itsekseen on melkoisen hankalaa ja ehkä jopa hieman vaarallista, koska leijan voima on käsittämättömän suuri. Varusteita ei myöskään saa ihan kuka vain lainaksi, jos aiempaa taustaa lajista ei vielä ole.

Kirjoitin tätä postausta luonnoksiin kurssin viimeisen päivänä istuen rannalla sateelta paossa odottaen parempia tuulia. Tuo päivä olisi minun viides kitepäivä, jos tuulet sen sallisivat. Olin oppinut leijasurffaamaan jo yhteen suuntaan ja onnistunut jo muutaman kerran saamaan karanneen laudan takaisin leijan avulla. Toivoin sään kovasti muuttuvan, jotta pääsisin vielä yrittämään leijasurffausta tuuli-ikkunan kumpaankin suuntaan, missä en vielä ollut harmikseni onnistunut. Laji oli vienyt minut jo aivan mennessään.

ijasurffauksen aloittaminen Kalpitiya

Leijasurffauksen aloittaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa, kuin luulin

Leijasurffauksen aloittaminen vaatii vain uskallusta ja pitkäjänteisyyttä. Perusteiden oppiminen vie aikaa ja jokainen oppii omaan tahtiin. Laji näyttää niin uskomattoman helpolta kun sen osaa, mutta kun saa itse leijan hallittavaksi ensimmäisiä kertoja, alkaa lajin haasteellisuus nopeasti valjeta. Aloittelijana siis turha odottaa hyppäävänsä ensimmäisenä päivänä laudalle ja vetävänsä ensimmäisen päivän päätteeksi huimia hyppyjä, niinkuin ehkä itse omissa optimistisissa mielikuvissani ajattelin.

Samuli oli kokeillut leijaa jo kerran aiemmin lumella, mutta ei kuulemma ollut siinä kovin kehuttavasti onnistunut. Minä en ollut lajia koskaan kokeillut, mutta uskoin aiemmalla lautailutaustalla olevan apua lajin aloittamiseen. Näin jälkikäteen voin myöntää, että oliha siitä huimasti apua. Wakeboardingista on kuulemma eniten hyötyä, mutta mikään lautalajitausta ei ole kuitenkaan välttämätöntä, eikä ole edellytys lajin aloittamiseen. Meidän kurssilla oli samaan aikaan tyttö, joka ei ollut koskaan kokeillut mitään lautalajia. Hänkin surffasi muutaman päivän jälkeen oikein hyvin, mutta tarvitsi tietenkin hieman enemmän aikaa tasapainon löytämiseksi laudalla. Leijasurffauksen oppiminen kestää pitkään, enkä usko lajissa olevansa koskaan valmis.

Kuinka kauan leijasurffauksen oppiminen kestää?

Ensimmäisenä leijasurffipäivänä tuulet olivat vähän laihat ja puuskittaiset, joten kovin pitkään en ehtinyt kiten kanssa harjoittelemaan, ehkä noin puolisen tuntia. Kun sain vedessä leijan kiinni itseeni ensimmäisiä kertoja, lähinnä holtittomasti mäiskin sitä veteen, koska en millään tuntunut ymmärtävän tuulen käyttäytymistä. Onneksi opas oli minussa kiinni omalla turvaköydellään ja kertoi ohjeita aina tarpeen tullen. On kuitenkin niin siistiä nähdä, kuinka nopeasti lajissa kehittyy. Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo varma, ettei koko hommasta tulisi mitään. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja jatkoin sinnikkäästi yrittämistä, vaikka olin jo alkanut hieman pelkäämään koko kiteä ja sen hurjaa voimaa.

Kurssilla hypättiin melko suoraan itse asiaan, joten en voi kuin suositella muutamaan Youtube-videoon tutustumista ennen lajin aloittamista, jotta kaikki ei tule vedessä aivan uutena asiana. Minä itse lähdin kokeilemaan täysin untuvikkona ja ensimmäisen päivän iltana ahmin kourallisen videoita, jotta ymmärsin termit upwind ja downwind sekä mikä on tuuli-ikkuna. Kurssilla pieni kielimuuri saattaa välillä hankaloittaa perusteiden ymmärtämistä.

Itse leijan ohjaaminen muistuttaa hieman ratsastamista, sillä leijaa ohjaillaan oiken ja vasemman puolen naruista puomin avulla. Puomia säädellään pienen narun varassa myös ylös ja alas, mikä tavallaan määrittää kuinka paljon voimaa leijaa saa. Puomi vapautetaan aina yläasentoon paniikin tullen tai kun haluaa pysähtyä haukkaamaan happea. Alkuun minulle oli ihan hirveän vaikeaa olla roikkumatta täysin voimin puomista kinkkisen tilanteen tullen, mikä tietenkin yllytti leijaa ja tarkoitti aina ilmalentoa ja leijan mäiskähdystä veteen.

Bodydrackinging merkitystä ei kannata vähätellä

Toisena päivänä lähdin taas vapisevin käsin tutustumaan kiteen ja pääsin jo hieman jyvälle siitä, miten leijaa voi tuulessa hallita. Silti säikähtäessäni unohdin aina vapauttaa puomin yläasentoon. Taisi oppaalla mennä välillä minuun hermot, koska tässäkin vaiheessa hän oli vielä kiinni minussa oman turvavaijerinsa avulla. Ilman hänen neuvojaan minun takanani en olisi ikinä päässyt lajissa näinkin pitkälle. Toisena päivänä keskityin bodytrackingiin, joka tarkoittaa vedessä leijan avulla liikkumista. Käytännössä opetellaan siis leijan avulla liikkumaan vedessä ensin turvallisesti, jotta jossain vaiheessa liikkuminen onnistuu myös laudan kanssa. Harjoittelin sinnikkäästi ja jossain vaiheessa opin luottamaan leijan voimaan ja nauttimaan sen mahdollistamasta liikkumisesta. Bodydrackinging harjoittelemista ei kannata vähätellä, sillä sen taidon avulla on mahdollista liikkua vedessä hakemaan esimerkiksi jaloista irronnut lauta vedestä myöhemmässä vaiheessa. Tietenkin se tuntuu ehkä hieman tylsältä, kun haluaisi jo päästä kiitämään laudan avulla.

Tässä vaiheessa kiteni mäiskähteli veteen vielä tämän tästä ja koitin parhaani mukaan harjoitella kikkoja leijan nostamiseksi takaisin ilmaan, harvoin siinä vielä ilman opasta onnistumatta. Toisen päivän päätteeksi opas irrotti oman turvaköytensä minusta ja pääsin ominpäin leijan kanssa veteen harjoittelemaan bodytrackingia. Samuli oppi tämän hieman minua nopeammin ja pääsi jo kokeilemaan lautaa. Hän sanoi muutaman oikein pitkän ja holtittoman ilmalennon jälkeen, että olisi ehkä halunnut oppia vielä varmemmaksi kiten kanssa ennen laudalle nousemista. Ilmalennot toki opettavat nekin nopeasti, haha.

ijasurffauksen aloittaminen Sandbar
Siinä mennään, jee!

Kolmaspäivä: ensimmäistä kertaa laudalle ja heti kunnon äksidentti

Kolmantena päivänä aloitin vielä aamun muistelemalla leijatuntumaa bodytrackingin avulla, minkä jälkeen hyppäsin minäkin laudan päälle. Ensimmäiset yritykset olivat aivan täyttä säheltämistä ja koheltamista, mutta olin silti aivan innoissani – tätähän olin tänne tullut tekemään ja nyt mennään!

Ensimmäisien lautayrityksien jälkeen aiheutin pienen, onneksi vaarattoman, onnettomuuden, kun menetin kiten hallinnan siinä kaiken uuden opin muistamisessa ja yhdistämisessä. Leija karkasi downlooppiin, mitä en todellakaan hallinnut ja leija mäiskähti vedessä ristiin toisen surffaajan kanssa, joka onneksi sattui olemaan toisen firman kiteopettaja. Minun leija lähti vedessä vetämään meitä molempia, mutta onneksi tämä opettaja osasi neuvoa minua irroittamaan oman leijan. Kummankin firman pelastusveneet kävivät noutamassa kadonneet leijat keskeltä laguunia ja minä palasin häntä koipien välissä rantaan.

Onneksi kukaan ei tuntunut olevan vihainen ja sanoivat tuon kuuluvan opetteluvaiheessa asiaan. Säikähdin ja halusin jatkaa bodytrackingia vielä tovin. Loppupäivästä onneksi hyppäsin uudelleen laudalle oppaan painostuksesta ja pääsin ensimmäiset lyhyet liut ja tietenkin myös ilmalennot. Innostuin ihan vietävästi, enkä malttanut odottaa enää seuraavaan päivään.

Mustelmia ja leveitä hymyjä, turhautumista ja onnistumisia

Neljäntenä päivänä pääsin aloittamaan heti siitä, mihin olimme edellisenä päivänä jääneet. Sain jo monta ihan sujuvaa liukua leijan avulla ja olin aivan hurmioissani. Opas viittoi minulle aina ohjeita rannalta käsin. Laudalle nouseminen ei ole lopulta niin kovin vaikeaa, varsinkin jos on jotain aiempaa lauta-laji taustaa ja leijanhallinta on kunnossa. Haastavinta on muistaa se, että kinkkisen tilanteen tullen pitää aina keskittyä leijaan ja sen hallintaan ja päästää vaikka lauta tarvittaessa menemään.

Pikkuhiljaa ilmalennon sattuessa ja uppeluksiin joutuessa sitä kuitenkin oppii priorisoimaan pitämään leijan ilmassa. Tässä kohdin lautani oli monesti kadonnut jo jonnekin laguunin perukoille, mutta oppaani oli niin mahtava, että kävi sen sieltä itse vielä tässä vaiheessa aina minulle hakemassa. Täällä alkuun he auttavat kadonneiden lautojen hakemisen ja kaiken muun kanssa, jotta pääsee tekemään eniten sitä, mihin juuri sillä hetkellä on taitoja.

Kalpitiyan laguuni on melko turvallinen paikka aloittaa, koska siellä ei ole esimerkiksi kiviä ja se ei ole kovin syvä. Ei siis tarvitse pelätä joutuvansa virtauksien mukana johonkin kivikkoon. Laguunissa on tosin melko paljon meduusoja, mutta ne ovat lähes kaikki täysin vaarattomia, joskin tietty hieman ällöttäviä. Niihinkin tottuu aika nopeasti siinä bodydracking-vaiheessa viimeistään.

Sun Wind beach Kalpitiya – ihan kuin olisit osa paikallista perhettä

Sun Wind Beach Kalpitiya on paikallisen Susanthan perustama paikka, jossa voi tuntea kuuluvansa srilankalaiseen perheeseen. SWB perustettiin vuonna 2015 ja se on Kalpitiyan ainoa täysin paikallisten leijasurffaajien omistama ja ylläpitämä paikka. Susanthan sanotaan olevan Kalpitiyan ensimmäinen paikallinen kitesurffaaja, sillä hän kokeili lajia ensimmäisen kerran jo vuonna 2007, jolloin turismia ei vielä Kalpitiyassa tunnettu.

Alkuun hän opetti leijasurffausta laguunissa, mutta pikkuhiljaa laajensi toimintaa myös majoituspuolelle. Nyt Susanthan perhe ja sukulaiset pyörittävät yritystä yhdessä. Perheen äiti kokkaa päivittäin huikean aamiaisen ja illallisen paikalliseen tapaan, isä auttaa rakennusten ja pihan kanssa, sekä veli, serkut ja ystävät opettavat kitesurffaamista ja huolehtivat leijoista. Heidän perhe on aivan huikea ja ihana nähdä heidän elävän unelmaansa opettaen kitesurffauksen saloja muille lajista kiinnostuneille. Aiemmin he ovat olleet kalastajia, mikä on alueella tyypillinen elinkeino.

SWB:ssä on myös muiden kitesurffareiden kanssa ihan huikea yhteisöllinen tunnelma, kaikki opastavat toisiaan, jakavat onnistumisiaan ja oppimisprosessejaan keskenään riippumatta siitä, kuinka kauan on lajia jo ehtinyt harrastamaan.

Leijasurffauksen aloittaminen – kannattaa varata aikaa, hyvät tuulet eivät ole itsestäänselvyys

Etukäteen olimme varanneet leijasurffaukselle Kalpitiyassa noin kuusi päivää. Halusimme ehtiä myös hieman rentoutumaan pitkän matkustuksen jäljiltä ennen varsinaisen kurssin aloittamista. Luonto tarjosi meille myös muutaman välipäivän leijasurffauksesta olemattomilla tuulillaan. Paikallisten mukaan tammikuu on aina ollut tuulinen, mutta ilmastonmuutos näyttää mahtejaan myös Kalpitiyan laguunissa. Olimme onneksi joustavalla aikataululla liikkeella ja taisimme yöpyä Kalpitiyassa yhteensä yhdeksän yötä. Suosittelen siis varaamaan hieman ekstrapäiviä varsinaisen kurssin lisäksi, jotta ehtii päästä huvissa kunnolla alkuun!

Välipäivinä me pelasimme porukallaa coronaa, korttipelejä ja kävimme wakeboardaamassa. Olisi ollut mahdollista käydä myös katsomassa esimerkiksi delfiinejä. Muutamana iltana Susanthan perhe järjesti meille myös huikeat grillijuhlat, ne olivat aivan mahtavia. Iltaisin tai välipäivinä oli hupaisaa ottaa tuktuk Kalpitiyan keskustaan, pyytää kuljettajan vievän sinut toivomiisi paikkoihin ja tuomaan ostosreissun jälkeen takaisin resortille. Tämä kierros maksoi ehkä euroissa noin vitosen, vaikka aikaa saattoi mennä tuntikin.

Susanthalla on kontakteja kaikkialle, joten tarvitsetpa mitä vain – hän soittaa jollekin tuttavalleen ja asiat hoituvat hetkessä.

ijasurffauksen aloittaminen Sun Wind Beach Susantha
Susantha ja taustalla meidän leijasurffiopas

Laji, jolle annat pikkusormen – se vie koko käden

Monet varoittelivat, että leijasurffauksen aloittaminen saattaa muuttaa elämän lopullisesti. En epäile tuota hetkeäkään. Lajin viehätys ei piile siinä, että osaisi hallita leijan tai laudan, vaan koko konaisuuden hallinnasta. Viidentenä päivänä tuulet paranivat lopulta ja pääsin kuin pääsinkin vielä leijasurffaamaan. Sain kokea vielä yhden uuden vau-fiiliksen, kun vihdosta viimein pääsin leijalla sujuvasti kumpaankin suuntaan. Osaisimpa kuvailla sitä tunnetta.

Addiktio lajiin jäi vahvasti, koska niin paljon jäi vielä opittavaa. Tämä ei varmasti jäänyt tähän. Saatetaan palata Kalpitiyaan vielä meidän reissun päätteeksi.

Mielellään kuulisin, jos sä olisit mahdollisesti jo hurahtanut leijasurffaukseen ja osaisit vinkata jotain hyviä paikkoja jatkaa lajin parissa Suomessa tai Euroopassa.


Jukrat, joko me seikkaillaan yhdessä myös….

Seikkailija, joka rakastaa yhtälailla tuntureita kuin tropiikkia, lautalajien perässä juoksemista ja aktiviteetteja, joissa voi tuntea kunnolla elävänsä. Ihanaa, että olet löytänyt tänne, mitä kivaa tehtäisiin?

1 Comment

  • Kuulostaa ja itse asiassa myös näyttää varsin haastavalta. Olen miettinyt matkaa Sri Lankaan ja tämä ei ainakaan vähentänyt kiinnostusta lähteä reissuun. Sen verran alkaa olemaan jo aikaa siitä, kun lumilautailua olen aktiivisesti harrastanut, niin haastaavaa leijasurffauksen opettelu kyllä tulisi olemaan.

Vastaa