Stubaier Gletscher – Alppien paras jäätikköhiihtokeskus

Stubaier Gletscher on ehkä hieman tuntemattomampi laskettelukeskus monelle suomalaiselle. Otsikosta saattaa hieman ehkä paistaa oma henkilökohtainen kiintymykseni ja ikävä läpi, enkä voi oikein ymmärtää, että olen unohtanut täysin kertoa tästä Alppien lumivarmasta laskettelukohteesta!

Minulle Stubaier Gletscher tarkoittaa useita työ- ja hupitunteja Alppien satumaassa, ystäviä ja työkavereita, monia kantapään kautta opittuja itävaltalaisia perinneruokia, Glühweineja, Apres skitä ja lukemattomia väärinkäsityksiä vierailla kielillä. Ennen kaikkea se tarkoittaa ehkä kuitenkin yhtä elämäni suurta käännekohtaa. Saatat mieltää minut ihan täydeksi hölmöksi, mutta uskon kirkkaasti, että siinä oli jo kohtalo pelissä, kun viimeisenä hakupäivänä löysin kyseisen firman työhakemuksen ja muutama viikko siitä olin jo lentokentällä. Jos en olisi lukion jälkeen muuttanut Itävaltalaiselle hiihtokeskukselle töihin, en oikeasti tiedä mitä polkua olisin seurannut tähän päivään.

Stubaier Gletscher ei ehkä ole kuitenkaan ehkä se helpoin löydettävyydellään tai saavutettavuudeltaan, ja se jää ehkä hieman monien tunnetumpien keskusten varjoon. Toivottavasti näistä vinkeistä on sinulle apua.

Mihin olisi hyvä lentää?

Talvisesongilla voi lentää suoraan Finnairilla Innsbruckiin, mutta lentoja on tarjolla vain noin kerran viikossa. Itse olen aina lentänyt mielummin Müncheniin, koska sinne saa lennot usein paljon edullisemmin. Myöskään Salzburgin kenttä ei ole huono vaihtoehto. Salzburgin lentoasemalta pääsee bussilla keskustaan, josta voi sitten jatkaa bussilla tai junalla Innsbruckiin. Münchenin lentokentältä pääsee junalla Innsbruckin päärautatieasemalle, mutta näissä junissa on aina vähintään yksi vaihto ja junat eivät ole erityisen edullisia. Itse olen tykännyt viimeaikoina liikkua välimatkat Flixbussilla, joka on ihan verrattavissa Onnibussiin. Münchenin lentökentän ja Innsbruckin väliä he ajavat lähes tunnin välein ja hinnat ovat Onnibussin tapaan edullisia. Liput voi helposti varata netistä. Bussit ovat uusia ja tilavia, ja mikä parasta, niissä on myös USB-pistokkeet ja wifit. Salzburgistakin löytyy Flixbus-vuoroja, mutta ei aivan yhtä tiuhaan.

Vielä vinkkinä Finnairista, jos et välitä raahata mukanasi puolta valtakuntaa laskureissulle, niin kannatta ehdottomasti pakata lautapussi aivan täyteen ja loput kamat käsimatkatavaroihin. Yksi lautapussi menee ihan sellaisenaan ruumalaukusta. Muut lentoyhtiöt eivät taida olla ihan yhtä mielissään lauta- tai suksipusseista ruumalaukkuina, joten tästä ehdottomat pisteet Finnairille!

Miten Innsbruckista Stubaier Gletscherille?

Innsbruckista pääsee päärautatieaseman edestä suoralla bussilla (590a ja 590b) ilmaiseksi laskukamoilla Mutterbergalmille, eli hiihtokeskuksen ala-asemalle. Bussin modernin aikataulun kaudelle 2019 löydät tästä. Skibussi on siis täysin ilmainen, jos sinulla on laskukamat päällä. Hissilippuakaan ei taida tarvita esittää, sillä saatathan ostaa sen vasta perillä?

From the beginning to the end of skiing operations use of all public buses between Schönberg and Mutterbergalm is free of charge for persons, with wintersports equipment/clothes or regional ski passes to 6:00 p.m. This also applies to cross-country skiers, tobogganists and hikers.


Missä Stubaier Gletscherillä kannattaa majoittua?

Nyt tulee pieni yllätys. Tämä kohde on kirjaimellisesti korvessa. Stubaier Gletscher ei ole varsinainen ski in ski out -kohde, sillä koko keskus on rehellisesti sanottuna aivan keskellä ei mitään. Ei kannata kuitenkaan lopettaa lukemista tähän.

Mutterbergalmin ala-asemalla on kävelyetäisyydellä yksi hotelli, Alpensporthotel Mutterberg. Sieltä voi koittaa saada huoneen, mutta ei kannata lannistua jos se on täynnä. Edellä mainitsemani bussi 590 kulkee väliä Innsbruck-Fulpmes-Neustift im Stubaital-Mutterberg ja toisinpäin sen verran usein, ettei bussilla liikkuminen hiihtokeskuksen ja majoituspaikan välillä ole oikeasti ollenkaan ikävä juttu. Matka kestää toki ehkä noin tunnin hiihtokeskukselta Innsbruckiin, mutta takaan, että maisemat vievät sinut niin mennessään, että tuskin maltat nousta kyydistä edes perillä.

Se, mistä majoitus kannattaa ottaa, riippuu melkein toiveistasi. Asuin itse Neustiftin keskustan tuntumassa, sinne bussimatka kestää noin puoli tuntia suuntaansa. Neustift on kylänä hurmaavan idyllinen pieni alppilaakso, josta kuitenkin löytyy mukavasti palveluita, sekä useita autenttisia Gasthauseja ja hotelleja. Minun entisellä kotikadullani Nederissä löytyy esimerkiksi Happy Stubai-hotelli uima-altaalla. Laaksoissa matkalla Innsbruckiin on ihanan rauhallista ja hiljaista, eikä mikään voita raikasta vuori-ilmaa tähtitaivaan alla. Kevät on Stubaitalilla aivan uskomatonta aikaa. Päivällä töissä on ollut vuorilla keskellä aivan täyttä talvea, mutta alhaalla laaksossa voi vielä illalla ottaa aurinkoa. Se on jotain uskomatonta. Fulpmes on jo huomattavasti Neustiftia suurempi kylä, josta Itävallan mäkihyppy-ylpeys Gregor Schlierenzauer on kotoisin.

Moni kuitenkin haluaa varmasti majoittua Innsbruckissa, koska siellä löytyy paljon tekemistä ja nähtävää laskemisen lisäksi. Ja ei mikään ihme, vuorten ympäröimä Innsbruck on yksi suosikkikaupungeistani ikinä!

Keväinen Innsbruck

Mites laskettelurinteet?

Stubaier Gletscher on oikeasti monentasoisten laskijoiden mekka. Rinteitä riittää laskutavasta riippuen joko 64km tai 108km kaikissa vaikeusasteissaan. Keskus ei onneksi ole niin valtava, että saattaisit ajatuksissasi laskea väärään laaksoon ja jäädä sinne mottiin yöksi, heh. Tiedän muutaman ystävän, joka on Ranskan alpeilla laskenut eri laaksoon ja jäänyt sinne yöksi, koska hissit ovat lopettaneet hommansa siltä päivältä ja linnuntietä matka takaisin omaan laaksoon olisi ollut satoja kilometrejä. Seikkailu sekin, mutta ei mahdollista kuitenkaan Gletscherillä, jos seuraat rinteitä. Se mistä keskus ehkä parhaiten tunnetaan, on sen poikkeuksellisen pitkä laskukausi, sillä he lupaavat rinteiden olevan auki lokakuusta kesäkuuhun. Ollaanhan kuitenkin jäätiköllä. Jäästä puheen ollen, Eisgrotte on keskuksella sijaitseva jääluola!

Stubaier Gletscherillä lähtee kaksi gongolia ala-asemalta keskiasemalle, josta ne erkaantuvat omiin suuntiinsa. Minulle gondolit tulevat aina ja ikuisesti olemaan punainen Eisgratbahn ja harmaa Gamsgartenbahn, mutta todellisuudessa se punainen goldoli, jolla minä silloin työmatkaani taitoin, on uudistetu täysin ja vanhat punaiset gondolit pääsivät eläkkeelle 2016. Minun kuvissani niitä vielä näkee. Olin itse töissä Eigratbahnin pääteasemalla 2900m korkeudessa. Siellä puuskutin alkuun jo pelkästään kolmesta portaasta, joten korkeusero on melko tuntuva. Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. Punaisen gondolin yläasemalta pääsee vielä jatkamaan hissilla Wildspitzelle 3210m korkeuteen.

Keskuksen pisin ja hieman rajumpi rinne on reilu 10km pitkä Wilde Grübe aivan huipulta ihan ala-asemalle asti. Valitettavan usein rinteen loppuosa on kuitenkin sää- ja lumiolojen vuoksi suljettu. Useimmiten laskut siis päivän päätteeksi päätyvät keskiasemalle (Mittelstation), josta joutuu tulemaan gondolilla alas loppumatkan. Jos haluat vuokrata laskukamat, niin molempien gondoleiden yläasemalla on myös vuokraamot! Hissilippujen hinnat löydät täältä.

Stubaier Gletscher
Jo eläköitynyt Eisgratbahn ja Gamsgartenbahn

Se mikä Alpeilla korkeuserojen lisäksi eroaa merkittävästi Suomen hiihtokeskuksista on todellinen lumivyöryvaara. Työpaikaltani sain aika aitiopaikalta niitä ihailla, mutta ihan vierestä niitä en haluaisi kokea. Alpeilla on myöskin tietyt tuulirajat, jolloin gondoleita ei saa käyttää. Tämähän tarkoittaa siis päivää, jolloin rinteitä ei pysty avaamaan. Minulle nämä “myrskypäivät” olivat tietty aina suosikkejani, koska ne tarkoittivat yllättäviä vapaapäiviä. Keskellä kovinta sesonkia vapaapäivistä tuntui olevan kaikilla pulaa. Toinen suosikkini oli, kun lumivyöry on tukkinut tien hiihtokeskukselle. Sekin tarkoitti vapaapäivää. Heh, alan jo kuullostamaan melkoisen laiskalta. Näitä kuitenkin tapahtui melko harvoin. Kolmas ero on se, että laskuajat ovat täysin erit kuin Suomen Lapissa. Rinteeseen mennään ihan aamusta, ja viimeinen gondoli keskiasemalta palaa laaksoon 16:30. Alpeillä tulee aikaisin äkkipimeää, eikä vuorilla ole valoja samaan tapaan, kuin tuntureilla nykyään.

Stubaier Gletscher Eisgrat
Eisgrat – maisemat olivat ihan mukavat (:

Rinneravintolat hiihtokeskuksella

Hiihtokeskuksen suurimmat ravintolat ovat Eisgrat ja Gamsgarten, eli molempian gondolien yläasemat. Molemmissa on erikseen itsepalvelu- (selbstbedienung) ja palveluravintolat (bedienung). Varsinkin jälkimmäisessä on kohteliasta jättää hiukan tippiä.

Ehdin jo hiukan mainita olleeni töissä yhden talvikauden ajan Eisgratbahnin yläasemalla. Ensimmäisenä työpäivänäni minut laitettiin Eisgratin itsepalveluravintolan kassalle. Voit ehkä kuvitella itsesi tilanteeseen, jossa et ole eläissäsi nähnyt yhtäkään ruokaa mitä hihnalla eteesi tulee, eikä paikallisen kielen taidossakaan ole vielä suurta kehumista? Pakko opettaa, niin sitä sanotaan. Ja niinhän se meneekin. Jossain vaiheessa pääsin pyörittämään ulkoterassia ja olin siitä aivan haltioissani. Ne jylhät maisemat yhdistettynä auringonpaisteeseen, Ö3-radiokanavat rinnehitteihin ja raikkaaseen ulkoilmaan sai työnteon tuntumaan luksukselta.

Hiihtokeskuksella he arvostavat paljon sitkeitä suomalaisia työntekijöinä. Kausityöntekijöille tarjotaan myös edullinen asunto ja muita etuja, kuten kausikortti. Heh. Sinne on siis helppo lähteä töihin, jos kiinnostaa! Avoimia työpaikkoja löytyy täältä, auttavaa saksaa olisi hyvä osata.

Muistan itse niin elävästi, kun asiakkaakseni eksyi toisinaan niitä surullisen kuuluisia lievää myötähäpeää aiheuttavia suomalaisia. Minusta on ihan kohteliasta nostaa katse tarjoittimesta ja moikata takaisin, jos olen itse vetänyt pirteän hallooo alkuun. Parhaani mukaan härnäsin heitä sitten tahallani lisää saksaksi, kunnes no german takeltelun jälkeen vaihtoivat keskenään suomeen ja pääsin “yllättämään” heidät. Harva ennalta arvaa itävaltalaisen hiihtokeskuksen työntekijän olevan suomalainen. Ei vaikka näyttäisi kuinka suomalaiselta.

Stubaier Gletscher ja After ski?

Vihdoin pääsin suosikkiini: Glühwein ja pöydillä tanssiminen! Aiemmin mainitsin hotellin, Alpensporthotel Mutterberg.  Sen pihalla, aivan hiihtokeskuksen ala-asemalla, sijaitsee ehkä itselleni se kaikken kodikkain affe. Jos ikinä sinne pääset, niin tamppaa pöydillä Anton aus Tirolin tahdissa, äläkä hetkeksikään pysähdy miettimään, ettei moinen touhu olisi sallittua. Eivät ne muutkaan sellaista mieti! Samainen skibussi lähtee suunnilleen ilta seitsemän aikoihin viimeistä kertaa Innsbruckin suuntaan. Siinä bussissa on perinteikkäästi laulettu kuorossa klassikkoa Ich bin solo..

Tänä päivänä minua harmittaa, että Itävallan ihana murre on päässyt unohtumaan. Lisäksi harmittaa se, etten uskalla enää mennä Stubaitalille, koska pelkään kohteeseen liittyvien muistojen rikkoutuvan, kun ne samat ihmiset eivät enää ole siellä. Entä jos mikään ei enää tunnu samalta?

Jos minulle jotain jäi vuodesta ikuisesti mieleen, on itävaltalainen ruokakulttuuri ja parhaiden Apres Ski -biisien sanat. Mitä mauttomammat slagerit, sen parempi. Täältä löytyy tunnelmaan pääsemiseksi kokoamani lista parhaista Apres ski -biiseistä.

Stubaier Gletscher. Ehkä rohkaistun vielä joskus palaamaan.

Vastailen mielelläni mahdollisiin lisäkysymyksiin kommenteissa! (:


Moikataanko myös somessa?

Facebook: @korkkaritrinkassa

Instagram: @eveliinatyllinen

Utelias turkulainen seikkailija, joka matkoilla pakollisten nähtävyyksien sijaan rakastaa löytää luontokohteita, joissa voi tuntea kunnolla elävänsä. Vapaus, adrenaliinikiksit ja käsilläkävely viehättävät. Ihanaa, että olet löytänyt tänne, toivottavasti viihdyt!

14 Comments

  • Wau mikä kokemus ollut! Huikea hetki elämässä. Kiva lukea vinkkejä vähän syrjäisempiin paikkoihin, kun moni niihinkin tykkää matkata. Me viime vuonna tehtiin alpeille roadtrip ja oli niin huippua eksyä pieniin kyliin. Taianomaiset maisemat ♥️

    • No niimpä, alppikylissä on jotenin niin oma tunnelmansa! <3 Varmasti ollut teilläkin mahtahtava tuo reissu!

  • Aivan tuntematon paikka mulle, tosin niin on aikalailla kaikki muutkin laskettelupaikat kun en ole mikään himolaskija. Joskus salaa olen haaveillut että ehkä jonain päivänä voisi suunnata johonkin päin Eurooppaa, jos jossain olisi vaikka jotain tosi kököille laskijoille sopivia mäkiä paljon upeissa vuorimaisemissa. :D

    • Useein luullaan, että rinteet Alpeilla olisivat joenkin tappojyrkkiä tai ylitsepääsemättömän haastavia, ei minusta ollenkaan! Aina voi myös katsella kartasta rinteiden värikoodeja ja vältellä haastavampia rinteitä. Alpeilla parasta on se, kun pääsee mukavasti tuolihissillä ylös ja rinne ei ole laskettu alas sekunnissa. :)

  • Ihana tarina. Moniin elämän parhaisiin käänteisiin liittyy juuri sattumaa tai viimehetken hakemuksia :) Juuri 3 päivää sitten, kun ensin olin ajanut yli tunnin pääkaupunkiseudun pahimman ruuhkan läpi ja seisoin 2 tuntia -16 asteen pakkasessa Talmassa, kun lapset olivat laskettelukoulussa haaveilin juurikin jostain tällaisesta paikasta. Tänä vuonna emme vielä alpeille ehdi mutta ensi talvena ehdottomasti. Tämä paikka pitää laittaa muistiin, kiitos.

    • Jep, ja hiukan rohkeutta! Ihana kuulla jos tästä oli apua! Hirvee laskukuume itsellänikin, onneksi pääsin hieman kovinta rinnehimoa lievittämään Meriteijon parkkiin! :) Taitaa myös jäädä Alppireissut itseltäni väliin tänä vuonna, onneksi ennen pääsiäistä luvassa Rukan Spring Break. :)

  • Oi oi, nyt on tuttuja maisemia!! Kesällä Fulpmesiin rakastuneena päätin, että joskus pitää suunnata näihin maisemiin myös laskureissulle! Tätä oli tosi kiinnostava lukea ja tuli paljon uutta tärkeää infoa. :)

    • Hhhei mä olisin messis jos mennään Stubaitalille laskemaan! ;)

  • Uusi tuttavuus minulle, kiitos! Taidetaan jakaa sama kiinnostus Keski-Eurooppaan!Hmmmm, mitenkähän pitkä ajomatka meiltä olisi tuonne. Keski-Euroopan iloja, että pääsee joustavasti ajamaan eri paikkoihin. Ja monet ajavatkin täältä meiltä "pohjoisesta" noille seuduille talvilomalle. Yön kun ajaa, on jo perillä.En ole siis Alpeilla juurikaan ollut, ja tässä meidän lähellä teollisuusalueella sijaitseva peltinen lasketteluputki ei välttämättä kiehdo. Ei edes siksi, että sinne sisälle on rakennettu feikki "alppihotelli" :D Olisi kiva viedä lapsi ihan kunnon olosuhteisiin oppimaan laskemista, Suomessa olisi varmasti jo koulutus aloitettu.

    • Voi kun täältä Suomestakin pääsisi yhtä nopeasti Keski-Euroopan kohteisiin... Muutaman kerran olen mennyt tilausbussilla laskemaan Ranskan alpeille ja se on kyllä aika rankka matka, kun vielä risteily päälle. :DAlpeille menemisessä on onneksi iloa koko perheelle, jos ei muuten niin ainakin maisemien puolesta. :)

  • Alpit kyllä kiehtoo ja oli mielenkiintoista lukea tällaisesta itselle ihan tuntemattomasta kohteesta. Hyvä vinkki tuo Finnairin lautapussi, ei olisi itsellä käynyt mielessäkään.

    • Stubaital on jäänyt aika paljon kyllä esimerkiksi St.Antonin ja muiden varjoon. Ja eikö, ainakin vielä viime talvena onnistui ihan ongelmitta! :)

  • Tämä oli mukava postaus täysin uudesta paikasta minulle. Kuulostaa mukavalta kohteelta muutaman päivän laskettelulomalle tämä! Voisin lähteä kyllä tänne ilman muuta :-)Pakko on kommentoida tuota yöpymistä väärässä kylässä. Nyt viimeksi oli Cervinian ja Zermattin välillä taiteilussa sellainen pelko takamuksessa koko ajan, että pakko on ehtiä viimeiseen hissiin ajoissa. Kylien väli linnuntietä ei paljoakaan ole (siksi nauratti sinun "satojen kilometrien linnuntiesi :-D"), mutta tietä pitkin oli lähes parisataa kilometriä matkaa. Sveitsin hinnoilla se olisi tiennyt tonnin taksimatkaa, joten jotenkin sitä tuli pidettyä huoli siitä, että on ajoissa takaisin Italiassa. Mutta tosiaan mitä isompi keskus on kyseessä, niin sen tärkeämpää on rinnekarttojen lukemisen taito ja arviointi aikatauluista.

Vastaa