Kielitaito – valttikortti, mitä osaa arvostaa vasta aikuisena?

Terkkuja Englannista. Oon parhaillani taas tapahtumakiertueella, pitkästä aikaa. Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta olla taas täällä, mutta pandemia on laantunut täällä todella hyvin laajojen rokotuksien ja lockdownien ansiosta – ainakin toistaiseksi ja kiva niin.

Oon pohtinut viime aikoina kielitaidon merkitystä. Omalla kohdallani kielitaito, englanti ja saksa erityisesti, ovat avanneet mulle kiehtovia mahdollisuuksia työskennellä kansainvälisesti yhdistäen työn ja matkailun. Oon tosi kiitollinen siitä, että vanhemmat kannustivat mua viidennellä luokalla aloittamaan saksan opinnot, vaikka tätä 11-vuotiasta olisi silloin suhuässien ja modaaliapuverbien sijaan kiinnostaneet pojat ja yleisurheilu.

Tuo viidennen luokan valinta on sittemmin vaikuttanut vahvasti myöhempiin opintoihini ja työuraani. Oon saanut esimerkiksi tehdä töitä Itävaltalaisella hiihtokeskuksella, myydä suomalaista hunajaa Saksassa joulumarkkinoilla ja tuottanut useita tapahtumia ympäri Eurooppaa. Unohtamatta tietenkään sitä, että kirjoitin graduni saksaksi. Toki viehätys tehdä töitä kansainvälisesti ja päästä matkustamaan ovat vaikuttaneet myös paljon, mutta koen tuon saksan kielen opintojen aloittamisen ohjanneen opintojani ja työuraani erittäin merkittävästi. Positiivisessa mielessä, ehdottomasti.


Puhutaan, että laaja kielitaito olisi suomalaisten valttikortti. Otsikoissa on kuitenkin viimeisten vuosien ajan kerrottu suomalaisten kielitaidon kaventumisesta entisestään. Vapaaehtoisten vieraiden kielten opiskelua ei nykyisin kannusta ylioppilastulosten pisteytysjärjestelmä jatko-opintoja ajatellen, jossa pitkästä matikasta saa pisteistä kohtuuttomasti enemmän kieliin nähden. Järjestelmä ei kannusta lukemaan kieliä sitten ollenkaan.

Kävin itse lukion Pälkäneellä, joka on lukioksi todella pieni, ehkä kaiken kaikkiaan reilut sata oppilasta. Muistan, että meitä oli enää kaksi viimeisillä saksan kielen kursseilla. Aiheellisena pelkona saattaa olla se, että erityisesti pienemmissä kouluissa, ei kielten opintoja voida enää monipuolisesti tarjota niille harvoille, jotka niitä haluaisivat oppia. Kysyntä vaikuttaa kielten opetustarjontaan ja pian vapaaehtoisten vieraiden kielten opintojen tilalle voidaankin vaihtaa olemattomat kielten opiskelumahdollisuudet.

kielitaito
Leipzig hunajan myyntiä joulumarkkinoilla

Kielitaito – mahdetaanko sen arvo ymmärtää vasta aikuisena?

Tunnutaan ajattelevan, että englannilla nykyisin pärjää aina ja kaikkialla. Mahdollisesti, jos kanssakäymiseksi riittää keskustelu hotellin aulassa ja burgeritilaus ketjuravintolassa. Tapahtumakiertueilla Saksassa olen monesti huomannut sen, että minkäänlaista palvelua voi olla haastavaa saada englanniksi, mutta hypätessäni itse esim. rekkakorjaamolla tulkkaamaan ontuvalla ammattisanastolla ongelmaa mitä tuskin ymmärrä edes suomeksi, on se aina saatu ratkaistua. Ranskan tapahtumissa itseäni nuoremmat osallistujat luikkivat vähin äänin pois paikalta, kun toivon keskustelua englanniksi.

Ylen artikkelissa todetaan, että ”vain joka kuudes 40 vuotta täyttäneistä saksalaisista arvioi puhuvansa erittäin hyvää englantia.” Sanotaankin, että voit ostaa tavaraa Saksasta englanniksi, mutta myydä ainostaan saksaksi. Saksa on tällä hetkellä Suomen suurin vientimaa, joten en oikein osaa käsittää yhtälöä, miksi kielten opiskelua ei jatko-opintojen pisteytyksissä arvosteta.


Ihan uteliaisuutta, jos olisit voinut – olisitko näin jälkiviisaana opiskellut koulussa enemmän vieraita kieliä?

Jos nyt saisin päättää, olisin ehkä opiskellut espanjaa hieman, mutta se ei meidän lukiossa tainnut olla mahdollista. Harmittaa myös, etten koskaan oppinut ruotsia puhumaan, vaikka tunneilla pärjäsinkin.

Omalla kohdallani olisin toivonut ymmärtäväni paljon aikasemmin sen, ettei kommunikaation ja kieliopin tarvitse olla täydellistä. Ymmärretyksi tuleminen on tärkeintä ja palkitsevinta, mutta myös rohkaisee käyttämään vierasta kieltä toistekin. Tietynlaiset pakkotilanteet olen kokenut parhaimmiksi oppitunneiksi, joihin olen päässyt matkaillessani ja tehdessäni töitä kyseisissä maissa. En ole tainnut mainita, mutta olen oikeastaan oppinut englanninkin vasta lukion jälkeen matkustelun ja työn kautta. Pitkä englanti oli kirjoittamistani aineista heikoin, B muistaakseni.

Tällä hetkellä koitan opiskella espanjaa itsenäisesti. En sen vuoksi, että välttämättä työllistyisin espanjankieliseen maahan. Haaveilen pidemmästä reppureissusta ja työllistymisen sijaan haluaisin pystyä hyppäämään Etelä-Amerikan kulttuureihin ja ymmärtämään paremmin paikallista arkea. Tiedostan sen, että englannilla varmaan jotakuin pärjäisi, mutta en näe espanjan osaamisesta mitään muuta kuin hyötyjä. Olisi myös hulluutta olla hyödyntämättä reissatessa kielikylpyä, joka opettaa paikallista kieltä lähes itsestään. Ja jos ei muuta, niin voinpahan sitten eläkepäivillä Espanjassa tilata kahvit mustana ilman sokeria tai mahdollisimman kuivaa valkoviiniä. Sellaista vain.

Luotatko täysin siihen, että pelkällä englannilla pärjää?


Moikataanko myös Instagrammissa ja Facebookissa?

Utelias turkulainen seikkailija, joka matkoilla pakollisten nähtävyyksien sijaan rakastaa löytää luontokohteita, joissa voi tuntea kunnolla elävänsä. Vapaus, adrenaliinikiksit ja käsilläkävely viehättävät. Ihanaa, että olet löytänyt tänne, toivottavasti viihdyt!

5 Comments

  • Hieno juttu, että arvostat kielitaitoa ja olet opiskellut kieliä. Minulla oli koulussa pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi lukion lyhyt saksa ja päivääkään en ole opintojani katunut. Englanniksi tein 15 vuotta työtäkin ihan päätoimisesti. Saksaa olen tarvinnut matkoilla ja aivan erityisesti kodinvaihtolomilla. Kun rakastuin Espanjaan, aloin opiskella espanjaakin, nyt on viisi vuotta erilaisia kursseja takana ja parhaan kiitoksen sain tänä keväänä, kun taas yhden kurssin jälkeen opettajani kehui kielitaitoani ja blogiani ja pyysi kirjoittamaan artikkelin espanjanopettajien lehteen. Huh! Ja nyt koronakeväänä innostuin aloittamaan vielä yhden uuden kielen, venäjän. On työläs opiskeltava, mutta koen tämänkin hyödylliseksi ja hauskaksi. Miehen kanssa yhdessä opiskellaan sekä espanjaa että venäjää. Eläkeläisillä on aikaa. Siitä huolimatta sanoisin, että nuorena oppii paremmin, eli hyvää jatkoa kielitaitosi kartuttamiseen! Aila.

  • Unohdin mainita, että myös ranskan alkeet on opiskeltu. Sitäkin olen tarvinnut.

  • Kielten opiskelusta, mahdollisimman monesta (mieluusti eri kieliryhmästä) on pelkkää hyötyä, vaikkei edes pääsisi lähellekään sujuvuutta. Kielet ovat sidoksissa sen puhujien kulttuuriin, joten ne ovat välttämätön avain eri kulttuurien ymmärtämiseen. Otin koulussa niin paljon kieliä kuin se suinkin oli mahdollista: 1. englanti, 2. ruotsi, yläasteella venäjä (olisin halunnut ottaa myös ranskan mutta halusin kiihkeästi oppia kyrillisen kirjoitusjärjestelmän), lukiossa italia. Yliopistossa sitten pääaineena japani ja kiinasta alkeet. Koreaa olin jo yläasteella opetellut hiukan itsekseni. Nyt haluaisin oppia ainakin hindin kirjoitusjärjestelmän, koska sitä käytetään muussakin alueen kielissä, esim. nepalissa, missä lukutaito tulisi tarpeeseen. Kulttuurisidonnaisuus on käynyt kaikista eniten selväksi japanin kohdalla: useita yleisiä kohteliaisuusfraaseja ei voi mitenkään järkevästi kääntää länsimaisille kielille, koska ne ovat liitoksissa käyttäytymissääntöihin. Kielioppikin kuvastaa kulttuuriin kietoutunutta vahvaa hierarkisuutta: verbit taipuvat kunnioitusmuodoissa, eivätkä sijamuodoissa, ja puhujan tulee aina tietää oma asemansa suhteessa keskustelukumppaniin, että oikeat verbimuodot voidaan valita. Tästä mm. juontuu se, että uusia ihmisiä tavattaessa vaihdetaan ensin käyntikortteja, joissa lukee henkilön titteli. Sen jälkeen verbimuoto on helpompi valita. Näin niin kuin esimerkkinä. :D

  • Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka uskoo, että englannilla pärjää. Tämä johtuu erityisesti siitä, että työskentelen alalla, jossa englannin (ja suomen) lisäksi ei muita kieliä tarvita. Vapaa-ajalla toki esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Kuubassa sekä Japanissa matkatessani ei paikalliset juurikaan englantia osannut, mutta pärjättyä tuli silti. No, Marika tosin osaa jonkin verran espanjaa ja japania, mutta ilmankin olisi pärjännyt, vaikka kielitaito tietysti helpottaakin.Itsekin olen kyllä opiskellut englannin lisäksi saksaa.

  • Ehkä englannilla pärjää, mutta kielten osaaminen mahdollistaa niin paljon enemmän ja keskusteluja paikallisten kanssa. Vaikka luulin, etten oppinut koulussa sitten yhtään ruotsia, huomaan että aivot kaivelevat ihan uskomattomia lauseita pimennosta nyt kun opiskelen aktiivisesti norjan kieltä. Ja ilman ruotsia en todellakaan olisi näin pitkällä kuin nyt. ☺️Saksan kieltä tuli opiskeltua 9 vuoden ajan, siinä samassa sitten englanti (kävin muuten englanninkielistä leikkikoulua). En tiennytkään, että sinulla on nuin mahtava saksan kielen taito! Vau!Kunhan norjan kieli sujuu ongelmitta, jatkan italian kielen opiskelua. Senkin alkeet olen tallentanut mieleen.Kielten opiskelu on myös huikean hyvää aivojumppaa! Joten, jos nyt voisin sanoa nuoremmalle itselleni, sanoisin: ”Ehdit kyllä tehdä kaikkea muuta myöhemminkin, keskity nyt kerrankin!”❤️

Vastaa